Tuorein sisältö

Kirjasunnuntai 2: Sensible Software 1986-1999

Mikko Heinonen

05.01.2014 klo 15.19 | Luettu: 3430 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Fucking 3D.
Muistatko Wizballin? Cannon Fodderin? Sensible Soccerin? Näiden ja monien muiden 8- ja 16-bittisen ajan hittien takana oli brittiläinen pieni kehitysstudio nimeltä Sensible Software. Sen ytimessä oli koko olemassaolon ajan kaksi henkilöä: Jon ”Jops” Hare ja Chris Yates, jotka vastasivat useimpien pelien kehityksestä sekä yrityksen pyörittämisestä.



Sensiblen kanssa samoihin aikoihin kultakauttaan eläneen ZZAP!-pelilehden ex-toimittaja Gary Penn on kynäillyt aiheesta kirjan, joka perustuu etupäässä Jon Haren haastatteluihin tuettuna muiden Sensible Softwaren kanssa yhteistyötä tehneiden lausunnoilla. Yksi on kuitenkin joukosta poissa, sillä Chris Yates ei halunnut osallistua kirjan tekemiseen. Kyse ei ilmeisestikään ole mistään suuresta riitautumisesta, mies on vain kyllästynyt alaan ylipäätään. Kirjan kannalta tämä on kuitenkin harmittava puute, sillä nyt näkökulma on pääasiassa Haren, ja Penn ei kirjoittajana juurikaan pidä haastateltavaansa etäisyyttä vaan suorastaan syöttää tälle ajatuksia. Taustatyö on kuitenkin tehty kunnolla, ja tarkentavia kysymyksiä esitetään Peter Molyneuxia myöten.

Rock-hengellä pinnalle


Sensible Softwaren tarina on tavallaan hyvin tyypillinen luovan alan toimijalle – puhutaan sitten pelinkehityksestä, musiikista tai vaikkapa kirjoittamisesta. Vertaus osuu sikälikin, että Yates ja Hare suunnittelivat ensin tekevänsä pelejä rahoittaakseen musiikkiharrastustaan, kunnes ala vei mukanaan.

Vajaat 30 vuotta sitten peliala oli täynnä vastaavanlaisia kellareissa ja makuuhuoneissa toimivia studioita. Sensible saavutti ensin laadukkaan kehittäjän maineen omintakeisilla peleillään, jotka eivät kuitenkaan olleet valtavia myyntimenestyksiä. Varsinaiset isot hitit syntyivät siirryttäessä Commodore 64:ltä Amigalle 90-luvun alussa. Aivan erityisen merkittävä yhtiön kannalta oli Sensible Soccer, josta jatko-osineen muodostui firmalle merkittävä tulonlähde. Sen myötä myös sementoitui vuosiksi ”pikku-ukkografiikka”, josta Sensible-pelit tultaisiin tuntemaan.



Lopun alkua


Sensible Soccer, Cannon Fodder ja etenkin Sensible World of Soccer olivat jättimenestyksiä, jotka linkosivat Sensible Softwaren kerralla uudelle tasolle. Ennen muutamilla kymmenillä tuhansilla pelejä alusta loppuun tehnyt pienkehittäjä solmi Warnerin kanssa kolmesta pelistä miljoonasopimuksen, johon ei liittynyt edes mitään välitavoitteita.



Sensible Softwaren kannalta tämä muutos tuli hyvin epäonniseen aikaan. Se oli saavuttanut suurimman menestyksensä Amigalla, joka oli 90-luvun puolivälissä jo käytännössä kylmenevä ruumis. Muut olivat jo siirtyneet uusien alustojen pariin, mutta SS:ään iski pieni vauhtisokeus kun sen pelit dominoivat myyntilistoja kuukaudesta toiseen. Se oli ”maailman paras Amiga-kehittäjä”, mutta tällä tietotaidolla ei ollut juuri arvoa siirryttäessä PlayStationin ja PC:n 3D-korttien aikakauteen. Mieletön määrä aikaa kului pelkkien perusteiden opettelemiseen. Lopulta julkaisija peruutti kolmesta pelistä kaksi (mikä oli Sensiblen kannalta onnekasta, koska ennakkoja ei tarvinnut maksaa takaisin) ja Sensible Soccer '98 jäi studion viimeiseksi peliksi. Yates ja Hare myivät firman, eli käytännössä sen immateriaalioikeudet, Codemastersille.

Mutta mikä olikaan perutuista projekteista se, joka miltei muodostui Jopsille pakkomielteeksi ja oli upottaa koko firman? Se oli omituinen aikuisten seikkailupeli Sex 'n' Drugs 'n' Rock 'n' Roll, joka saa kirjassakin paljon huomiota. Yli kymmenen vuoden jälkeenkin Hare tuntuu uskovan siihen, että peli olisi ollut jotain erityistä; itselleni se kuulostaa lähinnä sarjalta härskejä seksifantasioita, joka tuskin olisi mennyt kaupaksi oikein missään.

Kepeän kiintoisa


Kirjassa on hieman vajaa 190 sivua harvaan taitettua ja selkeästi kirjoitettua englanninkielistä tekstiä, joten sen lukaisee suhteellisen nopeasti, vaikkei englanti olisi kuin lukiotasolla. Loppuosassa paksuhkoa kirjaa on näyttäviä värikuvia Sensiblen peleistä. Ratkaisu on ilmeisestikin tehty laskemaan kirjan painatuskuluja, mutta lukijan kannalta päätös on epäonninen, sillä kuvaliitteen jatkuva selailu on vaivalloista – etenkin, kun tekstissä saatetaan juuttua pitkäksikin aikaa kuvaamaan jotain tietyn pelin graafista ominaisuutta.

Sensible Software 1986–1999 ei ole uskottavaa pelihistorian tutkimusta, sillä kirjoittaja ja haastateltava ovat selvästi vanhoja tuttuja ja välillä on epäselvää, kuka oikeastaan on mitäkin mieltä asioista. Tästä huolimatta se on mielenkiintoinen lukukokemus etenkin meille, jotka elimme nuoruutemme pelaten näitä kellareissa ja makuuhuoneissa kokoon keitettyjä pelejä. On mielenkiintoista kuulla, mitä olikaan tiettyjen pelisuunnittelupäätösten takana. Sensible Software oli aikansa lapsi, eikä sille ollut sijaa megabudjettien pyörittämässä pelibisneksessä. Mielenkiintoista kyllä, ala on tämän jälkeen tavallaan muuttunut uudelleen, ja yhden-kahden hengen studiot voivat taas nousta pinnalle indie-julkaisujen kautta.



Kirja: Sensible Software 1986–1999
Kustantaja: Read-Only Memory
Hinta: 25 £ + postitus Suomeen 2,50 £

V2.fi | Mikko Heinonen
< Lauantai-illan Kevyi... Taikajuomia ja dinos... >

Keskustelut (3 viestiä)

Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

05.01.2014 klo 15.30 3 tykkää tästä

Kiitokset Manu-joulupukille, joka lahjoi tällä kirjalla.
Ville

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

05.01.2014 klo 21.03 8 tykkää tästä

Minä uskon vieläkin Manuun.
nyrkki

07.01.2014 klo 22.40

Uhh Sensible Soccer. Uhh Cannon Fodder. Huikeita pelejä.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova