Spider-Noir 1-7: suuren lisenssin pienen version mukana tulee pieni vastuu

Kauden alussa hyvin näytelty mutta hömelö mafioso ei vaikuttanut aidolta pääpahikselta. Hän on yhä pääpahis. Häneltä kysytään miksi. Vastaus: lämpimikseni pahistelen, kun siitä tulee semmoista kivasti pahaa pöhinää. Nyt hän lähettää superkätyrinsä häiriköimään poliitikkoja, minkä hän olisi voinut tehdä pari jaksoa sitten.

Sankari petettiin puolivillaisesti. Hänen mielipahaansa ei tarvitse ottaa vakavasti, sillä hän ruikuttaa, vetää kännit ja ajautuu kapakkatappeluun tilanteessa, jossa kaupungin ainoaa supersankaria tarvitaan. Hän koettaa vääristellä Spider-Manin iskulausetta suuresta vastuusta, mutta kaveri tsemppaa hänet ajokuntoon.

Superroistot ottaisivat mielellään lääkettä, jos joku saisi ulostettua suustaan ne sanat, että tässä sitä on. Viimeksi tohtori takelteli "voin auttaa", mutta ei enempää ehtinyt. Nyt toimittaja, joka on jo puheväleissä roiston kanssa, sanoo roistolle "voin auttaa", mutta se jää siihen, koska myös sankari ilmestyy paikalle sanomaan "voin auttaa". Jotenkin roisto ei usko heitä! Sankarin on ihan pakko mätkiä häntä! Kun lääkepiikki survotaan roiston silmään, hän ymmärtää heti, että hieno homma ja parantuu pahuudestakin. Ei jumalauta.

Tämä on kauden toiseksi viimeinen jakso. Mafiosolle tilanne on tappio. Ei ole teoriassakaan dramaattista lupausta eskalaatiosta. Mafioso vain tuumaa, että pitääpäs selvittää tilanne.

Spider-Man ja Batman ovat firmojensa rintavimpia lypsylehmiä, joiden paisuneista kuvioista olisi mahdollista tehdä 10 kauden tv-sarja, jonka suuri yleisö tulee pitkään muistamaan ainoana oikeana versiona. Juuri siksi niitä ei tehdä. Näiden ns. luovien rahastusten seuratessa toisiaan on helpompi luopua haaveestakin, kun sen näkee päässään, miten vaikka nyt sitten Batman saattaisi hohhailla viikkotolkulla, vaikkei mikään estä näitä harrastamasta elokuvamaista kerrontaa.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6

Katsottu: Prime Video