Kun puhutaan ruudunpäivitysnopeuksista, enemmän on tietenkin parempi. Mutta mikä on riittävä? Milloin enemmän on tarpeeksi? Tämä on kysymys, jonka parissa jokainen PC-pelaaja on taatusti paininut useasti. Pelien asetusten tuunaaminen ja sen “näyttää tarpeeksi hyvältä, pyörii tarpeeksi pehmeästi” -tasapainon hakeminen on arkipäiväistä puuhaa miltei kaikille meille.

Ongelma on muuttunut akuutimmaksi, kun monitorien teknologia on parantunut. Vuosien ajan digitaaliset näytöt oli lukittu 60 hertsin ruudunpäivitysnopeuteen ja se oli lukema, jonka saavutti useissa peleissä helposti edes suhteellisen modernilla raudalla. Mutta sitten kehitys kehittyi ja markkinoille tuli 120 hertsin näyttöjä… 144 hertsin... 240:n. Ajan kuluessa tällaiset lukemat tulivat myös aina vain suurempien resoluutioiden monitoreihin ja nykyään tarjolla on lukemattomia vaihtoehtoja, halusipa mitä paneeliteknologiaa ja päivitysnopeutta tahansa.

Mitä jos pistäisimme homman aivan älyttömäksi? Saimme testiin Benq:n Zowie-tuoteperheeseen kuuluvan XL2586x+-monitorin, jonka suurin myyntiargumentti on sen eeppinen, massiivinen ja suorastaan naurettava 600 hertsin päivitysnopeus. Vähemmän yllättäen monitoria markkinoidaan eSports-näyttönä, koska siihen käyttöönhän nämä suunnattomien virkistystaajuuksien monitorit on yleensä tarkoitettu.

Harva meistä on eSports-ammattilainen, joten onko tällaiselle monitorille mitään käyttöä tämän pienen ja rajatun porukan ulkopuolella? Koska en itse todellakaan ole eSports-ammattilainen, lienen hyvä tyyppi vastaamaan kysymykseen. Joten pureudutaanpa monitoriin!



Benq:n toimittama suurikokoinen, muotoillulla pahvilla täytetty laatikko pitää sisällään monitorin ohella paljon oheistarvikkeita. Jalustan ja pakollisten kaapeleiden ohella laatikosta löytyy pika-asennusopas, monitorin taakse kiinnitettävä langallinen kaukosäädin, taakse kiinni napsahtava ja auki taitettava kuulokepidike sekä todella erikoisena vetona myös monitorin sivuille kiinnitettävät näkösuojat, joiden kulmaa vaihtelemalla voi blokata vieruskavereiden mahdollisuutta tirkistellä ruutua. Jälleen, eSports-monitori.


Itse monitori aiheutti välittömästi voimakkaita retroviboja, sillä sen yleinen suunnittelu tuntuu noin 20 vuotta vanhalta. Monitori on hyvin laatikkomainen; paneelin takana on useamman sentin paksuinen tasainen muovikehys, joka ulottuu myös näytön ympärille. Näin rempseän suuria ja selkeitä kehyksiä ei ole monitoreissa ihan hetkeen nähty!

Kyse tuskin on siitä, että Benq olisi pihiydessään ostanut ylijäämärunkoja AliExpressistä, vaan jälleen koko monitorin yleisestä suunnittelufilosofiasta: tämän ei ole tarkoitus näyttää tyylikkäältä, eikä monitoria myydä sen linjakkaan suunnittelun tai kauniin kaaren perusteella. Tämä on rankka, ammattikäyttöön tarkoitettu työkalu, joka ottaa viimeisetkin pisarat irti hertseistä.

Monitorin takana sama spartalainen linja jatkuu. Yksi DisplayPort-portti, kolme HDMI-porttia ja pieni mini-USB-liitin sille jo mainitulle langalliselle kaukosäätimelle. Vaikka monitorin resoluutio on vain 1080P, kytkentään täytyy käyttää hyvinkin tuoreita kaapeleita, koska HDMI 2.1:tä ja DisplayPort 1.4:ää vanhemmat piuhat eivät yksinkertaisesti kykene 600 hertsin virkistystaajuuden vaatimiin datamääriin.

Monitorin takana on myös virtanappi, sekä nelisuuntainen tattiohjain, jolla käytetään tietenkin monitorin omaa kuvaruutunäyttöä, mutta se ei ole ainoa tapa käyttää monitoria. Mukana kun tosiaan tulee myös se langallinen kaukosäädin, joka sisältää pikapainikkeet eri syötteiden välillä vaihtelua varten, sekä myös nelisuuntaisen ja painettavan rullan. Monitorin omat säädöt ovat niukat, mutta peruskäyttöön riittävät. Monitoriin on tallennettu muutamia valmiita pika-asetuksia, jotka teoriassa optimoivat sen asetukset pelaamista tai elokuvien katselua varten, mutta niiden väliset erot ovat aika pieniä, eikä niiden — tai monitorin omien säätöjen — kautta tuntunut saavan aikaan hyvää kuvanlaatua, vaan olisi ollut pakko turvautua Benq:n omaan ohjelmistoon.

Benq ei myöskään tarjoa monitoria varten mitään ICC-profiileita, vaan jälleen heidän oman säätöohjelmistonsa tukemia asetuspaketteja. Ideana on, että erilaiset eSports-ammattilaiset voivat tallentaa ne itse käyttämänsä asetukset ja pistää ne sitten faniensa ladattavaksi, mutta itse olisin arvostanut myös ihan suoraan Windowsin — tai Linuxin — tukemia ICC-tiedostojakin.



Se suurin kysymys koko monitorin ympärillä on tietenkin, tarvitseeko kukaan oikeasti 600 hertsin virkistystaajuuteen pystyvää monitoria. Olin itse ennakkoon hieman skeptinen, mutta en minkään yleisen hertsiskeptisyyden johdosta. En ole niitä tyyppejä, jotka kuvittelevat, että ihminen ei pysty erottamaan yli 60Hz päivitysnopeutta, vaan tiedän kyllä hyvin, että erot ovat selkeitä paljon korkeammillakin taajuuksilla.

Jos se on totta, että ihminen kyllä pystyy hyvinkin havaitsemaan vaikka 60 ja 120 hertsin välisen eron, niin sekin on totta, että niihin eroihin iskee hyvin nopeasti vähenevän tuoton laki. Ero 60 ja 120 hertsin välillä on paljon helpommin havaittavissa kuin vaikka ero 240 ja 360 hertsin välillä. Ja on toki myös muistettava, että niitä hertsejä sekä niitä hyödyntäviä FPS-lukemia ei voi vain taikoa esiin. 120 FPS:n ruudunpäivitysnopeus onnistuu kohtalaisen vaatimattomallakin raudalla, mutta 600 FPS:ää? Vaikka monitori onkin vain 1080P-resoluutioinen, 600 FPS:n ruudunpäivitysnopeus vaatii paljon tehoja, enkä ole ollenkaan varma, että edes oma koneeni — Ryzen 7800X3D-prosessori ja RTX 5080 -näytönohjain — pystyisi siihen kaikissa uudemmissa peleissä.

Hieman yllätyksekseni huomasin myös, että ei ole mitenkään taattua, että edes pelit itsessään tukevat näin suunnattomia nopeuksia. Ensimmäinen testikohteeni oli tietenkin Half-Life 2, peli, joka pyörii nykyään kirjaimellisesti rannekellollakin. Se, sekä saman moottorin varaan rakennetut pelit, on kuitenkin lukittu maksimissaan 300 FPS:n nopeuteen, joskin konsolikomennon avulla tämän rajoituksen saa nostettua triviaalisti vaikka 1000 FPS:ään. Mutta esimerkiksi Dota 2, yksi maailman suosituimmista eSports-peleistä, pyörii parhaimmillaankin 240 FPS:n nopeudella.

Siinä oli paljon alustusta, paljon huomioitavaa, paljon rajoituksia, paljon potentiaalisia ongelmia. Joten onko 600 hertsin monitorissa mitään järkeä? Hieman yllättäen vastaan, että kenties. Se on todettava, että silmämääräisesti on hyvin vaikea hahmottaa mitään eroa vaikka 240 ja 600 FPS:n välillä. Molemmat ovat hyvin, hyvin pehmeitä. Mutta eroa kyllä on, nimittäin sivuttaisliikkeessä. 600 hertsin monitorilla olin jopa hieman hämmentynyt siitä, miten selkeänä kuva pysyi, kun katselin vaikka Half-Life 2:n alussa ohi viilettävää junaa. Ei häntimistä, ei haamuja, jokainen ruutu selkeä ja kirkas.


On toki todettava, että tämä ei välttämättä johdu ainoastaan 600 hertsin päivitysnopeudesta, vaan ehkä osittain myös paneeliteknologiasta. Käytän itse OLED-näyttöä pääasiallisena monitorinani, ja vaikka se on pelikäyttöön suunniteltu 240 hertsin OLED-näyttö, OLED-paneelit eivät ole aina liikkeessä yhtä selkeitä kuin vaikka XL2586+:n käyttämä TN-paneeli. Lisäksi Benqin monitori on varustettu DyAc 2 -teknologialla, joka pyrkii nimenomaan vähentämään haamukuvia ja häntimistä. Ja mikäs siinä, on se tunnustettava, että tässä monitori loistaa. En ole ikinä nähnyt digitaalista näyttöä, joka olisi liikkeessä näin selkeä ja vapaa häntimisestä.

600 hertsistä maksetaan kuitenkin kova hinta, parissakin mielessä. Vertauskuvallisesti se hinta maksetaan juuri sen 1080P-resoluution TN-paneelin muodossa. Vaikka testiin toimitettu monitori on vain 24,5” kokoinen, 1080P:n pikselitiheys alkaa silti tökkiä vastaan. Kuva on kyllä terävä ja selkeä, mutta ne kuuluisat pikselit paistavat selkeästi. Lisäksi TN-paneelit eivät vieläkään ole maailman parhaita esimerkiksi mustien sävyjen toistossa. Vaikka tunkkasin monitorin asetuksia miten, kuva oli parhaimmillaankin hieman väljähtäneen näköinen. TN-paneelien asteikolla mitattuna XL2586+ ei joudu mitenkään häpeämään, mutta jos sitä verrataan vaikka hyvään IPS-monitoriin tai — herra varjele — OLED-näyttöön, ero on dramaattinen ja karu.

Tällainen vertailu on ihan aiheellista, koska monitorista joutuu maksamaan kovan hinnan myös kirjaimellisesti. Testiin toimitetun mallin suositushinta kun on hiukset valkaiseva 1250 euroa, mikä nostaa monitorin kilpailemaan samassa luokassa huipputason 4K-pelinäyttöjen ja -ammattilaisnäyttöjen kanssa. Ja koska emme elä enää vuodessa 2012, ne 4K-pelinäytötkin tarjoavat 240 hertsin ruudunpäivitysnopeuksia, OLEDin värisävyjä ja paljon muitakin herkkuja, usein vielä selvästi Benqin näyttöä halvemmalla.

Niinpä XL2586+:aa on hyvin vaikea suositella kenellekään. Rehellisesti sanoen suurin osa meistä ei tarvitse sitä tai hyödy merkittävästi sen 600 hertsin ruudunpäivitysnopeudesta. Hyppy vaikka 240 tai 360 hertsistä 600 hertsiin ei tee kenestäkään eSports-ammattilaista, eikä 600 hertsin ruudunpäivitysnopeus myöskään ole vaatimus eSports-pelien pelaamiselle. Tämän suunnattoman suorituskyvyn alttarilla on myös uhrattu niin paljon muuta — resoluutio, kontrasti, väritasapaino, pikselitiheys — että on vaikea myöskään suositella XL2586+:aa yleisesti uutta monitoria haluavalle, vaikka taskussa polttelisi millainen nippu seteleitä tahansa. Ellei tiedä tarvitsevansa juuri 600 hertsin ruudunpäivitysnopeuteen pystyvää monitoria, halvempia ja paremmin varusteltuja vaihtoehtoja on saatavilla lukemattomia.

Entäs sitten jos kuuluu tähän (oletettavasti pieneen) joukkoon? Benq Zowie XL2586x+ täyttää tämän aukon - ja tähtimäärään voi lisätä puoli sellaista lisää.



Benq Zowie XL2586+
Hintaluokka: 1250 euroa
Lisätietoja: Zowie