Doom Patrol, osa 8: tienpätkä on henkilökohtaisesti homo - uhka vai mahdollisuus?

Siviilejä hämäryyksiltä suojeleva agenttijärjestö menettää miehen, kun outolintujen katu haihtuu ilmaan. Kun Doom Patrol johdetaan kadun uuteen olinpaikkaan, on hetken lupa tulkita, että agentti on aivopesty, mutta onko se todennäköistä? Agentti on nyt draq queen. Vuosi on 2019. Itsetietoinen ja teleporttaileva katu nimeltä Danny on luonnollisesti turvasatama kaikille erilaisille ja homo itsekin.

Sori, Danny ilmoittaa olevansa genderqueer ja tuen itsemäärittelyä, mutta pöhkö idea ansaitsi tunnetasolla toimivan lauseen, jota ei tarvitse tavata sanakirjan kanssa. Homokatujen ystäville jakso on tehty. Negative Manin uusimmat takaumat kytkeytyvät agentteihin ja ovat siedettävämpiä, kun hän samalla tutustuu paikkaan, jossa muumiokin saisi olla musikaalihomo.

Danny tahtoi kysäistä, missä pomo luuraa, mitä ei tiedetä, joten hitaasti edetään. Puolet jaksosta menee Crazy Janen juoneen, jossa hänen toistaiseksi vaarallisin sivupersoonallisuutensa saa muutkin kuvittelemaan, että elämä on romanttista komediaa. LGBT-porukkaa syytetään usein "homoudella houkuttelusta", joten juoni pakotetusta heterofantasiasta on hupaisa vapautuneen homostelun rinnalla, mutta noin muuten juonilla ei ole synergiaa ja kernaammin olisin seurannut kumpaakin kokonaisen jakson.

Danny on sarjakuvista lainattu itselleni uusi idea, joka hykerryttää, mutta se tarkoittaa, että nopeasti vaadin siltä asioita. Kun Crazy Janen väkivaltainen sivupersoonallisuus käy huutamassa, että sokerisen sivupersoonallisuuden poikaystävä ei hänen tuheroonsa koske, Crazy Jane on sitä, mitä toivoin - mutta 7 tuntia sain odottaa ja tarinan suuntaa odotan yhä.


Keskiarvo 8 jakson jälkeen:


< Osa 7 --- Osa 9 >