Tuorein sisältö

DmC - Devil May Cry

Arvioitu: Playstation 3
Genre: Seikkailupelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Ninja Theory
Julkaisija: Capcom
Julkaisupäivä: 15.01.2013
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

04.02.2013 klo 16.06 | Luettu: 7511 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Pirun passaa pillittää
DmC-pelisarja ei ole vuosien varrella minuun koskaan iskenyt, enkä ole oikein osannut syytä siihen selittää pelin faneille, enkä itsellenikään. Samaan genreen suurinpiirtein kuuluvista Ninja Bladesta ja Bayonettasta kuitenkin pidin, joten ehkä viehätyksen yliampuvaan, komboja pursuavaan toimintaan piti antaa rauhassa kypsyä. Viime vuoden lopulla pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan demoa Ninja Theoryn (Kung Fu Chaos, Heavenly Sword, Enslaved) uudesta Devil May Cry -versiosta ja se jäi heti mieleeni vauhdikkaana ja tyylikkäänä - halusin pelata lisää. Jotkut pelisarjan fanaattisimmista ystävistä ovat vieneet mielipiteensä tästä “sarjan häpäisystä” Valkoiseen taloon asti, mutta mikäli Dante ei ole sinulle uskonto, suosittelen loikkaamaan mukaan avoimin mielin.

Vanha vihtahousu voi vollottaa



Peli sijoittuu korruptoituneeseen ja aivopestyyn Limbo Cityyn, jossa raikulipoika Dante elää riehakasta elämää juhlien ja naisista nauttien, mitä nyt demonit välillä häiritsevät. Kuvioihin ilmestyy helvetilliseen vaihtoehtotodellisuuteen näkevä neito nimeltä Kat, joka johdattaa Danten ensin totuuteen sukulaisuussuhteistaan ja sitten pelastamaan koko maailman pahuudelta. Mukana on perinteistä hyvän ja pahan taistelua, uhrautumista, vallanhimoa, inhimillisyyttä ja sopivasti huumoriakin. Tarina toimii. Aiempiin peleihin syventymättömänä Danten taustatarina oli minulle kokonaan uusi ja tapa, jolla DmC sen kertoo, on varsin hienosti toteutettu.

Niin on koko pelikin, kun katsotaan taiteellisia arvoja ja tyylikkyyttä. Kun kaupungin maisemat tai vaikka kartanon käytävät vääntyvät limbomaailman kieroksi ja leijuvaksi arkkitehtuuriksi, se on kertakaikkisen hienoa katsottavaa. On harmillista, että Unreal Engine vähän yskähtelee PS3:n ruudunpäivityksen ja varjostuksien kanssa, sillä ulkoiselta toteutukseltaan DmC on lähellä digitaalista taideteosta. Erityisesti pienet välikuvat ovat ihan oikeaa taidetta. Äänimaisemapuolella on tehty muutamia erikoisia valintoja, muttei sellaisia, jotka liikaa ärsyttäisivät. Eurooppalainen kehitystiimi on myös saanut mukaan osaavia ääninäyttelijöitä, missä japanilaiset eivät aina onnistu.


Pelin genre, aseet, mätkintä sekä massiiviset ‘lavasteet’ tuovat mieleen, että Dante, eli “Son of Sparda” astuu jonkun verran “Ghost of Spartan”, eli Kratoksen tontille. Ehkä muutama sivu sodan jumalan oppikirjasta onkin otettu.

Sielunvihollisella on lupa kyynelehtiä


Pelin edetessä Danten liikerepertuaari kasvaa vähitellen muun muassa löytyneiden esineiden myötä ja kenttien läpäisyn sekä suorituksesta ansaittavien päivityspisteiden avulla. Liike- ja asevalikoima onkin se asia, joka pitää pelin elinvoimaisena. Heti alussa Dante saa mukaan miekkansa ja aseensa (Ebony ja Ivory), mutta kun sukukytkökset selviävät, alkaa löytyä monenmoista kättä pidempää. Osa välineistä tuo tasoloikintaan myös lisämakua, kun niillä saa tartuttua tiettyihin kohtiin maisemaa tai vedettyä lohkareita lähemmäksi.


Jokaiselle aseelle on omat liikkeensä ja liikeyhdistelmänsä sekä liikeyhdistelmien liikeyhdistelmät, joten kun varustusta alkaa kertyä, saattaa välillä mennä sormet ristiin ja suuhun. Erinäisten kiireiden takia jouduin pitämään viiden päivän tauon pelin pelaamisessa ja sen jälkeen olinkin taas hetken aikaa hukassa sen kanssa, että minkä liipasimen ja näppäimen yhdistelmällä mitä taas tehtiinkään.

Kun kykyjä vielä päivittelee, saadaan mukaan lisäehtoja muun muassa sen perusteella, ollaanko taistelemassa ilmassa tai mihin suuntaan ollaan vihulaisiin nähden ollaan liikkumassa. Kombojen määrä astuu jo varsin lähelle varsinaisten tappelupelien tonttia.

Saatana saattaapi surra



Vaikka toimintapelien perusasioista moni on kunnossa, liikkuu DmC hetkittäin vaarallisesti tylsyyden rajamailla. Erityisesti tämä johtuu perusvihollisten harmaasta massasta, jonka mätkiminen alkaa maistua puulta. Reittivaihtoehtoja ei tarjota, eikä pomotaisteluissa tarvitse juurikaan arvailla, että mitähän tässä pitäisi tehdä, kun sävelet näkyvät selkeästi ruudulla. Jättimönkiäisiä vastaan tahkotessa 95% opituista liikkeistä voikin unohtaa heti, kun taktiikka on selvillä. Toisaalta juuri pomotaisteluiden absurdit tilanteet, uusien kykyjen ja tarinaa edistävien välinäytösten ohella, vetävät pelin aina hieman tylsyyden suon pinnan yläpuolelle.

Jokaisen kentän jälkeen suoritus arvostellaan sen perusteella, kuinka tyylikkäästi, nopeasti, ja salaisuuksia selvittäen sen on läpäissyt. Innokkaammille pelaajille tämä lisää uudelleenpeluuarvoa jos C-arvosana kolahtaa itsetuntoon. Salaisuuksien ja salaisten kenttien etsiminen ja löytäminen tuo lisäkestoa noin kahdeksassa tunnissa läpäistävään räimeeseen.


Positiivisella puolella uusi Devil May Cry tarjoaa siis ropauksen vanhaa DmC:tä, kipollisen God of Waria, reilun satsin tappelupelejä, ruutitynnyrillisen asennetta ja tarinaa, sekä komean kattauksen. Se ei ole vallan huono suoritus se, vaikka “tosi”fanit sanoisivat mitä.

V2.fi | Manu Pärssinen

DmC - Devil May Cry (Playstation 3)

Fanit voivat itkeä, minä en. DmC on viihdyttävä ja tyylikäs, vaikkakin hieman tasapaksu.
  • tyylikäs
  • messevät kombot
  • viihdyttävä...
  • …mutta välillä puuduttaa
  • tekniikka tökkii
  • huonompimuistiselta hukkuu napit
< Toy Story Mania!... Guardians of Middle ... >

Keskustelut (9 viestiä)

Robban

04.02.2013 klo 20.14 1 tykkää tästä

En ole pelannut peliä kuin ehkä puoleen väliin asti, kun PS3 päätti mennä kuolemaan kesken pelisession, MUTTA:

Pelin selkeästi suurin ongelma on sen helppous. Ja ei nyt siis helppous DMC-standardeilla, vaan peli on mihin tahansa hack 'n' slashiin verrattuna ihan älyttömän helppo. Aloitin pelin samantien nephilim-vaikeusasteella, jonka pitäisi vastata hardia ja olen tähän mennessä kuollut kerran. Tämäkin kuolema tapahtui ekassa kentässä kun kontrollit olivat vielä vähän hukassa. Ja ottaen huomioon, että kyseessä on ensimmäinen läpipeluu, on vähän huolestuttavaa, että tehtävistä tulee S-arvosanoja ihan huomaamatta.

Dialogi pelissä on kyllä helposti sarjan parasta, mikä varmaan johtuu jo siitä, että käsikirjoitus ei ole japanissa työstetty. Itse juoni sen sijaan on ollut mielestäni aika tylsä tähän mennessä. Olin alunperin todella innoissani pelin sisältämästä yhteiskuntakritiikistä, mutta totta puhuen se on melko alleviivaavaa ja hölmöä.

Peli on kuitenkin parantunut koko ajan tasaisesti ja jahka käytän pleikkarin huollossa, pääsen tykittämään tämän loppuun. Mutta näillä näkymin peli ei tule kyllä pieksemään edes alkuperäistä DMC:tä. ;)

Kummastelen arvostelussa mainintaa, että DmC ottaisi mallia God of Warista, sillä eiköhän se ole mennyt vähän toisinpäin.
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

04.02.2013 klo 20.28 1 tykkää tästä

Robban kirjoitti:
Kummastelen arvostelussa mainintaa, että DmC ottaisi mallia God of Warista, sillä eiköhän se ole mennyt vähän toisinpäin.


Jos näin on, menköön DmC-nuubiuteni piikkiin. Toki genre on sama ja DmC on vanhempi pelisarjana, mutta God of War tuli erityisesti mieleen isoista maisemista, kun taas edellisistä (lyhyistä) Devil May Cry -kokemuksistani muistan lähinnä vain ahtaita katuja. Olen varmaankin väärässä.
Vergil

05.02.2013 klo 01.35

Most on harmaata massaa jokaisessa DMCssä helpommilla vaikeustasoilla. Uudessa DMCssä nämä kolme alun vaikeustasoa on ilmeisesti tehty juurikin se mielessä, että kyseesesä ei ole vain se HClle DMC porukalle tehty reboot vaan kaikkille nautettaviksi tarkoitettu peli. Toista kertaa nyt pelattaessa Son of Sparda-vaikeustasolla joutuu jo alkamaan verestämään vanhoja DMC kikkoja eikä 90% tappeluista todellakaan hoidu enää parilla combolla. Kaikki aikaisemmat osat läpikoluttuna ei tämä ehkä ihan kolmosen tasoinen ole, mutta parhaimpia rebootteja vanhoista peleistä mitä on pitkään aikaan nähty. Ensimmäinen pelin traileri oli kyllä aika kauhea mistä paljon itkua syntyikin, mutta onneksi peli ei ole aina sitä miltä se näyttää, ainakaan trailereissa.
Riku

05.02.2013 klo 03.51

Siis iha paras peli :)
retukka

06.02.2013 klo 10.56

Heavenly Blade?
Robban

06.02.2013 klo 17.31

Ninja Blade?
ffs

07.02.2013 klo 05.51 1 tykkää tästä

aika tosi pöljiä väliotsikoita
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

07.02.2013 klo 22.05

ffs kirjoitti:
aika tosi pöljiä väliotsikoita
Noh, jos pelin nimi on Devil may Cry - Devil May Cry niin eiköhä se mee iha samas henges nuoki.
nytoikeesti

26.02.2014 klo 22.04

olisiko paljoa pyydetty kirjoittaa arvostelu jossa ei tarvitse siteerrata "tosifaneihin" ja muuhun selkeästi katkeraan paskaan jatkuvasti? se että pitää puolustella pelejä niin aktiivisesti vihaajilta arvosteluissakin näyttää vaan entistä enemmän siltä että peli ei ole juurikaan parhaasta päästä

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova