Tuorein sisältö

Paljastajat

Ensi-ilta: 28.10.2009
Genre: Draama, Trilleri
Ikäraja: 15
Jari Tapani Peltonen

02.11.2009 klo 18.50 | Luettu: 5399 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Olipa kerran nuorimies, jonka yli ajettiin, koska kaikki tarinat - ja kaikki muukin leffa-arvostelut mukaanlaskien - on aloitettava räväkästi tai jopa provosoivasti, koska muuten elämäänsä tylsistyneet vajakit eivät jaksa keskittyä. Paljastajat (The Informers) on mälsä filmi, joka yrittää jatkossa elvyttää katsojaa vilauttelemalla ihmisvartalon tuhmia osia. Bret Easton Ellisin novellikokoelmaan perustuvassa vätystelyssä eletään tietenkin 80-lukua ja suurennuslasin alla on tietenkin sieluttomien porhojen elämä, kuten mainioissa filmeissä Amerikan Psyko ja The Rules of Attraction (suomeksi Fuck the Rules). Ellis on toiminut käsikirjoittajana, mistä huolimatta Paljastajat tuskin edes muistuttaa sysimustan huumorin satiireja, joista mies tunnetaan. Kun vitsi kerrotaan ilman tietoa huumorin olemassaolosta, vitsi näyttää suunnilleen tältä.

Paljastajat on puolitoista tuntia lyhyt episodielokuva. Minulla oli lieviä ongelmia muistaa, kuka lukuisista hahmoista on kukakin, mutta käsittääkseni tarinoita sitoo se, että yliajetun nuorukaisen ystävät esiintyvät niissä. Kenties ainoa vitsintynkä nähdään muistotilaisuudessa, kun uhrin äiti lohduttaa itseään ajatuksella, että ainakin hänen pojallaan oli "kaikki". Nuoret suhtautuvat toverin kuolemaan niinq whatever. Hahmoja kiinnostaa viina, huumeet ja paneminen. Himon ohella tunneskaalaan kuuluvat kateus, itsesääli, inho ja viha. Kaksi tarinanpätkää voidaan luokitella kolmiodraamoiksi. Yhdessä tarinassa isä ja poika ovat etäisiä yhteisellä lomalla. Kuvioissa on myös mm. rock-bändi ja epäonninen näyttelijä, jotta mainetta ja menestystä päästään käsittelemään. Leffassa on ruuhkaa.

Synkimmässä sadussa nolo miekkonen saa epätoivotun vieraan: Mickey Rourke jäykistelee rutiinilla "setänä", joka puuhastelee kaikkea jännää lasten kanssa. Katsoja joutuu itse päättelemään mitä. Tulkinta saattaa muuttua jos tiedossa on, että alkuperäisteoksessa esiintyy vampyyreja. En kuvailisi osiota jännittäväksi, mutta tässä tarinassa on sentään jokin idea ja skenaario myös viedään loogisesti päätökseen. Nolon miehen näyttelijä Brad Renfro tekee joko leffan parhaan tai huonoimman suorituksen: en osaa päättää, mutta nolo hän on. Lopputekstien alkaessa rullata, en edes muistanut miten kaksi muuta tarinaa päättyivät ja vähintään kahden lopetuksen tapauksessa jäin raapimaan päätäni. Että jaa että, tässäkö tämä siis oli?

Ei sillä, että olisin alkujaankaan välittänyt muusta kuin Winona Ryderin läsnäolosta. Levottomat 3: Kun mikään ei riitä on suosikkielokuvani vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa jokaista roolia näyttelee Winona Ryder. Winona tulkitsee tässä tapauksessa neuroottista uutisankkuria, jolla on suhde elokuvatuottajaan (Billy Bob Thornton), joka suunnittelee paluuta vaimonsa (Kim Basinger) luo. Jäävään itseni, en arvostele Winonaa, sillä hän saa minut tuntemaan itseni onnellisen pimeäksi pipohiippariksi, eikä ketään kiinnostaisi sekään, arvostaako mies puolisonsa taidetta. On hankala löytää taiteellisia perusteita sille, kuinka runsaasti Paljastajissa vartaloa amerikkalaisen mittapuun mukaan paljastellaan, mutta se on moraalisesti väärin, että paljastelu on jätetty tuntemattomien eli merkityksettömien näyttelijöiden velvollisuudeksi. Levottomat-tyylisen taiteen ystävät nousevat vain barrikaadeille esimerkiksi kun milf-Basingerin päälle laitetaan istumaan blondi pöksytön poika ja tilanne jää tähän.

Paljastajat tuntuu vielä lyhyemmältä kuin se on. Kaikesta huolimatta elokuva on siis sujuvaa katsottavaa. Tästä kuuluu kiitos mainituille näyttelijöille ja sille, ettei mihinkään ehdi tylsistyä, kun tylsyyttä pursuaa kuin runsauden sarvesta. Jos olisin elokuvan sijaan nähnyt kaksi jaksoa tv-sarjaa, tämä olisi aika erikoinen tapahtuma, sillä todennäköisesti en olisi katsonut kuin jakson verran tällaista tyhjänpäiväisyyttä, ellei Winona olisi vakiohahmo. Jääpä joku osio kesken tai ei, mitäpä tuosta, aivan sama. Vampyyrien sensurointi oli vikatikki: kenties leffalla olisi arvoa kuriositeettina muillekin kuin pipohiippareille, mikäli Teräsmies Brandon Routh olisi näytellyt verenimijää kuten alunperin suunniteltua.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< The Brothers Bloom... Rammstein - Liebe Is... >

Keskustelut (1 viestiä)

Chrisberg

Rekisteröitynyt 16.02.2009

02.11.2009 klo 23.23

Winon hämmentyneille silmille tulee taas käyttöä kun hän voi näytellä neuroottista (itseään).

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova