Tuorein sisältö

KISS: Sonic Boom

J.A. Kaunisto

21.10.2009 klo 23.30 | Luettu: 12810 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Pelkästään se, että KISS julkaisee studioalbumin 11 vuoden tauon jälkeen, on sinällään tapaus ja merkkihetki. Sonic Boom on kiekko, jonka suhteen on turha jakaa pisteitä tai kouluarvosanoja. Jokaisella on asiaan jonkinlainen mielipide. Monelle innokkaalle fanille pelkkä levyn ilmestyminen on jotain elämää suurempaa. Pakko todeta, että KISS on tehnyt parhaan mahdollisen albumin - ottaen huomioon bändin ydinkaksikon mittavan palvelusiän ja pitkän studiotauon. Sonic Boom äänitettiin ilman digidigi -ihmeitä, tavoitteena bändin kultakausien soundi. Homma pyörii pitkälti 70-luvulla, ilman stadionasetuksia. Ei syntikoita, ei hikisiä slovareita - pelkkää äijähöyryistä rokitusta. Sonic Boom onnistuu tuomaan mieleen 70-ja 80-lukujen parhaita paloja mutta eihän albumi mikään maailmankaikkeuden keskipiste ole - kuten herrat ovat ainakin Gene Simmonsin suulla paukuttaneet.

KISS ei tavoittele uusia tuulia. Muutamissa siivuissa huomaa selkeästi kitaristi Tommy Thayerin mukanaan tuomat tuulet, olisiko mies tehnyt enemmänkin sävellystyötä kuin kansipaperit myöntävät? Mutta onko niistä tuoreista biiseistä vanhojen klassikkojen rinnalle! Albumin avaava Modern Day Delilah on suorastaan erinomainen KISS-veto, raskas riffittely ja tukeva basso - Stanleyn "Yeah yeah" -huudot saavat fiiliksen välittömästi huippulukemiin. Russian Roulette on peruskauraa mutta innostunut kertosäe ja lievät AC/DC-fiilarit pelastavat paljon. Never Enough kuulostaa valmiiksi vanhalta ja sopii varmasti vanhojen hittien rinnalle. Stand on selkeämmin sukua 80-luvun siivuille, kunnon yhteislaulukertsi tarttuu hihaan. All For The Glory elää paljolti vetoavan yhteislaulukertin ansiosta. I'm An Animal iskee jälleen kultasuoneen, kiihkeä ja hikinen siivu lainaa fiiliksiä War Machinelta. Kiekon lopettava Say Yeah voisi löytyä kiekon alkupuolelta, viisussa on osoite kohdallaan ja hyväntuulinen rallatus on varma keikkahetkien piristysruiske.

Sonic Boom kuulostaa rutiiniviisuissakin yllättävän innostuneelta ja verevältä. Varsinkin Tommy Thayerin panos on pakko nostaa jalustalle, miehen kitarasooloissa on kiimaa ja rautalankaa. Allekirjoittanut väittää Sonic Boomin olevan enemmän kuin on odotettu. Peruskauraa, tottakai mutta hyvin tehdylle luomutuotteelle on edelleen kysyntää. Ostakaa ihmeessä Special Edition-versio, jossa mukana kotiin kulkeutuu levyllinen uudelleen äänitettyjä KISS-hittejä sekä muutaman biisin verran livehehkutusta. KISS veivaa uusintaversioinnit hyvällä sykkeellä ja vanhoja sovituksia kunnioittaen, osumatarkkuuden vaihdellessa vain lievästi. Sonic Boom pitää KISSin hengissä ja energisenä vielä vuosia. Parempaa lienee tuskin enää luvassa.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< The Final Destinatio... Whatever Works... >

Keskustelut (4 viestiä)

Dingo

Rekisteröitynyt 09.01.2008

22.10.2009 klo 02.09

Tylsä levy.
lainaa
Stanley

22.10.2009 klo 20.57

Dingo kirjoitti:
Tylsä levy.

Mahtava levy. 4/5
lainaa
kurtsi

Rekisteröitynyt 09.11.2008

25.10.2009 klo 15.46

Koska Kaunisto arvostelee Rammsteinia?
lainaa
Jeppe

29.10.2009 klo 10.37

Öh, Dingo haukkuu Kissiä, näihän se menee, heh!
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova