Tuorein sisältö

CMX: Iäti

J.A. Kaunisto

07.10.2010 klo 13.34 | Luettu: 8498 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

CMX pyyhkii mielestään progeilut ja scifi-oopperat. Naisille suunnattu albumi haastaa tunteikkaan ja toiverikkaan fiiliksen vietäväksi poprockin hyväillessä korvaa. Luomuotteella studiossa säädetty tekele avautuu helpommin kuin moni edeltäjänsä. Mukana on mutkattomia sävellyksiä ja kertosäkeeseen luottavia biisejä. Yrjänän tekstit ovat riisutumpia ja paikoin hyvinkin ymmärrettäviä. CMX on tehnyt Ylpöt ja uskaltaa sumeilematta iskeä silmää populaarin musiikin suuntaan. Puritaanit ja taidefriikit voivat jättää puukot heittämättä, CMX on muutakin kuin jalustalle nostettu taidepläjäys. Yrjänän hunajainen ääni on omiaan tuomaan toivoa arjen runtelemalle kansanosalle.

Luettuani Iäti-albumin arvosteluita, en voinut kuin ihmetellä teksteistä ilmi henkivää ristiriitaa. CMX oli parilla edellisellä kiekolla liian vaikea ja sisäänpäin kääntynyt ja Yrjänän tekstit täynnä arvoituksia...mutta nyt mennään liian helpoilla eväillä. Miksi CMX ei saisi herkistellä ilman korkealentoista tajunnanvirtaa tai progeskebaa? Jos siltä tuntuu, niin tuntuu. Pääasia, että TUNTUU. Miksi joka levylle pitäisi säätää, vaikka vain näytteeksi, kivitalon korkuista tuplattua triplaskebaa? Iäti esittelee kevyemmän ja paikoin jopa akustishenkisen vaihtoehdon.

Sinkkubiisi Sateenkaaren Pää on kaikessa yksinkertaisuudessaan allekirjoittaneen mielestä tuleva ikihitti ja kymmenen vuoden kuluttua biisiä verrataan suurimpiin CMX-klassikkovetoihin. Kappaleina on hyvinkin populaarin oloinen, mieleen tulee Ylpön & Ihmisten rento suoraviivaisuus. Taistele lähtee vastaavista lähtökohdista eikä helposti lähestyttävän viisun sanoituksia tarvitse tulkita sivistyssanakirjan avulla. Auringon Kultainen Kaupunki sopii folkhenkisenä pisarointina runotyttöjen uniin. Kuoleman Kulkumies rohisee kuin YUP ja teksti suuntaa vähemmän aurinkoisille pelikentille. Albumin nimibiisi on levyn ehdoton helmi - kaunis ja maalaileva teksti hyväilee vaimoväen korvia eikä akustisen ulkomuodon takaa löydy säröääniä. Totenmann kaikuu albumin rokkaavinta asennetta, synkempi yleisilme lainailee sanoja Yrjänän koukeroisemmasta ajatuksenjuoksusta. Manisola on edellisen velipuoli, selkeästi suunnattu äijäkuulijalle. Linnunrata soi heleänä ja lohtua anovana kuin kesäisen päivän odotus - kevyt mutta hohdokas.

CMX saanee kuraa silmille turhan tunteellisesta asenteesta. Iäti on kuitenkin vapautunut ja ehkä jopa puhdistava levy. Maailmaan tarvitaan myös kauniita asioita. Kuunnelkaa levyä kokoelmana uskoa, toivoa ja rakkautta. Eihän Yrjänältä nyt sentään mikään hunajahana ole auennut.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< Wall Street: Money N... Legenda suojelijoist... >

Keskustelut (4 viestiä)

PiiraS

07.10.2010 klo 18.58

Noi tähdethän voisi vaihtaa trollfaceihin. Arvostelu vain jätti sellaisen fiiliksen :)
Slemmy

Rekisteröitynyt 23.07.2007

18.10.2010 klo 14.52

Melkoinen pettymys ollut tämä levy vielä tähän asti ja tuskinpa tulee tästä juuri paranemaan.
AkiMatti

20.10.2010 klo 15.18

Pari kertaa läpi kuunnellut ja vasta Sateenkaaren pää ja Linnunrata on tuntuneet kohtuu hyviltä, muuten jäänyt vähän laimea kuva.
Juha82

18.09.2011 klo 20.03

No tää levy ei ole suinkaan paska vaan on kaukana paskasta levystä.
Ei täydellinen mutta melkein Pop-albumina kovaa valuuttaa.
Kättenpäällepanijat, Iäti, Totenhamm, Manisola, Linnunrata, Kappaleina iskevät minuun tosi hyvin eikä ole vähättelemistä Sateenkaaren päässä, Auringon kultaisessa kaupungissa(jonka kertsi on pieni pettymys, mut muu osa biisistä on sikamakee lähinnä) ja Taistele on ihan ok . Levyn päättävä biisi on ihan ok myös.
Ei bändin huonoin levy ja jos olisikin huonoin levy niin se ei tarkoita sitä ettäkö tämä olisi oikeasti huono levy, HALOO tyypit!!!! herätys, minä olen oikeassa SORRY.

Kirjoita kommentti

12314

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova