Tuorein sisältö

Retro Rewind: Evercaden Atari Lynx -kokoelmat testissä

Manu Pärssinen

27.05.2023 klo 12.00 | Luettu: 1340 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Ilves ikuisessa pelihallissa

Artikkeli on julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 1/2021.

Muinaisessa huoltoasemamainoksessa kehotettiin ”panemaan tiikeri tankkiin”. Retro Rewind pani ilveksen Evercadeen, kun toissa numerossa testatulle käsikonsolille saapui muutaman viivästyksen ja Britannian postin koronahidastelun jälkeen Atari Lynxin pelejä.

Kyseessä ovat Evercaden pelimoduulit 13 ja 14, ja kuten muutkin Evercade-julkaisut, ne ovat useamman pelin kokoelmia. Atari Lynx Collection 1:ltä (13) löytyy kaikkiaan 17 peliä ja Atari Lynx Collection 2:lta (14) kahdeksan. Atari Lynx -pelejä luvattiin laitteelle jo aikaisessa vaiheessa ja kyseinen lupaus olikin yksi syy sille, että Evercaden aikanaan pistin hankintaan.

Lynx ei koskaan ollut lempikonsolini, mutta sen kytkökset Commodore Amigaan sekä Amigan tekijöihin lämmittävät aina sydäntäni. Ronskisti pyöristellen Atari Lynxiä voisi pitää henkisesti jopa kannettavana Amigana, vaikka se alunperin olikin pelijulkaisija Epyxin visioima laite nimeltä Handy Game. Lynxin kehityslaitteiston toimimisen vaatimuksena oli Commodore Amiga (A2000-mallia suositeltiin), ja sekös Ataria harmitti.


Atari Lynx Collection 1

PEUKKU YLÖS, PEUKKU ALAS

Vaikka ykköskokoelma itse asiassa sisältää laskutavasta riippuen 20 peliä, vain muutama niistä on minulle tuttu nimen perusteella: Awesome Golf soitti kelloja, samoin Loopz, mutta en osannut sanoa täydellä varmuudella, olenko pelannut niiden Lynx-versioita. Toki Atari-klassikot Super Asteroids ja Missile Command ovat tuttuja.

MegaPak vol1 Chopper X

“Laskutavasta riippuen” tarkoittaa sitä, että yksi peleistä on MegaPak vol1 -kokoelma, vuonna 2008 julkaistu kuuden pikkuohjelman paketti, jonka yhdeksi koodaajaksi on AtariAge-sivustolla merkitty Karri Kaksonen. Muitakin suomalaisvoimia ilmeisesti on mukana, sillä ensimmäinen peli, Paint-grafiikoilla varustettu Game & Watch -versiointi on nimeltään Parafly by Sampo. Muutkin teokset ovat selvästi simppeleitä ohjelmointiharjoituksia - yksi niistä vain näyttää Lynx-grafiikaksi komean Pontiacin kuvan. Viihdyttävin teos on helikopteriluolalentely-genreä edustava Chopper X, jossa luolan seinät on korvattu kuumailmapalloilla. Raastavinta kokonaisuudessa ovat kuitenkin musiikit.

Kokoelmalla on muutakin kotikutoista. Xump on vuoden 2019 Revision-demopartyilla julkaistu puzzle, jossa pitää päästä paikasta A paikkaan B putoamatta polulta. Cybervirus taas on julkaisematta jäänyt, harrastajien vuonna 2002 päivänvaloon tuoma FPS-räiskintä. Tai no, samalla tavalla FPS kuin esimerkiksi Battlezone. Se on kohtuullisen nätti, mutta ei tarjoa hupia kovin pitkäksi aikaa. Tuoreempaa satsia on myös puzzlepeli Loopz (2004), joten Lynxillä en ole sitä aikanaan pelannut, vaan jollain muulla sen kymmenistä julkaisualustoista. Palikkapuzzlet sopivat kuitenkin aina hyvin kannettaville pelilaitteille ja niin on tässäkin tapauksessa, varsinkin kun versiointi on vallan hyvin toteutettu alkuperäisen firman toimesta. Uudempaan tuotantoon lukeutuu vielä Remnant-avaruusräiskintä (2000), joka toimii teknologiademona mutta on pelimekaniikaltaan enemmänkin Atari 2600- kuin Atari Lynx -tasoa.

Crystal Mines II

Pidän golf-peleistä ja Awesome Golf (1991) sai minut hetkeksi pauloihinsa. Tulen pelaamaan sitä varmasti uudelleenkin. Se on myös yllättävänkin komeasti toteutettua kolopalloa, tosin nykypeleihin tottuneet voivat järkyttyä siitä, kuinka vähän (eli ei lainkaan) pelaajaa opastetaan esimerkiksi mailan valinnassa. “Hihihi”, sanoo digitoitu naisen nauru, kun ruoho pöllähtää. Basketbrawl (1992) on sitä, mitä nimestä voisi päätellä: koripalloa, johon on sekoitettu tappelua. Selvästi ysärimäisestä ideasta on saatu jähmeästi animoitu peli, jonka ensimmäisenkin matsin loppuun asti pelaaminen on kärsivällisyyden riemuvoitto. Paljon parempi peli on esimerkiksi Crystal Mines II, jonka ensimmäinen osa julkaistiin NESille. Luolakaivelu tuo mieleen Boulder Dashin, mutta mukana on myös aseita ja huomattavasti äkäisempiä vihollisia. Varsin koukuttavaa!

Pelejä kokoelmalla tosiaan piisaa, mutta nostetaan vielä pari esiin. Puzzle-puolella Super Skweek on komean värikäs peli, jossa värjätään ruutuja ja väistellään vaaroja kaikkiaan 250 tason verran. Gordo 106 on mitäänsanomaton tasoloikka ja saman kategorian Scrapyard Dog on sitä vain hieman parempi. Malibu Bikini Volleyball houkuttelee nimellään, eikä itse asiassa ole kovin huono näkemys rantalentiksestä, varsinkin jos muistelee vastaavia pelejä Amigalta.

Power Factor

Dracula: The Undead

Lopuksi vielä pari yllätystä: Power Factor on sujuvasti animoitu ja komeasti rullaava “run and gun” -peli, jota pelaa mielellään. Se on Lynx-yksinoikeus, vaikka alkuperäinen julkaisematon Atari ST -versiokin on vuotanut internetiin. Dracula: The Undead (1991) taas on harmaasävyinen point’n’click-seikkailupeli, jollaisia en tiennyt Lynxille olevankaan. Hämmästyin ja kiinnostuin, vaikka käyttöliittymä onkin melko kankea. Kaiken kaikkiaan Atari Lynx Collection 1 on niin sekalainen kokoelma surkeita ja parempia pelejä, että sille on vaikea antaa ylä- tai alapeukkua. Annan siis molemmat.


Atari Lynx Collection 2

PEUKKU YLÖS

Kakkoskokoelma sitten pursuaakin nimikkeitä, joista mieleeni tulee pääasiallisesti Lynx-muistoja: California Games, Electro Cop, Gates of Zendocon ja Blue Lightning. Niiden lisäksi varmasti yksi Lynxin yleisimmistä peleistä eli Chip’s Challenge sekä autoilu Checkered Flag ovat molemmat tuttuja juttuja 90-luvulta tältä kahden kouran kannettavalta.

Surffausta California Gamesissa

Jos totta puhun, niin taisin todeta jollekulle näitä pelejä tilatessani, että “aivan turhaa julkaista mitään muuta kuin California Games”. Perun vähän puheitani, sillä onhan näissä kaikenlaista pientä kivaa pelattavaa, mutta aijai mitä muistoja (ja kirosanoja) surffailu, skeittailu, footbaggaily ja BMX-pyöräily tuovatkaan mieleen. Edelleen hyvä peli.

Lentokoneräiskintä Blue Lightning oli – ja on – myös Lynx-yksinoikeus (myöhempi Jaguar CD -versio on aivan erilainen). After Burneria muistuttava räiskintä on teknisesti ihan pätevä, mutta nykymittapuulla varsin monotoninen ja simppeli. Checkered Flag taas on käytännössä Pole Positionin jälkeläisiä ja sellaisena varsin toimiva ajelu, joka synnytti enimmäkseen positiivisia fiiliksiä.

Kakkos-kokoelman ainoa puzzlepeli on Chip’s Challenge, jolle tuli jatkoa vain tuossa viitisen vuotta sitten. Siitä uumoiltiin jopa Lynxin vastinetta GameBoyn Tetrikselle, vaikka moiseen suosioon ei toki noustu. Avainten ja mikropiirien kerääminen pulmia ratkoen on koukuttavaa, mutta ei Tetris-koukuttavaa.

Mukana on kaksi avaruusräiskintää: Gates of Zendocon sekä Zarlor Mercenary. Zendoconissa on muutama hauska jippo, mutta enpä muistanut sen ruudunpäivityksen olevan noin 5 ruutua sekunnissa. Ei maistunut enää. Ei Zarlorillakaan kummoinen hoppu ole, mutta se on perinteikkäänä shmuppina kuitenkin kertaluokkaa komeampi ja kiinnostavampi kuin kumppaninsa. Vallan eri tyylistä räiskintää edustaakin sitten Electro Cop, jossa mennään askel Wolfenstein 3D:n suuntaan. Peli liikkuu liukkaasti ja Lynxin skaalaustoiminnot pääsevät oikeuksiinsa – varmasti niitä tällä haluttiinkin esitellä. Täytyy sanoa, että kyllähän tämä vakuuttava oli aikanaan käsikonsolipeliksi, mutta touhu on turhan itseään toistavaa.

Todd's Adventures in Slime World

Kahdeksas ja viimeinen peli on Todd’s Adventures in Slime World, joka on sujuvasti pyörivä, hauskasti animoitu ja kohtuullisen komean näköinen tasoloikka liman peittämässä luolastossa. Sitä tuli pelattua testisession aikana odottamaani pidempään ja piti oikein tarkistaa, onko pelin ohjelmoinut Peter M. Engelbrite luonut sittemmin mitään. Miehen peliura näyttää kuitenkin päättyneen pari vuotta myöhemmin julkaistuun raamatuntutkimispeliin. Atari Lynx Collection 2:n jokainen peli on kokeilemisen arvoinen, varsinkin jos niitä ei aikanaan pelannut ja osaa arvostaa sitä, että 1990-luvun alussa oli tällaista viihdettä käsikonsolilla. Sitten taas surffaamaan Kalifornian aalloille.

Evercadelle julkaistiin lisääkin Amiga-henkistä tunnelmointia, sillä alkuvuodesta 2021 julkistettiin Codemasters Collection, jolta löytyvät mm. Sensible Soccer, Cannon Fodder ja Super Skidmarks, sekä ennen julkaisematon Tennis All-Stars.

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 1/2021
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: https://retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta https://tilaaskrolli.fi

V2.fi | Manu Pärssinen
< V2.fi pelasi: Gerda:... Pelataanpa: Ghostbus... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova