Tuorein sisältö

Tuulen laakson Nausicaä

Ensi-ilta: 26.09.2008
Genre: Animaatio, Fantasia, Sci-fi, Seikkailu
Ikäraja: 11
Jari Tapani Peltonen

25.09.2008 klo 18.00 | Luettu: 15516 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Hayao Miyazaki teki sen taas: ohjasi sen verta mestarillisen animaatioelokuvan, että se on saanut euron merkit suomalaisten leffateatteriyrittäjien silmiin vaatimattomat 24 vuotta valmistumisensa jälkeen. Ennen Studio Ghiblin perustamista syntynyt Tuulen laakson Nausicaä (Japani 1984) on tähän mennessä iäkkäin ja kummallisen nimensä myötä luultavasti hankalin markkinoitava Miyazakin "myöhäisen ensi-illan saaneista" klassikoista. Teemojensa osalta Maailman luonnonsäätiön suosittelema elokuva on vuosi vuodelta vain ajankohtaisempi.

Tuulen laakso on yksi paikka, missä voi viettää elämäänsä ihmisyksilönä tuhannen vuotta sivilisaatiomme päättymisen jälkeen. Laaksolaisten hyvinvointia uhkaa pitkällä tähtäimellä saastemeren, eli jättiläismäisten hyönteisten täyttämän metsän leviäminen: ihminen ei naamiotta voi paikan höyryjä hengittää. Laakson prinsessa Nausicaä on naamaripakosta huolimatta sinut koko luomakunnan kanssa. Rakastetun tytön seikkailut myrkkymetsässä hyödyttävät koko yhteisöä. Katsojan pitäisi rakastua tyttöön niillä main, kun tämä on osoittanut suunnatonta elämänviisautta, nöyryyttä ja sankaruutta käsitellessään kahta vihaa tihkuvaa, joskin väärinymmärrettyä elämänmuotoa, joista toinen on pieni ja vaaraton ja toinen iso ja helvetillinen.

Pian tapahtuu onnettomuus, joka tekee Tuulen laaksosta myöhempien tapahtumien keskipisteen. Vahvemmat ja sotaisammat – käsitettä "paha" Miyazaki ei tue - ihmiskansat näkevät saastemeren yksiselitteisenä uhkana. Moinen pitäisi räjäyttää ydinpommilla, jos sellaisia olisi vielä olemassa. Suojellakseen hankkimaansa vaihtoehtoista massatuhokeinoa, Tolmekian kansa vyöryttää Tuulen laaksoon armeijansa, joka riemastuttavasti koostuu niin miekkoja heiluttavista ritareista kuin panssarivaunuistakin. Sekä väkeään että luontoa ajatteleva Nausicaä joutuu monen kuoren väliin, eikä typykkä vielä tiedä kaikesta puoliakaan.

Tuulen laakson Nausicaän ainoa ongelma on se, että siinä on materiaalia 2-3 elokuvaan. Vajaaseen kahteen tuntiin on puristettu tieteisteemoja raapaiseva laaja fantasiamaailma, jossa selvästikin on meneillään parikymmentä kertaa enemmän asioita, kuin elokuvassa ehditään käsitellä. Miyazakilla on ollut jo tässä vaiheessa kyky tehdä asiansa selväksi käyttämällä korkealentoista fantasiaa, joka viehättäisi ilman asiaakin. Omaa sarjakuvaansa elokuvaksi typistävä Miyazaki kuitenkin ajautuu lopulta tilanteeseen, jossa katsojan niskaan ammennettava informaatio alkaa tuntua itsetarkoitukselta – ennen kuin tarina viedään tunteelliseen päätökseen. Informaatioähky on tuntemuksena selvä siksi, että Miyazaki on onnistunut tiivistämään ongelmitta samantapaisen, vähintään yhtä monitasoisen kokonaisuuden mestariteokseensa Prinsessa Mononoke.

Korkea ikä ei Tuulen laakson Nausicaän tapauksessa näy. Jos se onkin selvää, ettei eeppiseksi tarkoitettuja kohtauksia ole tietokoneanimaatiolla avustettu, ei tämä tee niistä yhtään vähemmän eeppisiä, vaan ehkä jopa entistä vaikuttavampia; vaikuttavuudessaan alkuvoimaisia. Miyazakin rajoja tuntematon mielikuvitus, joka kuitenkin elää sovussa tietynlaisen realismin ja yksityiskohtien ihannoimisen kanssa, ansaitsee tulla nähdyksi isolta seinältä pelkkää visuaalisuutta ajatellen.

Elämänkatsomuksellisen sisällön hienovarainen osuvuus takaa sen, että rainan katsoisi hätätapauksessa kännykästäänkin. Vaikka "saastemeri" onkin alleviivaava seuraus ihmiskunnan toimista, elokuva ei sormella osoitellen kiellä saastuttamasta ja sotimasta, vaan ennemminkin pyrkii osoittamaan, kuinka monimutkainen on koko meitä ympäröivä todellisuus - ja kuinka pahat teot juontuvat sokeudesta tätä totuutta kohtaan. Miyazakin mestarillisuus on sitä, että sama sanoma tarjotaan samanaikaisesti sekä aikuiselle että lapselle molempien mielten koukeroita kunnioittaen.

Lastenelokuva Tuulen laakson Nausicaä ei ole, mutta se sopii hyvin kaikille lukutaitoisille, jotka eivät varjojaan säiky. Muutamia verenroiskeita ja pelottavia näkyjä enemmän huolestuisin niistä animaatioista, jotka kertovat hyväätarkoittavista riemuidiooteista, jotka onnistuvat typerissä tavoitteissaan vahingossa.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Päätalo... The Rasmus - Black R... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (5 viestiä)

Plintteri

Rekisteröitynyt 26.04.2007

25.09.2008 klo 18.59

En ole ikinä kuulukaan mistään tämmöisestä leffasta?
lainaa
Marq

Moderaattori

Rekisteröitynyt 25.01.2008

25.09.2008 klo 20.52

Minun kirjoissani kolmen parhaan Miyazakin joukossa siellä Kikin ja Totoron keralla. Mononoke ja Punainen sika sitten siinä tiukasti kintereillä.
lainaa
Karjapuskuri

26.09.2008 klo 01.01

Ehdottomasti yks parhaista näkemistäni anime-leffoista. Suosittelen tutustumaan.
lainaa
tagman

Rekisteröitynyt 04.11.2007

27.09.2008 klo 19.40

En ole kyseistä leffaa nähnyt, mutta täytyy todeta, että kyseinen heppu kyllä taitaa animaatioiden teon. Ihan omaa tasoaan omaperäisyyden ja tunnelman osalta.
lainaa
Duster

Rekisteröitynyt 03.01.2008

28.09.2008 klo 12.43

Tuli käytyä katsomassa ja nyt jo viimein täytyy todeta ettei herra Hayao Miyazakin leffat ole minua varten. En tosin ole nähnyt kuin kaksi (tämä mukaan luettuna sekä Spirited Away joka oli niin hämärä leffa, että aloin jo fyysisesti voimaan pahoin), mutta siitä huolimatta molemmat näkemäni elokuvat ovat olleet melkoisen kummallisia. Tämä onneksi vähemmän, kuin Spirited Away. Yleensä minua ei häiritse mitkään kummallisuudet. Mitä erikoisempi elokuva sitä parempi, mutta ei herra Hayao Miyazakin kohdalla, ilmeisestikään.

Ei leffa silti huono ollut. Meni pointti ehkä hiukan yli, enkä pystynyt millään samaistumaan elokuvan päähenkilöön. Enemmänkin tytti ärsytti kuin ihastutti. Tuli mieleen enemmänkin minkkejä vapauttelevat kettutytöt jotka kuvittelevat tekevänsä minkeille palveluksen kuin mikään maailman pelastaja.

Eikö elokuva todellakaan kestänyt enempää kuin vajaa 2h? Leffassa aika tuntui paljon pidemmältä. Puhuu ilmeisesti sen puolesta, että elokuva oli hieman pitkäveteinen.

Visuaalisesti elokuva oli kyllä upea. Sitä ei käy kieltäminen. Ei uskoisi, että leffa on noinkin vanha mitä se on se ei leffassa näkynyt. Tosin äänet tulivat monona ja olivat aivan liian hijaisella. Liekö sitten ongelma Finnkinon päässä eikä elokuvassa, tiedä häntä.

Kaikesta huolimatta elokuvassa oli jotain kummallista vetoa. Ei se ihan surkea ollut, mutta taidan vastaisuudessa kiertää herrra Hayao Miyazakin elokuvat suosiolla. Hänen "sanomansa" ei tunnu uppoavan meikäläiseen.
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova