Tuorein sisältö

U2: No Line On The Horizon

J.A. Kaunisto

12.03.2009 klo 23.36 | Luettu: 4757 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Rock-mammutti U2 on tehnyt 2000-luvun tasapainoisimman albuminsa. Tosin bändin 2000-luvun kaksi aikaisempaa kokopitkää ovat eläneet muutaman hittisiivun varassa. Joissakin arvioissa uutta levyä hehkutetaan jo Achtung Baby-albumin vertaisena suurteoksena. Pakko kuitenkin myöntää, ettei uutukaiselta löydy ainuttakaan siivua puolustamaan paikkaansa kyseisellä klassikkoteoksella. Brian Enon tuotantovastuuu kuljettaa No Line On The Horizonin vanhojen soundien äärelle, kitaravetoinen rokitus unohdetaan Joshua Tree-albumin aikaisen intiimin paisuttelun suuntaan. Välillä albumi kuulostaa herkistävän vanhanaikaiselta - joskus kauan sitten albumin biiseihin etsittiin päiväkausia oikeaa kitarasoundia ja siivut omalaatuisiksi maalaavia studioratkaisuja.

Magnificent, Unknown Caller ja Breathe ovat lähimpänä kulta-aikojen huippuhetkiä. Magnificent on suoraan Joshua Tree-albumin maisemasta. Nostalgia on käsinkosketeltavaa ja U2 kuulostaa harvinaisen orgaaniselta ja 90-lukulaiselta. Unknown Caller kutittelee samoja herkkyyspisteitä - vanhassa vara parempi. Kitarasoundi on kuin pakkasesta esiin kaivettua 90-luvun painosta. Albumin pakolliset menobiisit Get On Your Boots ja Stand Up Comedy yrittävät pakonomaisella tanssirytmillä tavoitella The Killersin tehokertoimia. White As Snow on hauras kuin gospel-hetki aavikkomaisemassa. Cedars Of Lebanon tavoittelee hypnoottista tajunnanvirtaa Nick Caven hengessä.

No Line On The Horizon hengittää ja elää vahvasta soundimaailmasta. Riisutumpi ulkomuoto paljastaisi raaemmin biisien purentakyvyn ongelmat. Albumin vahvuus on vanhakantaisen ja yksityiskohtia viljelevän äänimaailman lisäksi materiaalin tasapainoisuus. Reilummin rokittava materiaali kumartaa intiimin ilmaisun suuntaan. Allekirjoittanut vaikuttui Edgen unelmoivasta kitaroinnista ja bändin varmasta otteesta. Albumilta puuttuvat kuitenkin keskitasolta kärkikastiin nousevat huippuhetket. Toisaalta U2:n perusvarma taso on laadukasta -parin siivun kohdalla tosin hengetöntä. Tietyllä tavalla bändi tekee Metallicat ja palaa takaisin vanhaan maisemaan. Albumilta on turha etsiä uudistumisen merkkejä. Vuosikymmenen paras U2-levy jättää nälkäiseksi.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< Desperon taru... Toinen jalka haudast... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova