Euphoria-spesiaali 2: Oidipus, sanoi psykiatri, kun tuotantoeläintä epäiltiin stressaantuneeksi

Transteinin ja huumeteinin romanssi voi olla kaikkea legendan ja katastrofin väliltä, eli myös perusnormaali unelmien ja mielipahan lähde. Rue sai pohtia kuvioita toisen toistaiseksi selvän seurassa. Julesin jakso vastaavasti muistuttaa hänenkin olevan yksilö yksityisellä painolastilla, joten elämää ei ole ratkaistu, vaikka pari sopisi ja silittelisi. Ruen kokeman keskustelun tasolle Julesin terapiaistunto ei nouse, sillä puoskarin avuliain ajatus monologin aikana on tasoa "ei ole vääriä ajatuksia".

Myös Julesin äiti on päihdeongelmainen. Ahaa, innostuu rouva Freud, eikä täysin syyttä, sillä Jules vertasi Ruen ymmärtävää katsetta äitimäiseen pyyteettömyyteen. Eksoottisempaa potentiaalia raapaistaan, kun Jules kertoo, että hän kokee rakentaneensa naisellisuutta miesten ehdoilla. Erilainenkin ihminen voi syyllistyä roolipelaamiseen: ehkä vähempi tyttöily riittäisi? Julesin näyttelijä Hunter Schafer luokitellaan ensi kertaa jakson toiseksi kirjoittajaksi, ja niin tämän pitää mennä, jos sukupuoliasioita käsitellään rehdisti kuin päihdeongelmia. Hänellä varmasti on sanottavaa jo siitä, mitkä teemat häntä kiinnostavat.

Lihas ei saa surkastua, joten: "euforisilla" takaumilla ja unilla visualisoidaan Julesin romanttisten ja seksuaalisten aivoitusten kulku, kiiltokuvien ollessa sarjan juttu. Kiva, mutta olisin ottanut kaksi keskustelua ennen paluuta paisutteluun. Ymmärrettävästi puoskari ei väittele nurin asiakasta ensimmäisen session aikana, mutta edellinen jakso edusti jo yleisellä tasolla eli asiasisällöstä riippumatta miellyttävää, jopa hypertodellista kerrontaa, kun kaksi tyyppiä keskusteli rehdisti ja toisensa kyseenalaistaen, eikä side katkennut.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen:


< Spesiaalijakso 1/2 --- Jakso 2-1 >

Katsottu: HBO Nordic