Tuorein sisältö

Beyond: Two Souls

Arvioitu: Playstation 3
Genre: Seikkailupelit
Pelaajia: 1-2
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Quantic Dream
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Pelin kotisivut
Kati Alha

11.10.2013 klo 17.24 | Luettu: 9252 kertaa | Teksti: Kati Alha

Peli elokuvan sielulla
Missä kulkee pelin ja elokuvan raja? Miten arvostella peli, joka ei varsinaisesti ole peli? Vähään aikaan ei ole tullut vastaan yhtä vaikeasti arvioitavaa peliä, sillä Beyond: Two Souls putoaa lähes täysin perinteisten kriteerien ulkopuolelle. Täysin odottamatonta tämä ei kuitenkaan ollut, sillä Quantic Dream ei ole ensi kertaa asialla. Peli on selvästi Heavy Rainin jälkeläinen; interaktiivinen draama, jossa pelaajan tehtäväksi jää lähinnä eläytyä tarinaan aktiivisen pelaamisen sijaan. Täysin passiiviseksi ei katsoja tietenkään jää.

Yliluonnollinen parivaljakko



Pääosassa on Jodie, pelin aikana pienestä tytöstä nuoreksi aikuiseksi kasvava nainen, jolla on syntymästään asti ollut näkymätön kumppani, Aiden. Aineettomuudestaan huolimatta Aidenilla on kyky liikuttaa esineitä ja jopa ottaa ihmisiä valtaansa. Jodie ja Aiden ovat sidoksissa toisiinsa, eivätkä voi liikkua etäälle toisistaan vaikka haluaisivatkin. Sidos on luonut hahmojen välille paitsi katkeruutta myös syvää kiintymystä. Aiden on Jodieta kohtaan hyvin suojelevainen ja jopa mustasukkainen, ja saattaa helposti suuttua ja pahimmillaan tappaa puolustaessaan kumppaniaan.

Yliluonnollisen ystävänsä vuoksi Jodie on viettänyt koko elämänsä valvotuissa olosuhteissa, ja tilanteen pahentuessa hänet siirretään kasvatusvanhemmiltaan laitokseen tutkijoiden tarkkailtavaksi ja kasvatettavaksi. Henkiolento on tietenkin liian arvokas voimavara hukattavaksi, joten tutkimusten lisäksi Jodiesta koulitaan CIA:n sotilas. Osaansa kyllästyneenä Jodie lopulta päättää karata, valiten mieluummin kodittomuuden ja kurjuuden sotilaan uran sijaan. Hallinto ei kuitenkaan luovu lempiprojektistaan helpolla, varsinkin kun sen omat kokeet henkimaailman suhteen uhkaavat mennä pahasti pieleen.

Sirpaleinen juonenkulku



Tarinan seuraamista vaikeuttaa kerronnan pirstaloitunut rakenne. Pelissä seurataan Jodien kasvua tytöstä aikuiseksi, mutta mukaan hypätään tarinan loppupäästä. Sen jälkeen alkaa melkoinen siksakki elämänvaiheiden välillä. Usein on vaikea sijoittaa alkava luku jo pelattujen osien joukkoon ja pysyä mukana siinä, mitä oikein tapahtui missäkin kohdassa. Sirpaleisuus on selvästi kerronnan tehokeino, mutta turha sellainen ja aiheuttaa lähinnä hämmennystä.

Kymmenen tunnin peliaikaan on ympätty Jodien vaiherikkaasta elämästä noin 15 vuoden pätkä, ja siihen mahtuu vaikka mitä. Mukana on kaikkea lapsuuden painajaisista teinikapinointiin, illallistreffeille valmistautumisesta sotatilanteeseen, rahan kerjäämisestä maailman pelastamiseen. Kun kymmenet eri tilanteet yhdistetään hajanaiseen järjestykseen, tulee kokonaisuudesta vähintäänkin vaikeasti seurattava. Siihen nähden tarina pysyy jopa hämmentävän hyvin kasassa.


Kaikkiin elämänvaiheisiin ei kuitenkaan ehtinyt päästä kunnolla kiinni, ja ne tuntuivat osittain irrallisilta muusta tarinasta, kun taas toiset luvut tuntuivat turhankin pitkitetyiltä. Lähes kaikki mukana olleet henkilöhahmot olivat sen sijaan elävän tuntuisia, olivatpa ne kuinka pienessä roolissa tahansa. En tiedä onko syynä hahmojen inhimillisyys ja ilmeiden rikkaus, mutta ne herättivät helposti tunteita suuntaan tai toiseen.

Hollywoodin tähdet pelihahmoina


Quantic Dreamin aiemmat pelit, etenkin Heavy Rain, ottivat aikoinaan melkoisia harppauksia kokeellisuudessaan. Beyond: Two Souls ei sitä sen sijaan tee ainakaan ihan samalla tavalla, vaan se tarjoaa aika pitkälti samantyyppistä kokemusta kuin edeltäjänsä, toki täysin erilaisessa tarinakehyksessä. Se vie kuitenkin genreä pienemmin askelein eteenpäin, ja suurin harppaus on visuaalisuudessa ja näyttelijätyössä.


Beyond lienee ensimmäinen peli, jonka pääosissa nähdään jopa kaksi tunnettua Hollywood-näyttelijää – ja nimenomaan nähdään, eikä vain kuulla ääninäyttelyn muodossa. Ellen Page ja Willem Dafoe tekevät tässä molemmat erinomaista työtä, ja Quanticin tekniikka siirtää se työ peliin on ensiluokkaista. Paitsi että molemmat hahmot ovat täysin tunnistettavia, on varsinkin Jodien ilmeiden ja eleiden hienovaraisuus parasta mitä tähän mennessä olen peleissä nähnyt.

Vapauden illuusio


En ole mikään erityinen QTE-mekaniikkojen ystävä, useimmissa tapauksissa niihin törmääminen peleissä lähinnä ärsyttää. Beyondin tapaisista peleistä ne ovat kuitenkin löytäneet paikkansa, mutta sen sijaan normaali liikkuminen tuntuu olevan pahasti hakusessa. Pienemmilläkin alueilla paikkojen löytäminen tuntui olevan haastavaa, kun kuvakulmaa ei saa liikuttaa vapaasti ja liikkuminen tuntuu kankealta.


Kaikki pelin toiminnot on yksinkertaistettu: lyönnit ja väistöliikkeet tehdään liikuttamalla tattia oikeaan suuntaan, suojasta toiseen juostaan pitämällä nappia pohjassa, ampuminen suoritetaan tähtäämättä. Haastavuus ylipäätään on minimissä. Epäonnistuminen on mahdollista, mutta se annetaan anteeksi ja seurauksetkin ovat minimaaliset: vaikka taisteluissa väistöt eivät onnistuisi sitten millään, lopulta Aiden tai joku muu hahmoista tulee apuun.

Beyond: Two Soulsia voisi muutenkin kritisoida siitä, että pelaajan valinnoilla on vain triviaaleja vaikutuksia. Mahdollisuuksia tehdä valintoja on kyllä jatkuvasti, niin dialogissa kuin vaikkapa siinä, kuinka aggressiivisesti Aiden kostaa Jodien kiusaajille. Valinnat vaikuttavat jossain määrin juuri kyseiseen hetkeen, mutta harvemmin pelin kulkuun laajemmassa mittakaavassa. Luvut kulkevat valinnoista huolimatta ennaltamäärätyllä tavalla, ja lukujen välillä en huomannut aiemmilla valinnoilla olevan senkään vertaa vaikutusta.


Tärkeintä ei kuitenkaan ole, että kaikki pienet valinnat vaikuttaisivat lopputulokseen, vaan se, miten ne vaikuttavat juuri senhetkiseen pelikokemukseen. Omalle kokemukselle on merkitystä, millä äänenpainolla vastaan ärsyttävälle hahmolle, keneen luotan tarpeeksi kertoakseni totuuden Aidenista, tai päätänkö kostaa kiusaajille vai poistua hiljaa paikalta. Vaikka sillä ei olisi pelin jatkon tapahtumien kannalta käytännön merkitystä, pelikokemuksen kannalta sillä on, ja tämä on toteutettu tässä pelissä taidokkaasti.

Peli tai ei, ainutlaatuinen kokemus


Jos odottaa haastavaa peliä vaikutusmahdollisuuksineen ja haarautuvine tarinoineen, pettyy varmasti. Toisenlaista tarinallista elämystä kaipaavalle valinta sen sijaan on osuva. Kaikkien pelien ei tarvitse olla pelillisesti haastavia ollaksen hyviä. Ja kysymykseen siitä, onko tämä nyt sitten lopulta peli vai ei, vastaukseni on: ihan sama, antakaa lisää näitä. Kiitos David Cage ja Quantic Dream, että uskallatte kokeilla ja olla erilaisia.

V2.fi | Kati Alha

Beyond: Two Souls (Playstation 3)

Tarjoaa ainutlaatuista pelin ja elokuvan risteytystä, mutta jakaa varmasti pelaajien mielipiteet.
  • näyttelysuoritukset
  • visuaalisuus
  • tarina
  • hahmot
  • eläytyminen
  • sekava tarinankulku
  • kontrollit
< Payday 2... FIFA 14... >

Keskustelut (12 viestiä)

Bob

11.10.2013 klo 18.22 12 tykkää tästä

Tarina on David Cage paskaa ja peliä ei tarvitse edes pelata, ihan sama painaako mitään nappia toiminnan keskellä niin lopputulos on sama. Valinnatkin olivat pelkkää silmänlumetta ilman että vaikutuksia olisi missään näkynyt.

Sentään ihan kivan näköinen mutta toisaalta taas paikoittain erittäin rumia tekstuureita mitkä pistävät normaalia pahemmin silmiin kun hahmoihin on tungettu 50 miljardia polygonia.
2/10
durrr

11.10.2013 klo 18.24 1 tykkää tästä

David Cage sais puolestani kasvattaa pallit ja tehdä sen täysimittaisen draamapelin mistä hän Heavy Rainin aikoihin puhui. Yliluonnollisuudet ja muu tuollainen höpönlöpö kun tuntuu olevan jonkimoinen heikko alue miehelle.

Ja kyllä, Fahrenheit on edelleenkin painajaisteni ykköslähde.
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

11.10.2013 klo 18.25

"Tarkastele esimerkiksi tapahtumia, joita sanomme "peleiksi". Tarkoitan lautapelejä, korttipelejä, pallopelejä, otteluita jne.. Mikä on niille kaikille yhteistä? - Älä sano: "Niillä täytyy olla jotakin yhteistä, muuten niitä ei sanottaisi peleiksi" – vaan katso, onko niillä kaikilla jotakin yhteistä. - Jos näet katsot niitä, et tule näkemään mitään, mikä on kaikille yhteistä, vaan tulet näkemään yhtäläisyyksiä, sukulaisuuksia, vieläpä kokonaisen sarjan sellaisia. Kuten sanoin: Älä ajattele, vaan katso!...

Tämän tarkastelun tulos on: Näemme monimutkaisen päällekkäisten ja ristikkäisten yhtäläisyyksien verkoston. Yhtäläisyyksiä niin suurissa kuin pienissä asioissa.

En osaa luonnehtiä näitä yhtäläisyyksiä paremmin kuin sanalla "perheyhtäläisyydet" ... - Tulen sanomaan: "Pelit" muodostavat perheen.

Ludwig Wittgenstein, Filosofisia tutkimuksia (1981, 64-65)."

(Lainaus teoksesta Altman, Rick 1999: Elokuva ja genre)

Lisää pelin määrittelyn vaikeudesta saanee ehkä lukea joku päivä tältä sivulta. Mene ja tiedä.
Muokannut: perato 11.10.2013 klo 18.26
Betrunken

Rekisteröitynyt 20.02.2010

11.10.2013 klo 18.42

Niihän se Heavy Rainkin otti meidän porukoissa ristiriitaisen vastaanoton, eihän toi ole edes peli jne

Mutta itse tykästyin siihen tarinan muodossa ja erityisesti miten erilainen oli muihin peleihin nähden.

Tämäkin tulee varmasti hankittua vaikka onkin saanut ristiriitaisen vastaanoton ja ehkä vielä isomman kun HR aikanaan.

Varsinaisena pelinä vissiin yhtä kakka kun HR mutta se tarina, se tarina ehkä jaksaa antaa muut anteeksi.
TractorSimulator5000

11.10.2013 klo 19.42

Eli tässä on sama kehno traktorinohjaustatsi kontrolleissa kuin Heavy Rainissa? Ugh, taidan venailla että löytää tiensä alelaareihin. Nautin kyllä Heavy Rainista kovasti, mutta olihan "peli" nyt ohjattavuudeltaan aika karsea. Kontrollit oli luultavasti osittain tahalleen tehty kankeiksi, jottei pelin pieniä miljöitä olisi voinut kahlata läpi salamannopeasti, mutta tämä on mielestäni pelaajan aliarviointia ja fuskausta. Ikävä homma jos ovat periytyneet tähänkin peliin.
Bob

11.10.2013 klo 20.54 5 tykkää tästä

Betrunken kirjoitti:
Niihän se Heavy Rainkin otti meidän porukoissa ristiriitaisen vastaanoton, eihän toi ole edes peli jne

Mutta itse tykästyin siihen tarinan muodossa ja erityisesti miten erilainen oli muihin peleihin nähden.

Tämäkin tulee varmasti hankittua vaikka onkin saanut ristiriitaisen vastaanoton ja ehkä vielä isomman kun HR aikanaan.

Varsinaisena pelinä vissiin yhtä kakka kun HR mutta se tarina, se tarina ehkä jaksaa antaa muut anteeksi.

Heavy Rainissa osa valinnoista oikeasti vaikutti ja hahmoja saattoi kuollakkin. Beyondissa taitaa ainoa valinta olla ketä kolmesta eri ukosta panee.

Ja tarinalta ei kannata odottaa mitään, vedetään vielä läskimmäksi kun Fahrenheit aikoinaan.
eewjroj

11.10.2013 klo 20.55 1 tykkää tästä

Pelaako joku tätä uudestaan tai muuten siten kuin jotain Ninja Gaidenia tai Änäriä hakataan kunnes kaikki on kerätty ja peli hallittu kuin sensei?

Kuulostaa lähinnä vitosen leffalta.
Puputtaja

Rekisteröitynyt 14.04.2008

11.10.2013 klo 23.01

Kova pettymys Heavy Rainin jälkeen. Ulkoasu samaa tasoa, mutta tarina onkin sitten huomattavasti huonompi ja paranee vasta lopussa. Itse pelaamista tässä oli enemmän, mutta se oli liian kankeaa ja tylsää, että siitä olisi voinut nauttia ja näin jälkikäteen onkin hyvä todeta, että onneksi Heavy Rainissa ei moista ollut.
Vanhakoukko

12.10.2013 klo 00.01 2 tykkää tästä

[quote]Beyond lienee ensimmäinen peli, jonka pääosissa nähdään jopa kaksi tunnettua Hollywood-näyttelijää – ja nimenomaan nähdään, eikä vain kuulla ääninäyttelyn muodossa.[/quote]

Nyt menee kyl metsään parilla kymmennellä vuodella. Wing Commader III:n porukassa oli useampikin tähti jo 1994.
onlink

12.10.2013 klo 00.07 4 tykkää tästä

Ihanan Ellenin takia tämän voisi hankkiakin
Mazena

Rekisteröitynyt 29.10.2007

12.10.2013 klo 12.08

durrr kirjoitti:
David Cage sais puolestani kasvattaa pallit ja tehdä sen täysimittaisen draamapelin mistä hän Heavy Rainin aikoihin puhui. Yliluonnollisuudet ja muu tuollainen höpönlöpö kun tuntuu olevan jonkimoinen heikko alue miehelle.

Ja kyllä, Fahrenheit on edelleenkin painajaisteni ykköslähde.


Voi Fahrenheit... Miten voi pilata loppupelin niin totaalisesti, kun aloittaa niin ikimuistoisesti ja vahvasti?

Itsellä vielä Beyond kesken, mutta alan pikku hiljaa päästä Elleniin sisään (let's not kid ourselves, ei se mikään Jodie ole :D). Toisin kuin mitä Bob sanoi, niin itse kyllä näen valinnoissa mielekkyyttä. Aionkin pelata tämän toiseen kertaan läpi, ja tehdä asiat päinvastoin. Esimerkiksi riehun enemmän henkiolennolla, kun nyt pakotin itseni olemaan kiltisti.

Toistaiseksi en sanoisi peliä ihan Heavy Rainin tasoiseksi, mutta ainakin graafisesti se on nätti kuin sika pienenä.
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

14.10.2013 klo 21.31

Ai se Ellie on tässäkin pelissä D;

Kirjoita kommentti

19151

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova