Tuorein sisältö

Retrosunnuntai: Densha de Go!

Mikko Heinonen

14.12.2014 klo 21.13 | Luettu: 3677 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Veturimiehet heiluttaa


90-luvun puolella Japanin pelihalleissa oli käynnissä villitys, jossa pelien aiheita haettiin erityisesti arkielämästä. Toimistotyötä tekevien salariimanien iloksi syntyi mm. Power Shovel Simulator, jossa ajettiin kaivinkonetta ja Emergency Call Ambulance, jonka aiheen saattaa arvata nimestä.Varsinaiseksi kestosuosikiksi näistä kuitenkin kohosi vain Taiton vuoden 1995 Densha de Go! eli englantilaisittain Let's Go by Train! Siitä on julkaistu jo toistakymmentä erilaista versiota eri aparaateille.

Alkuperäinen Densha de Go! -kabinetti Tokion Shibuyassa.


Japanilaisten junavillityksen tuntien pelin suosio ei tietenkään ollut valtava yllätys. Luotijunien ja muun huipputekniikan ystäviä maasta kun löytyy vaikka muille jakaa. Densha de Go! kuitenkin toimii myös pelinä, eikä siitä nauttiakseen tarvitse olla täysi otaku muutenkaan.

Anaalipedantin unelma


Perusajatus on hyvin yksinkertainen: tarkoitus on ajaa junaa haluamallaan reitillä ja pysyä aikataulussa. Kun tiedämme, että junat kulkevat raiteita pitkin, tämä ei ehkä kuulosta kovin vaikealta. Jopa kolikkopelin ohjaimessa on vain kaasu- ja jarruvivut. Muistettavia asioita on kuitenkin monia: asemalta pitää lähteä liikkeelle pehmeästi, nopeus on pidettävä oikeana ja ennen kaikkea asemalla on pysähdyttävä oikeaan kohtaan. Tämä on täysin realistista, sillä Japanissa junat kulkevat sekunnintarkasti ja lisäksi pysähtyvät niin tarkasti oikeaan kohtaan, että asemilla on jonoja varten viivat jokaiselle ovelle.

Peliautomaatin ohjaimet.


Japanilaisten keskuudessa vallitsee myös melko syvä yhteisymmärrys siitä, että pelit saavat olla vaikeita. Kolikkopelit, jotka on muutenkin suunniteltu ylläpitämään "tervettä kassavirtaa", lipsahtavat vaikeustasoltaan herkästi sinne jonnekin murhaavan tienoille. DdG! ei ole ihan pahimmasta päästä, mutta leppoisaa junailukokemusta odottava saa kyllä pettyä. Virhepisteitä satelee herkästi, ja jo ensimmäiselle asemalle onnistuneesti saapumista voi pitää saavutuksena. Vaikka tämä voi toki karkottaa osan pelaajista, se myös tekee pelistä oudon tyydyttävän siinä vaiheessa, kun homman saa onnistumaan.

Alla pelataan Densha de Go!EX -versiota. Se on muuten samanlainen kuin alkuperäinen, mutta sisältää enemmän reittejä.



Pelin kotiversioita varten tarjottiin myös erikoisohjaimia lähes kaikille eri konsoleille. Nintendo 64 -painoksessa oli jopa mikrofonilla toimiva ääniohjaus.

Dreamcast-versio Densha de Go! -ohjaimesta.


Ohjaimen keskellä oleva syvennys on paikka veturimiehen taskukellolle. Sellainen on oikeassakin junassa (näkyy kuvan keskellä):

Oikean Yamanote-junan ohjaaja (suurennus lomakuvasta).


Leppoisampaa taskujunailua


Häämatkallani Japanissa vuonna 2005 löysin sattumalta Densha de Go! -version myös Sony PSP:lle. Densha de Go Pocket oli käännös PS2:lle ja PC:lle ilmestyneestä Densha de Go Final -versiosta, ja siitä myytiin monia eri painoksia, joista jokainen sisälsi eri linjan. Itseäni kiinnosti etenkin Yamanote-linjasta kertova versio, sillä tämä Tokiota kiertävä rengasrata on ollut oma suosikkimatkustuskeinoni kaupungissa. Ostin pelin lähinnä keräilymielessä, mutta siitä tuli yksi PSP:llä eniten pelaamiani pelejä. Vaikeusruuvia oli säädetty selvästi alaspäin suoriin kolikkopelikäännöksiin verrattuna, mikä teki pelaamisesta mukavampaa. Vaihdoin mielelläni kontrollien autenttisuuden tähän. Alla pelin Toukaidosen Hen -version traileri.



Eikä DdG! ole suostunut kuolemaan vielä tämänkään jälkeen, vaikka julkaisija on vaihtunut Taitosta Square-Enixiin. Vuonna 2010 Pocket-versio päivitettiin Nintendo DS:lle ja 2011 ilmestyi DenGO! iOS:lle. Viime vuonna se käännettiin Androidille (muttei kumpaakaan versiota löydy länsimaisista sovelluskaupoista). Alla DenGO!-pelitunnelmia:



Ensimmäisestä Densha de Go! -pelistä tulee ensi vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Se, että pelisarjalla on edelleen mm. aktiiviset foorumit kertoo osaltaan siitä, että tämä peli ei jäänyt vain hassuksi sivujuonteeksi 90-luvun "reaalipelibuumissa".

V2.fi | Mikko Heinonen
< Evolvea alphatestaam... V2.fi:n joulukisavii... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (2 viestiä)

grue

Rekisteröitynyt 23.08.2011

14.12.2014 klo 21.26 1 tykkää tästä

Artikkelista muistui mieleen Southern Belle hoyryvetyrisimulaattori C-64:lle. Ohjeita minulla peliin ei ollut, mutta jostain ihmeen syystä pelin suhteellisen hankalat kontrollit tuli opeteltua sokkona ja ajeltua speed runeja. Junapeleissä on jotain oudon kiehtovaa.

https://www.youtube.com/watch?v=rF7JVZR4SBM
lainaa
Yamanotezen

15.12.2014 klo 23.45

Kyllä Yamanote on kyllä yliveto. Vuoden Japanissa asuneena ja siitä ajasta noin kuukauden verran Tokiossa pyörineenä voin kertoa, että Yamanotea alkaa olemaan jo kova ikävä. Pelkistä kuulutuksista tulee tosi nostalginen olo, vaikka Suomeen paluusta ei ole kuin hieman yli vuosi. Tämän jutun luettuani päädyin taas katsomaan junavideoita. Nyt kun kunnon junilla on matkustanut, niin kyllä niissä jotain kiehtovaa on. En jaksa alkaa metsästämään alkuperäistä DdG:tä vaikka konsoleita olisi, joten laitetaanpa Japanista käteen jääneeseen luuriin lataukseen tuo Android-versio :P
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova