Ja tämä sitten katsotaan suomeksi. Se on Seppo Taalasmaa, jonka haluat hourimaan kasseihisi tai sinne, minne osuman otat. Siittiöt tekevät kaikkensa saavuttaakseen munasolun, vaikka teinit yrittävät huolehtia ehkäisystä. Paha siittiö on kuin Earthworm Jim eli hän huijaa voimahaarniskan avulla. Samaan aikaan fiksu Simppa Siittiö pyrkii korjaamaan vinoutuneen lentoradan. Jää hämäräksi, mikä ero heillä on teiniraskauden kannalta. Leffa ei ole täysin ontto, mutta hahmot jäävät pelkistetyiksi kuin hämärästi muistamissani opetusvideoissa, joita sarkasmi niinikään höystää. On leffa parempi kuin Discomadot.

Tytöt ja pojat ovat nörttejä, mutta mökillä on kaljaa. Aivotoiminnasta vitsaillaan hetki Inside Outin hengessä, mutta aivoilta ei kaikkea kysytä. Spermageddon viittaa simppelisti siemensyöksyyn, joista harvat selviävät. Simppa ei ole vanha vaan "samaistuttava", mutta ehkä se rimmaa, ettei kirjaviisas nörttisiittiö jaksaisi osallistua edes neitsytmatkalle.

Se, että ihmiset ja heidän solunsa tavoittelevat vastakkaisia asioita, on huvittava konsepti. Leffa viittaa ohimennen siittiöiden uskontoon. Kiitän siitä vähästä, koska ilman sitä en olisi maistellut parempaa ideaa: mitäpä jos siittiöt esitettäisiin niin uskonnollisina fundamentalisteina, että he rinnastuvat itsemurhapommittajiin, vaikka he puhuvat koko ajan pilluista ja panemisesta, samaan aikaan kun teinit testailevat epäpyhää sodomiaa ujosti? Se voisi olla vastaava vertauskuvia tuulettava tilanne kuin se, josta olen kiitellyt Zootropolista ja Beastarsia, jotka hämärryttävät sen, mikä on kasvis- ja lihansyöjäeläinten ero moraalisessa mielessä. No: Spermageddonin vertaukset ovat vain pari askelta jäljessä elintarvikkeille oikeuksia vaativaa Sausage Partya.

Useimmat vitsit ovat ilmeisiä, mutta kokonaisuus on sen verran ainutlaatuinen, että ajoitus riittää pitkälle, jos se sattuu toimimaan. Äidinkieli on puoli ruokaa, koska se todennäköisimmin viettelee alitajuntasi uskomaan, että tämä on lapsuutesi Inside Out tai Olipa kerran elämä, vitsin ollessa sitten se, kun hahmot kiroilevat raikuvasti tai roikkuvat häpykarvassa. Usein suuta soitetaan kuin kuutosluokan välitunnilla, jolloin Seppo ei enää auta. Uniikimpi leffa olisi, jos en olisi nähnyt lapsena Lapinlahden Lintujen "Siitosen veljekset" -sketsiä, yläasteella E-Roticin "Willy Use a Billy... Boy" -musiikkivideota ja niin edelleen. Eritoten musikaalinumerot kärsivät vertailusta, mutta on hyvä, että niitä on.

Osa siittiöistä on tyttöjä. No, niin on vauvoistakin. Nyt on mahdollista kertoa rakkaustarina tyttö- ja poikasiittiöstä, jotka tahtovat kaksosiksi! Olisi hauskempaa, jos toisen nimi olisi Cersei ja toisen Jaime? Itse olisin pitänyt siittiöt miehinä johdonmukaisen jätkähuumorin vuoksi, mutta Simppa Siittiön parhaasta kaverista olisin tehnyt leffan ainoan afroamerikkalaisen lisätäkseni samaistumispintaa (mm. naisille). Onko sillä väliä, ettei leffa sisällä loistavia ideoita, jos niistä pääsee kuitenkin nauttimaan? Leffa on typerä, laimea, säännöiltään epämääräinen, äärimmäisen ruma (89 vuotta alaa jäljessä) ja enemmän tai vähemmän ällöttävä mieltymyksistäsi riippuen eli moraalikin mahdollisesti mukaanlaskien, mutta leffa on todellinen kuriositeetti ja kiitettävän lyhyt. Sillä välin kun parempi video latautuu koneellesi tai tekoäly rakentaa sellaista, katsotaan Spermageddon - voi juku, mikä lauantai.