Perry Mason 2-4: Indiana Mason ja kadonneen ristiretken metsästäjät

Tänään puhun mietteliäisyydestä sympaattisilla kasvoilla, jotka on kehystetty uskottavalla, tarinan logiikkaan vaikuttavalla ajankuvalla, enkä eksistentiaalisista kriiseistäni. 5 minuuttia myöhemmin: olen nähnyt kaiken tuhannesti, joten pätevätkin sekunnit kestävät 2! Alussa Perry on pukeutunut Indiana Jonesiksi ja nainen, jolle hän puhuu, näyttää 90% samalta kuin Phoebe Waller-Bridge Indiana Jones 5:ssä. Se on jo parodiaa siitä, mitä tarkoitan.

Valokuvaaja on vakuuttunut Perryn asiakkaiden syyllisyydestä. Hän ei saanut suoraa vastausta siihen kysymykseen, ovatko epäillyt asevuokraajan asiakkaita, eikä hän harkitse sattumia, jotka yleensä selittävät tällaisen. Mutta hän on oikeassa. Yllätys? Sama se, mutta sekunnit kestävät vain 0,99, kun Perry äkäisenä miettii siirtoaan. Syyllisetkin ansaitsevat juristin, mutta lokakampanja kohdistuu myös Perryyn, ja oli helpompi sietää sitä sankarina. Ratkaisu: Perry varastaa hevosen nauttiakseen elämästä.

1. kausi pyrki rikkomaan odotukset niin, että muistan sen, vaikken muista miten. Jos oletamme, ettei ole varmaa, että Perryn on paljastettava laaja salaliitto, ristiretki on nyt hieman hukassa. Perry vaikuttaa taas puliukolta tintatessaan naljailijaa, eikä mieleeni tullut sana "herrasmies" vaan "impotentti", kun hän kieltäytyi 25 sentin suihinotosta.

Kuvaaja teki työt. Perryn bisneskumppani selittelee, miksi hän Perryä katsoo, vaikka naisen on vaikea pärjätä alalla 1930-luvulla. Kuvaajalla & naisella on charmia ja omaa elämää. Se olisi hilpeää, jos sarja kiusaisi vielä tovin ja sitten tappaisi Perryn häiritsemästä; mieluiten päivänä, jona 3. kausi virallistetaan.

Ei se laatu vaan viihdyttävät mielleyhtymät.


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< Jakso 2-3 --- Jakso 2-5 >

Katsottu: HBO Max