Tampere-talon ”kesänäyttelyt” ovat paikallisille tuttu käsite jo monen vuoden ajalta. Sorsapuistosalissa on tutustuttu muun muassa Tähtien sota -kokoelmiin ja Taru sormusten herrasta -romaanien maailmoihin – ja tänä vuonna siis pelataan maailmankuulun Game On -näyttelyn puitteissa. Näyttely avautui lauantaina 27.6. ja jatkuu aina 9.8. asti.

Toisin kuin Tampere-talon alkuperäisessä viestinnässä todettiin, kyseessä ei ole Game Onin ensimmäinen vierailu maassamme, sillä se oli esillä Helsingin keskustan Tennispalatsissa vuonna 2003. Kävin tuolloin paikalla lehdistön edustajana ja kiersin myös näyttelyn YleX:n toimittajan kanssa. Kokemus oli hieno ja vaikutti myös osaltaan Suomen pelimuseon syntymiseen Tampereelle, sillä viimeistään tuolloin vakuutuin siitä, että klassikkopeleillä on mahdollista kerätä myös suuria yleisöjä. Nyt esillä oleva näyttely eroaa ratkaisevasti Tennispalatsissa esillä olleesta, joten sikäli on oikein sanoa, ettei Game On ole tässä muodossaan täällä koskaan käynyt.

Tästä kaikki alkoi pelihalleissa. Computer Space ei ollut megahitti, mutta tuotti tarpeeksi, että Atari syntyi.

Kuvissa näkyy vähän ihmisiä, sillä ne on otettu tapahtuman VIP-avajaisista, joihin sain ystävällisen kutsun koordinoituani yhteistyötä esinelainojen kanssa Vapriikin suuntaan sekä toimittuani paikallisoppaana näyttelyn tarvikehankinnoissa.



Kun on yli 10 vuotta elänyt ja hengittänyt pelimuseojuttuja, on tietenkin vaikea olla vertaamatta näitä kahta nyt samassa kaupungissa avoinna olevaa näyttelyä toisiinsa. Selkein ero on se, että siinä, missä Suomen pelimuseossa pyritään kertomaan usein pitkästikin tarinoita pelien takaa, Game Onissa kaikkein tärkeintä on nimenomaan kokemus peleistä. Pelattavana on noin 100 erilaista digitaalista peliä kuudelta eri vuosikymmeneltä, mutta sen sijaan esimerkiksi pelintekijöiden haastattelut ja vastaavat loistavat poissaolollaan. Luettavat tekstit ovat tiiviitä ja nopeasti pelaamisen lomassa omaksuttavia.

Tästä taas kaikki alkoi kotona. Ralph Baerin Brown Box johti ensimmäisen pelikonsolin eli Magnavox Odysseyn syntyyn.

Selkein kritiikin kohde onkin, että selittävää tekstiä on aivan liian vähän, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin. Kun esimerkiksi Soul Calibur pyörii Dreamcastin ruudulla, näkyy sen yläpuolella vitriinissä Sega Saturn -konsoli ilman mitään selitystä, miksi näin on. Peliharrastaja toki tietää, että vaikka molemmat ovat Segan koneita, ne eivät ole sama laite – mutta tietävätkö kaikki muut? Samoin esimerkiksi SimCityn kerrotaan toimivan ”Super Nintendo Entertainment Systemsillä”, vaikka pelinsä tunteva tunnistaa sen heti PC-versioksi.

Konsolit somassa rivissä. Tosin minusta Amiga ei ole konsoli.

Pelejä on myös ryhmitelty tietyin perustein, joista osa on ehkä selkeämpiä kuin toiset – suomalaisille peleille on oma saarekkeensa, elokuva- ja räiskintäpeleille samoin, mutta ihan ensisilmäyksellä ei ehkä avaudu, miksi neljän autopelin jälkeen seuraa samalla seinällä kaksi japanilaista roolipeliä.



Kolikkopeleillä hemmotellaan tamperelaisia jo valmiiksi, enkä paljon valehtele jos sanon, että retro-arcade-hommat ovat täällä koko maan parhaat, siinä missä Helsinki voi toki kehuskella upealla Sugoi-hallillaan. Kolikkopelaamaan pääsee Game Onissakin, ja osa peleistä on kiitettävän harvoin nähtyjä – esimerkiksi Azumanga Daioh Puzzle Bobble oli itselleni aivan uusi tuttavuus. Valitettavasti kone oli vielä vähän ujo avajaistilaisuudessa, enkä päässyt sitä pelaamaan.

10 pelaajan Saturn Bomberman on perin hilpeää. Myös Halo-LANitusta on tarjolla.

Tosiharrastajalle sitä varsinaista herkkua ovat harvinaiset pelihistorian esineet, kuten Computer Space -kabinetti ja Ralph Baerin signeeraama Brown Box -prototyyppi. Ihan kaikkea en edes tarkoituksella kuvannut, että saatte yllättyä.

En usko, että kukaan poistuu Game Onista pettyneenä, vaikka tekeekin mieli hieman kritisoida joitakin esillepanossa tehtyjä ratkaisuja. Se sopii hyvin Tampere-talon kesänäyttelyksi, jotka ovat aiemminkin olleet helposti lähestyttäviä, kevyitä – ja myös lipun hinnaltaan melko tyyriitä. Viihteellisenä katsauksena pelien kansainväliseen historiaan näyttely toimii edelleen oikein hyvin, ja samaan päivään on helppo mahduttaa myös käynti Suomen pelimuseossa (joka muuten on suljettuna näyttelyn uudistusta varten 3.8.–10.10.) tutustumassa erityisesti Suomen peliperinteisiin sekä laajemminkin siihen, miten museo ja näyttely eroavat toisistaan.



Game On
27.6.–9.8.2026
Tampere-talo, Sorsapuistosali
Ma–to klo 9–18
Pe klo 9–18 ja K18-ilta klo 18–21
La–su klo 9–17
Liput:
3 h kertalippu 22 € (aikuiset)
Päiväranneke 50 €

Lisätietoa ja alennuslippujen hinnat ym: https://www.tampere-talo.fi/tapahtuma/gameon/

Taito Taitan on ihan älymakea yleiskabinetti firman varhaisille peleille.

Suomikin on mainittu muun muassa pelimuseon esinelainojen ansiosta.

Moniko vieras osaa yhdistää SVI-318:n ja MSX2:n ilman opastavaa tekstiä?

Sega ja Sega, Sony ja Sony.