Tuorein sisältö

Carrie 1-1: lupaava Stephen King -kierrätys pudottaa pallon

Jari Tapani Peltonen

Tänään klo 23.00 | Luettu: 103 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen


Kausi 1 - Jakso 1:
First Period


Carriella kilahtaa. Syyt voi elävöittää tunnissa. Se on kolme Stephen King -leffaa ohjannut Mike Flanagan, jonka mielestä nyt tarvitaan 8 tuntia - ja toinenkin kausi. Flanaganin edellinen King-leffa on roskaa, mutta jos potkun pyllyyn saatuasi kuulet, että kunnolla potkittu kaverisi kerjää lisää ensi viikolla, on huippuloogista pyllistää uudelleen.

Romaani pohti tapausta useista kulmista. Myös tv-sarjan kehyskertomuksessa selviytyjiä haastatellaan kilahtamisen jälkeen. Tietoiskun mukaan maailma sai tietää Carrien olemassaolosta ja tiukasta kotikasvatuksesta vasta kun hänen isänsä kuoli. Kerronta rauhoittuu, kun palaamme Carrien ensimmäiseen koulupäivään. Äiti on änkyrä, mutta Carrie on kiltti ja positiivinen. Useampi aikuinen ja vähintään yksi ikätoveri yrittävät auttaa ja muutkin ovat aluksi neutraaleja.

Vanha satu saattaa kyteä päässämme kärkevänä ja meemimäisenä. Kun jakso pelaa sellaisia olettamia vastaan draaman keinoin, jakso on varsin tyydyttävä. Carrie ei ole ruma eikä tyhmä. Asuvalinta on kotikutoinen, mutta vasta naiivius erottaa hänet perusnörteistä. Se tuntuu sekä mustalta huumorilta että samaistuttavalta, kun ensimmäiset Carrieta järkyttävät asiat liittyvät periamerikkalaiseen kouluammuskeluun (niiden estämiseen).

Jakson nimi lupaa kuukautiskohtauksen. Ehkä se on iskevä tapa muistuttaa traagisesta suunnasta, kun suuntaa on hämärrytetty. Ja paskat.

Kuukautiskohtaus on heikko. Teoriassa se on pykälää hillitympi kuin 70-luvun elokuvassa. Käytännössä 70-luvun leffa on lyhyt ja kärkevä. Ei ole järkeä kertoa nyt, että kiusaajat ovat oikeita ihmisiä omilla ongelmillaan, jos he ovatkin äkisti samaa mölyporukkaa kuin missä tahansa roskakauhussa, jossa möly on heidän ainoa funktionsa.

Olennaista on myös se, että 70-luvun kohtausta sekä pehmennettiin että tehostettiin empatialla. Se lisäsi uskottavuutta, kun joku muukin reagoi provosointiin. Tässä empatiaa rakennetaan ensin. Sitten se haihtuu ilmaan. Tekijöiltäkin. Jakso vähättelee kohtauksen merkitystä sönköttäessään heti perään trailerimaisesti, että tulossa on kovempaa shittiä ja uuttakin tarinaa (enkä viittaa viralliseen "myöhemmin tällä kaudella" -traileriin, jota en katsonut).

Olisin samaa mieltä naisen ohjaamasta ja kirjoittamasta kohtauksesta, jossa teinipoika saa äkisti erektion ja liukastuu spermaansa, jolloin kaveritkin heittelevät häntä kondomeilla. Siitä tiedän jotakin, miten traumat oikeasti kehittyvät niissä piireissä.


Katsottu: Prime Video

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< V2.fi testasi: Audio...

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova