Tuorein sisältö

Retro Rewind: GP32 ja muut käsikonsolikukkulan kuninkaan varjossa

Manu Pärssinen

18.09.2021 klo 12.00 | Luettu: 997 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Taskupelaamisen toiveikas yrittäjä

Game Boy ja sen mukana tullut Tetris johdattivat Nintendon käsikonsolit sellaiseen voittokulkuun, ettei sitä ole kukaan vieläkään varsinaisesti pystynyt horjuttamaan – ellei sitten kännyköillä pelattavia mobiilipelejä lasketa. Monet ovat kuitenkin yrittäneet kammeta Nintendoa valtaistuimelta tosissaan, toiset taas vähemmän tosissaan, kunhan ovat saaneet edes pienen siivun käsikonsolikakusta.

Harrastajien sydämessä


Hieman erilaista tapaa käsikonsolimarkkinoiden valtaamiseen yritti eteläkorealainen Game Park. Sen GP32-pelikonsoli julkaistiin vuonna 2001 kotimaassaan, mutta innokas harrastajapiiri alkoi pian myydä konsolia nettikaupoissa ympäri maailmaa. GP32:ssa oli 133 MHz:n taajuudella sykkivä ARM-prosessori, kahdeksan megatavua muistia sekä 3,5 tuuman LCD-näyttö, jonka resoluutio oli 320 x 240 pikseliä ja joka pystyi näyttämään yli 65 000 värisävyä. Näytössä ei ollut taustavaloa, mutta myöhemmin julkaistiin etuvalaistu versio (FLU), taustavalaistu versio (BLU) sekä niin sanottu BLU+-versio, jossa oli hieman erilainen näyttöpaneeli.

Jälkimmäiset versiot julkaistiin virallisesti Virgin Play -pelijulkaisijan tuella myös Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa parinsadan euron hintaan. Suomen rannoille laitetta eksyi tavallista enemmän muun muassa siitä syystä, että GP32:lla oli virallinen jälleenmyyjä ja innokas harrastaja rakkaassa länsinaapurissamme Ruotsissa. Kaiken kaikkiaan laitetta myytiin noin 30 000 kappaletta.

GP32:n homebrew-kulttuurin syntymiseen ja nopeaan leviämiseen vaikutti erityisesti, että laite käytti normaaleja SMC-muistikortteja ja sille saatiin nopeasti kaikkien käyttöön tarkoitetut SDK-ohjelmointityökalut, joita harrastajat vielä parantelivat. Lisäksi ajoitus oli juuri oikea; kotikutoisten pelien tekeminen kukoisti Sega Dreamcastilla ja muitakin sen ajan konsoleita kurkittiin sama ajatus takaraivossa. Monia harrastajien Dreamcastille tekemiä pelejä nähtiinkin myös GP32:lla. Samalla laitteelle rynnistivät myös monenmoiset muiden konsolien ja kotitietokoneiden emulaattorit, mikä kasvatti sen suosiota ennestään – nythän elettiin vuotta 2001, jolloin taskussa kannettava emulaatiomasiina oli jotain lähes ennenkuulumatonta.


Virallista viihdettä


Virallinen pelivalikoima ei GP32:lle ollut laadultaan kummoinen. Game Park oli hankkinut oikeuksia jopa PlayStation-pelien versiointiin, mutta resurssit ja kyvyt loppuivat kesken, joten lopputulokseksi jäi vain yksi tällainen peli: Princess Maker II. Sitäkään ei saatu tosin käännettyä koreaksi, vaan pelaajan piti osata japania. Useimmat pelit sai ostettua kahdella tavalla: lataamalla JoyGP-nettikaupasta (tässäkin oltiin siis vähän aikaa edellä) tai laatikon ja ohjeiden kanssa. Poikkeuksena oli muun muassa ranskalainen Blue Angelo -peli, jota sai hankittua vain fyysisenä kopiona. Kaiken kaikkiaan virallisia pelijulkaisuja kertyi hieman alle kolmekymmentä kappaletta ja mieleenpainuvinta niissä olivat lähinnä huonosti käännetyt peliohjeet.

Itsekin sekaannuin GP32:n harrastajapiireihin erinäisten sivustojen keskustelupalstojen kautta. Tein grafiikoita konsolia myyneille eurooppalaisille nettisivustoille ja jopa muutamaan peliin. Niistä suosituimmaksi nousi Electronia, jonka idea oli kopioitu PopCapin Rocket Mania -pelistä, mutta sovellettu hieman erilaiseen maailmaan: sen sijaan, että olisi lähetelty sytytyslangoilla raketteja, yhdisteltiinkin sähköjohtoja, jotta saatiin lamppuja syttymään. Myös demoscene kiinnostui uudesta, kohtuullisen helposti ohjelmoitavasta alustasta ja Pouet.net-sivustolta löytyy parikymmentä GP32:lle julkaistua demoa. Osa niistä on versiointeja muille alustoille tehdyistä tuotoksista, mutta mukana on myös monia erityisesti GP32:lle tehtyjä taideteoksia.

Kahteen suuntaan


Vuonna 2005 osa Game Parkin työntekijöistä lähti omille teilleen ja perusti omaperäisesti (ja sekaannuksia aiheuttavasti) nimetyn yrityksen nimeltä GamePark Holdings. Syynä kahtiajaolle olivat kiistat siitä, millainen laite GP32:n seuraajan pitäisi olla. Alkuperäinen Game Park alkoi kehittää laitetta nimeltä XGP, mutta ajautui konkurssiin ennen kuin se sisarkonsoleineen saatiin julkaistua. GPH sen sijaan puksutti pidempään: Vuonna 2005 julkaistiin Linuxiin pohjautuva GP2X, joka myi tuplasti edeltäjänsä verran ja senkin jälkeen julkaistiin vielä kaksi konsolia, GP2X Wiz (2009) sekä Caanoo (2010). Caanoo ei enää menestynyt, joten GamePark Holdings luopui laitteiden tekemisestä ja keskittyi ohjelmistoihin.


Ericssonin kännyköihin tarkoitettu näppäimistö modattiin harrastajien toimesta GP32:lle sopivaksi.

GP32:n kotikutoinen, harrastajapohjainen henki jäi kuitenkin eloon vielä tämänkin jälkeen ja keskeinen harrastajaporukka GP32X-foorumeilta suunnitteli ja julkaisi käsikonsoli-kämmentietokonehybridin nimeltä Pandora (2010). Sen seuraaja taas on DragonBox Pyra, jonka julkaisupäivämäärä ei ole vielä tiedossa, vaikka laitteen ennakkotilauksia alettiin ottaa vastaan jo toukokuussa 2016. Lisätietoa siitä löytyy osoitteesta www.pyra-handheld.com.

Lyhyt vilkaisu käsikonsolien historiaan




MILTON BRADLEY MICROVISION

Se, joka aloitti kaiken. Microvision (1979) oli ensimmäinen elektroniikkapeli, johon sai vaihdettavia pelejä, joten sen voi laskea ensimmäiseksi käsikonsoliksi. Microvisionin suunnitteli Jay Smith, joka teki toisenkin omalla näytöllä varustetun pelikonsolin: Vectrexin. Kuudentoista pikselin levyinen ja korkuinen Microvisionin näyttö ei huikeita pelielämyksiä tarjonnut, eikä pelejä ilmestynytkään kuin 12 erilaista.



TIGER R-ZONE

Tiger R-Zone on esiintynyt useasti kauheimpien konsoleiden listoilla, mutta siinä on muutama erityisyys, jotka ovat maininnan arvoisia. Ensinnäkin laitetta, joka oli kyvyiltään lähempänä elektroniikkapeliä kuin pelikonsolia, sai kolmena eri versiona. Ensimmäinen niistä oli päähän laitettava panta, josta pelikuva heijastui silmän edessä olevaan muovilätkään. Kaksi muuta, jotka tunnettiin nimillä X.P.G. ja SuperScreen, olivat perinteisemmän näköisiä käsipelilaitteita. R-Zonelle saatiin lisensoitua yllättävän monia tunnettuja pelinimikkeitä: Virtua Fighter, Mortal Kombat, Star Wars ja niin edelleen. Kaikki pelit olivat erinomaisen huonoja.



BIT CORPORATION GAMATE

Bit Corporation pyrki kampeamaan Gameboyn ylivaltaa sen verran tosissaan 90-luvun vaihteessa, että Gamaten mainoksia näki silloin tällöin brittiläisissä tietokonelehdissä, joita sai Suomessakin R-kioskeilta hankittua. Sen sisuskalut olivat jossain määrin muita vastaavia Kaukoidän virityksiä laadukkaammat, mutta myyntiluvut jäivät hyvin heikoiksi. Reilut 70 julkaistua peliä ovat enimmäkseen tunnettujen pelien klooniversioita.



WATARA SUPERVISION

Supervision ei ollut käsikonsolina kovin super, eikä varsinkaan visionäärinen, vaan tämänkin laitteen kanssa pyrittiin toistamaan Game Boyn askelkuvioita. Näyttö oli sentään pikkiriikkisen isompi kuin pelipojassa, peräti 160 x 160 pikseliä. Isossa-Britanniassa sitä myytiin QuickShot Supervision -nimellä, muualla maailmassa muun muassa nimillä Hartung SV-100, Electrolab Hipervision ja Tiger Boy. Supervision oli mahdollista kytkeä myös televisioon erillisellä liitäntäjohdolla. Pelejä sille julkaistiin ihan kohtuulliset vajaa seitsemänkymmentä kappaletta.



TAPWAVE ZODIAC

GP32:n sukulainen Pandora oli osittain kämmentietokone, osittain pelikonsoli, ja samaa ideologiaa toteutti myös Tapwave Zodiac (2003). Zodiacin juuret olivat Palm-yhtiön työntekijöissä ja senkin sisuksissa sykki Palm OS -käyttöjärjestelmä. PlayStation Portablen ennakkohype sekä Nintendo DS:n saapuminen markkinoille nujersivat Tapwaven parissa vuodessa, vaikka sille ehdittiin julkaistiin isojakin pelinimikkeitä: muun muassa Tony Hawk’s Pro Skater 4, Madden NFL 2005, Doom II sekä Duke Nukem 3D. Tomb Raiderkin oli valmiina, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Myös suomalaiset peliyhtiöt ehtivät tehdä Zodiacille kourallisen pelejä.



TIGER GAME.COM

R-Zonen jälkeen Tiger julkaisi astetta pätevämmän laitteen nimeltä Game.com (1997), jota sitäkin sai useampana versiona. Game.comin erikoisin lisälaite oli laajennus, johon sai yhdistettyä modeemin ja sitä kautta otettua yhteyden internetiin. IRC-keskustelut Game.comin lagaavalla kosketusnäytöllä olivat tosin varsin tuskallisia kokemuksia. Laitteen 20 peliin mahtui myös yllättäviä lisensointeja: sille julkaistiin muun muassa Duke Nukem 3D, Resident Evil 2 sekä Sonic Jam.



BANDAI WONDERSWAN

Lisää lintujen mukaan nimettyjä laitteita! ”Ihmejoutsen” (1999) oli japanilaisen peli- ja lelujätti Bandain yritys saada palasta markkinoilta Nintendolta. Laitetta seurasivat värinäytöllä varustettu versio sekä hieman paranneltu SwanCrystal (2002). Wonderswanin suunnitteli Gunpei Yokoi, joka tunnetaan myös alkuperäisen Game Boyn isänä. Sille julkaistiin mm. useita Final Fantasy -pelejä sekä WonderBorg-niminen, kovakuoriaista muistuttava robottilisälaite.



WELBACK MEGA DUCK

Kärkikastia palkintosarjassamme ”hauskimmat pelikonsolien nimet”. Tämä vuonna 1993 julkaistu Game Boy-klooni tunnettiin Etelä-Amerikassa myös nimellä Cougar Boy. Laitetta markkinoitiin ympäri maailmaa, muun muassa Keski-Euroopassa ja Brasiliassa. Mega Duckin pelit eivät olleet kuitenkaan piraattijulkaisuja Game Boy -peleistä, vaan sille kehitti nelisenkymmentä peliä yhtiö nimeltä Thin Chen Enterprise, joka pelikeräilijäpiireissä ehkä paremmin tunnetaan nimellä Sachen.

Kuvat: Manu Pärssinen

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 1/2018
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi

V2.fi | Manu Pärssinen
< V2.fi testasi: Razer... V2.fi testasi: Creat... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova