Codemastersin Dirt-ajopelien sarja jatkuu kahdelle eri linjalle jakautuneena: Dirt Rally -sarja keskittyy ralliin ja pääsarja jatkaa rallicrossin, erityisesti vaihtelevien maastoratakisojen parissa. Siten myös Dirt 5 sattuu olemaan jotain vähän erilaista.



Uratilalta ei kannata odottaa kovin tuhtia tai merkityksellistä tarinaa. Juonta kuljetetaan kevyillä, pakotetun komediallisilla (lue: vähän ärsyttävillä) podcast-juonnoilla lupaavasta uudesta kuskista, mutta koko pulinan voi hyvin ohittaa ja jatkaa suoraan kisasta toiseen. Ratakisat ja niiden väliin ripotellut haastekentät vievät kuvitteellisille radoille kymmeneen eri lokaatioon maailmalla, sisältäen 70 erillistä reittiä vaihdellen viidakkoympäristöistä louhoksiin ja suloisiin, lumisiin kylänraitteihin. Säätilat ja valaistus vaihtelevat kisoissa dynaamisesti, mikä paitsi muuttaa ajettavuutta eri alustoilla, myös näyttää oikein hyvältä. Sumu tuntuu sumulta, satava lumi hämää silmää ja mutaroiskeet läiskyvät tyydyttävästi. Renkaanjäljet näyttävät tosin syntyvän vain paksumpaan lumipeitteeseen radalla, mikä tuntuu vähän hölmöltä muuten hyvän efektikokemuksen rinnalla.


Urakisat ovat aika peruskauraa ja toimivat mielestäni parhaiten pieninä, muutaman kisan annoksina kerrallaan. Armoton hinkkaaminen ei merkittävästi palkitse, sillä pelikrediittejä ja kokemuspisteitä ropisee kisoista helposti suuret määrät ja ensimmäiseksi tulemalla saavuttaa lähinnä ulkoisia muokkauksia autoille. Seuraavia kisoja avataan suorittamalla ajon aikana pikku tehtäviä, kuten driftaamista tai ohituksia. Itselleen voi valita sponsorin, jonka toiveita täyttämällä saa käyttöönsä lisärahaa ja enemmän kosmeettisia herkkuja, esimerkiksi pelaajakortin koristeluun.

Peli on hyvin armollinen etenemisen suhteen, eikä aseta paineita. Autoja avautuu käyttöön pelaamisen myötä, mutta jos kunkin sarjan kisoissa haluaa ajaa jollain muulla kuin tarjotulla, raha tuskin on ongelma. Vaikka ajokeilla on eri luokituksia ajettavuudelle, mikään yksilö ei selvästi ole toista huonompi vaan kyse on lähinnä pienistä eroista ohjauksessa ja kiihtyvyydessä. Kaikki autot ovat alati ajoavustettuja (tasoa voi säätää) ja siksi helppoja ajaa. Vahinkomallinnus on kosmeettinen, eikä mitään oikeasti pahaa voi kisoissa tapahtua. Vastustajien tason säätö vaikuttaa kisakumppanien nopeuteen ja aggressiivisuuteen, mutta muuten on vaikea sanoa, mihin laatulokeroon tekoäly sijoittuu. Välillä AI-kuskeilla on selvästi hyvää tilannetulkintaa, välillä niille tapahtuu inhimillisenkin näköisiä virheitä, mutta toisaalta ne ajavat myös osan ajasta kuin raiteilla ja rubberbandingiakin tapahtuu. Yleisesti kisat tekoälyä vastaan ovat siis ihan kivoja, vaikka välillä olonsa kokee vähän huijatuksi. Vastapainona ovat silloin tällöin, ilmeisesti tiettyjen kriteerien täyttyessä saataville ilmestyvät Throwdown-kisat, joissa ajetaan yhtä AI-kuskia vastaan. Nämä ovatkin jo huomattavasti haastavampia ja varmasti monille mieleen, mutta halutessaan Throwndownit voi myös jättää ajamatta.



Uratilan lisäksi Dirt 5:llä on tarjota paljon muutakin. Samoja tuttuja ratoja voi Arcade-valikon takaa pelailla omilla määrityksillään, mutta pelistä löytyy myös mainio rataeditori ja Playgrounds-tila, jossa voi jakaa omia hengentuotoksiaan ja kokeilla muiden pelaajien tekemiä temppu- ja haasteratoja. Playgroundsilla vietinkin monta hauskaa tuokiota, sillä se muistutti jotenkin lämpimällä tavalla lukemattomista hetkistä MS-DOS:in Stunts-ajopelin parissa.


Monipelissä vaihtoehtoina ovat paikallinen jaetun ruudun tila tai internetin yli haettavat kisat. Online-pelissä hakeudutaan valmiisiin ratakisoihin tai valinnaisesti useamman pelaajan haasteisiin, joista ei voi sen tarkemmin itse valita. Peliauloihin pitää hakea joka kerta harmillisesti uudelleen, sillä pysyvää, pelaajan perustamaa aulaa ei ole pelissä olemassa. Kavereita voi kyllä napata samaan ryhmään ennen varsinaiseen peliin hakemista. Automaattisiin auloihin hakemisen nopeus vaihtelee paljonkin, joten joskus kisakumppanit löytyvät hyvinkin nopeasti ja toisinaan odottaa saa vartinkin verran, mikä tuntuu aika kohtuuttomalta. Haku nollautuu tietyn ajan jälkeen, joten nappia saa olla painamassa pian uudestaan, jos tulosta ei tullut ensimmäisellä tai toisellakaan yrittämällä. Peliauloissa ei myöskään ole sisäistä viestintätapaa. Moninpelin laatu on jäänyt pahasti jälkeen, sillä potentiaalia olisi, mutta toteutus on melko rajoittunut.



Värikäs ja energinen ulkoasu johdattaa hyvin pelin ytimeen: Kevyeen arcade-henkiseen hauskanpitoon, joka ei ota itseään liian vakavasti. Tunnelmaan viritellään soittolistallisella makeaa, hyperenergistä elektronista ja rokkia, jotka tahdittavat ajoa sopivasti pieninä annoksina. Grafiikka on yksiyiskohtaista, saturoitunutta ja täynnä riemua. Ei välttämättä lähietäisyydeltä kaikista tuoreimman näköistä tosin, mutta siitäkin huolimatta miellyttävää katseltavaa. Ulkoratoja ympäröivät maisemat ovat kauniita ja tarjoavat suurten korkeuserojen läpi ajaessa palkitsevaa herkkua silmille. Autojen äänet eivät ehkä kuulosta erityisen realistisilta, mutta sopivat toimivat osana tätä pakettia.


Dirt 5:n ajofysiikka toimii hyvin hupailutiloissakin, sillä ajokit vaikuttavat raskailta, painopisteen tuntuma on erityyppisissä ajoneuvoissa erilainen ja kurvit ja hypyt tuntuvat hyvin mallinnetuilta. Eivät siis realistisilta tai simulaatiomaisen tarkoilta, vaan juuri tämän pelin puitteissa ennakoitavilta ja helpoilta hallita, erityisesti suhteessa säätilojen ja ratojen alustan muutoksiin. Fysiikalla on myös valitettavasti huonotkin hetkensä, joita ovat näkymättömät hyppyrit ja seinät, joihin auto toisinaan osuu radan laitaa hipoessaan. Joskus auto vain singahtaa järjettömällä voimalla ylös tai maassa olevasta pompusta kyljelleen, ja koska sijoitus menee yleensä siinä, täytyy kisa ottaa mahdollisuuksien mukaan alusta. Bugeista huolimatta ajaminen on hauskaa.


Julkaisussa ei tullut mukana rattitukea, mutta sellainen on ilmeisesti myöhemmin tulossa. Toisaalta ratin puute ei näin rennon pelin puitteissa haitannut, sillä näppäimistö- ja ohjainkontrollit tuntuvat pitävän kutinsa riittävän hyvin. Ymmärrettävää on kuitenkin se, että monelle pelaajalle ratittomuus voi olla syy ostamatta rennompaakin ajopeliä. Yleisesti fiilis Dirt 5:stä on kevyt ja bilepelimäinen, sillä kisaamiseen on selvästi tarkoitus päästä tarttumaan nopeasti pelin käynnistämisestä. Tämä toimii, sillä kynnys avata kokonainen peli kisan tai parin takia tuntui hyvin matalalta. Peli asettuu selvästi omistamieni ajopelien “rentoa ja hauskaa” -päätyyn, sillä kun simulaatiossa onnistumisen painetta ei ole, jää paukkuja enemmän helposti lähestyttävän kokemuksen luomiseen. Puutteita kuitenkin on, joten näkisin tulevaisuudessa mielelläni päivityksiä pelin toimintoihin sekä jotakin laajennuksia helposti läpäistävään uratilaan.

Saatavilla myös: PS4, PS4, Xbox One ja Xbox Series X.

Lyhyesti: Arcaden makuista ja helposti lähestyttävää crossroad-ajelua, joka tarjoaa kauniita maisemia ja palkitsee pelaajaa avokätisesti jokaisesta ajetusta kisasta.



Testattu versio: PC (Steam)
Kone: CPU: Ryzen 7 2700x 4.2 GHz
RAM: G.Skill Trident Z 32Gb 3200 MHz
MSI X470 Gaming Pro Carbon
Asus GeForce GTX 1080 STRIX 8GB

Hyvää

• Kauniit grafiikat ja efektit
• Runsaasti autoja
• Tuntuva vaihtelu ajamisessa

Huonoa

• Uratilan laiha juonikulku
• Fysiikkabugit
• Moninpelin heikkoudet