Gen V 2-7: se hieno ns. käänne hoidetaan pois alta

Varoitan juonipaljastuksista, ja sitten varoitan erikseen myös maireudesta, jos toivot oppivasi täsmälleen, mitä ne käänteet ovat.

Totuus rehtorista oli ilmeinen aikaa sitten. Tekijätkin ovat valitelleet, että "katsojat ovat liian fiksuja", tai ainakin olin näkevinäni moisen otsikon. Tämä ei ole huonoa kerrontaa verrattuna yhä jatkuvaan Andre-fetissiin; Andresta jaarittelu on tarinan ulkopuolisiin asioihin viittaavaa surutyötä. Rehtori-käänteelle on rakenneltu merkitystä ja makua, ja se on kiintoisaa, että ylimielisellä roistolla on heikkouksia ja itsetunto-ongelmia, joten juoni melko simppelisti maistuu siltä, kuin sitä katsoisi jo toista kertaa.

On toki tilaisuuksia turhautua panttaukseen ja syyttää sankareita tyhmiksi. He eivät ole nähneet 100% samaa kuin katsoja, mutta he tuntevat pääpiirteet, joten samaistuttavuus kärsii, vaikka sitä pyrkisi olemaan armelias. Leffassa "lievä typeryys" menisi ehkä hätiköintinä paniikkitilanteessa, mutta lyhyetkin jaksot jättävät hahmoille aikaa selittää, että nyt he yrittämällä yrittävät löytää pahiksen ja vahingossa tehdä täsmälleen sen, mitä pahis on koko ajan toivonut.

Jakso toivoo huomion olevan siinä, kuinka verityttö totuttelee uusiin jeesus-tason voimiinsa ja alkaa kehittää vaarallista ylpeyttä. Hän osaa "herättää kuolleista" ainakin jonkun, jonka sydän pysähtyi juuri. Hän parantaa kihtisen ukon helposti. Vammautunut kaverin ja vihollisen välimuoto kerjää apua, jota hän panttaa, jne.

Lopussa on Sithin koston ja Saw'n sävyjä ja pätevä pieni tappelu kylkeen, joten loppu voisi olla täydellinen. Se auttaisi, jos sarjalla olisi sen verran itsehillintää, että housuun paskovan palovammapotilaan edessä paneminen olisi jäänyt kärkevimmäksi vihjeeksi.


Keskiarvo 15 jakson jälkeen:


< Jakso 2-6

Katsottu: Prime Video