Tuorein sisältö

Life is Strange

Arvioitu: Xbox One
Genre: Seikkailupelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: DontNod Entertainment
Julkaisija: Square Enix
Julkaisupäivä: 29.01.2015
Pelin kotisivut
Vieras

11.02.2015 klo 15.30 | Luettu: 17310 kertaa | Teksti: Vieras

Teinisimulaattori
Life is Strange on Dontnodin (muistetaan myös pelistä Remember Me) tekemä ja Square Enixin julkaisema viisiosainen episodiseikkailu, jonka pitäisi taas viedä tarinapohjaisten pelien genren uudelle tasolle. Peli seuraa valokuvaopiskelija Maxine "Max" Caulfieldia - ujoa, nörttimäistä selfieitä ottavaa varhaisteiniä, joka palaa kotikaupunkiinsa Arcadia Bayhin vietettyään elämästään viisi vuotta Seattlessa. Elämä suurkaupungissa ei ollutkaan ihan sitä mitä hän oli kuvitellut. "Kun me leikimme merirosvoja huoneessamme ja metsässä, tuntui siltä, että Seattle oli se tarunomainen kaukainen saari aarteineen ja seikkailuineen, jota olimme aina etsineet", lukee Maxin päiväkirjassa.

Vessareissu, joka muutti elämäni



Jo alussa käy ilmi, että elämä arvostetussa Blackwellin akatemiassa ei ole sekään erityisen idyllistä. Hipsteriopettajan pitämän selfiepuheen jälkeen angstinen Max laittaa nappikuulokkeet korviinsa ja lähtee laahustamaan koulun käytäviä kohti vessaa pesemään kasvojaan. Vessassa tapahtuu kuitenkin ampumavälikohtaus. Pelin Riku Rikas (Nathan Prescott) ampuu kiistelyn ohessa sinihiuksisen punktytön. Yhtäkkiä ollaankin takaisin valokuvausluokassa, sama hipsteriopettaja, sama tunti. Kyse ei ole déjàvusta, vaan tapahtuma laukaisee Maxissa kyvyn kelata aikaa taaksepäin. Hänellä on siis mahdollisuus pelastaa sinihiuksinen tyttö. Voisi olettaa, että antamalla angstiselle teinille mahdollisuuden kelata aikaa, se johtaisi vain lopulliseen hermoromahdukseen tai puhtaaseen perseilyyn. Max osoittautuu kuitenkin älykkäämmäksi ja maltillisemmaksi kuin miltä hän näyttää. Kyky antaa hänelle myös hitusen toivoa estää Maxin näkemän tuhoisan vision tapahtumisen.


Aikamatkustelu on pelin uniikein elementti, mutta samalla myös ongelmallisin. Pelin juuret ovat seikkailukaavassa, joka on tehnyt muun muassa Walking Dead -sarjasta suositun. Kun juonta pitää liikuttaa eteenpäin, pelin sisäinen logiikka saattaakin rikkoutua: Maxin pitäisi säilyttää aikahyppelyn aikana tietonsa ja tavaransa, kuten itsensä ottamat valokuvat. Kouluvartijan uhkaillessa Kate Marshia, pelaajalla on mahdollisuus joko mennä väliin tai ottaa kuva todisteeksi myöhempää käyttöä varten. Luuletko olevasi nokkela ja tekeväsi molemmat? Aikahyppy pyyhkii tässä tapauksessa toisen vaihtoehdon.

Vaikka Life is Strangea voisi helposti vertailla Telltalen tuotoksien kanssa, erovaisuuksia on merkittävästi. Telltale-pelien hahmokaartit ovat suppeaa ja nopeasti vaihtuvaa sorttia, ja kohtaukset tapahtuvat erittäin rajatuilla alueella. Dontnodin maailmassa voi liikkua vapaammin, laajemmissa ja eloisammissa merkeissä, sekä olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja tehdä valintoja keskusteluiden aikana. Valintaa pohtiessa ei ole aikarajaa, ne olisivatkin tämän kaltaisen pelin kohdalla turhia. "Tällä toiminnalla on seurauksia" -vaikutuksen voimaa voi sarjan tässä vaiheessa vain pohtia. Dontnod on luvannut panostaa kauaskantoisiin seuraamuksiin sekä perhosvaikutukseen, jossa vähäpitoinen teko voi aiheuttaa jotain merkittävää.

Facepalm- ja ihQ-hetket



Dontnod ansaitsee ehdottomasti kiitosta pelin visuaalisesti tyylistä ja miksei myös äänimaailmasta. Syksyistä tunnelmaa rannikkokaupungissa korostavat indie-musiikki sekä öljymaalausta muistuttava grafiikka. Kehittäjät ovat päässeet indiefiiliksen ytimeen ehkäpä liiankin hyvin. ”Realismia” koetellaan käsikirjoituksen osalta. Kampuksen hahmot ovat todella stereotyyppisiä: nörtti, kiusaaja, se musta, hyvännäköinen mutta ylimielinen tyttö, natsivartija, sekä friikki talonmies. Dialogi tuntuu väliltä siltä, että joukko keski-ikäisiä miehiä olisi yrittänyt purkaa teinien salaista puhekoodia. Se on kliseistä ja kiusallista, eikä Kickstarter- ja ysäriviittauksien heittäminen jatkuvasti mukaan ole paras tapa osoittaa, että pelin tapahtumat ovat nykypäivää.

Kun laitetaan juonenkerronnan epäjohdonmukaisuudet, ysärikliseet ja Klonkku-imitaatiot syrjään, löytyy pelistä mukava siivu elämää, ja se toimii - erityisesti Maxin ja Chloen yhteisen ajomatkan aikana tapahtuu juonen kannalta jotain merkittävää, joka luo toivoa seuraavilla episodeille. Dontnodin palkkaama periamerikkalainen käsikirjoittaja Christian Divine on kuitenkin onnistunut ajoittain aukaisemaan teinien sielunmaisemaa.

Ole varuillasi, Telltale



Se, kuinka syvälle kaninkoloon putoat tämän pelin parissa on täysin itsestäsi kiinni. Mitä enemmän aikaa vietät Maxin maailmassa, sitä enemmän saat irti Dontnodin luomasta pikku maailmankaikkeudesta. Itse asiassa pelissä on niin paljon tutkittavaa, että saatat vahingossa ajatella tärkeiden asioiden olevankin vain taustamelua. Ensimmäinen episodi on ihan maittava kokonaisuus ja juonikuvio jättää paljon kysymyksiä auki. Kuka kaikkien tuntema kadonnut Rachel Amber on? Tulemmeko löytämään Kate Marshin pornovideot, vai onko kyseessä rikkaan Victoria Chasen luoma katala valhe? Kliseisesti sanottuna peli on meren hiomaton helmi, joka pitää nähdä ja kokea. Kokonaisuutta kuitenkin naarmuttavat jatkuvat viittaukset popkulttuuriin, sekä sisäisen logiikan rikkominen.

Teksti: Patrik Selin
Hinta: 4,99 (per jakso), 19,99 (5 episodia)
Saatavana myös: PC, X360, PS3, PS4

V2.fi | Vieras

Life is Strange (Xbox One)

Uskallatko hypätä tämän vuoden hipster-uskottavimman pelin kyytiin?
  • Maxin ja Chloen välinen suhde
  • Hahmot ovat ihmisen näköisiä, eivät yliseksikkäitä supermalleja
  • Visuaalinen tyyli ja soundtrack
  • Parantuu selkeästi pelin loppua kohden
  • Alkupuolen kömpelö käsikirjoitus
  • Olematon huulisynkka ja ajoittain erittäin rosoiset grafiikat
  • Maxin Klonkku-imitaatio ja valehtelu - Final Fantasy: The Spirits Within ei ole missään universumissa tai aikajanassa paras scifi-elokuva
< Grim Fandango Remast... Dying Light... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (13 viestiä)

topkek

11.02.2015 klo 17.53 3 tykkää tästä

Nyt odotellaan vaan gamergate-autistien ulinaa.
lainaa
asdasdasd

11.02.2015 klo 18.03 5 tykkää tästä

topkek kirjoitti:
Nyt odotellaan vaan gamergate-autistien ulinaa.

Taidan olla tyhmä kun en tajua mitä gamergatella on tämän pelin kanssa tekemistä.
lainaa
anyC

11.02.2015 klo 18.55 5 tykkää tästä

Onko reilua pelata pelistä yksi viidesosa ja lätkäistä sille arvosana? Mitä jos tekijät olivat panostaneet erityisen vähän/paljon ensimmäiseen episodiin ja sitä seuraavat episodit ovatkin huomattavasti eri tasolla kuin ensimmäinen? Pitäisikö korostaa että tämä arvostelu on nimenomaan ensimmäisestä episodista?

Lainaus:
Peli seuraa valokuvaopiskelija Maxine "Max" Caulfieldia - ujoa, nörttimäistä selfieitä ottavaa varhaisteiniä


Max on 18-vuotias, varhaisteinin sijaan tässä varmaan haettiin "myöhäisteiniä" tai jotain. Lisäksi Max ottaa koko episodissa tasan yhden selfien (2 jos pelaaja niin valitsee), enkä muutenkaan pitäisi selfien ottamista kovin alleviivattavana piirteenä valokuvaamista opiskelevalle ja harrastavalle, analogikameraa aina mukanaan kantavalle henkilölle.

Lainaus:
Hipsteriopettajan pitämän selfiepuheen jälkeen angstinen Max laittaa nappikuulokkeet korviinsa...


Ihan hyvää nimittelyä, olisi kiinnostava millä perusteella arvostelija leimaa opettajahenkilön "hipsteriksi" tai Maxin angstiseksi, itse en nähnyt kyseisiä piirteitä lainkaan.

Lainaus:
Hahmot ovat ihmisen näköisiä, eivät yliseksikkäitä supermalleja


En ymmärrä mihin tämä viittaa?

Lainaus:
Parantuu selkeästi pelin loppua kohden


Mutta kun tämä on vasta ensimmäisen episodi, ei LÄHELLÄKÄÄN pelin loppua.
lainaa
PatrikSelin

Rekisteröitynyt 29.07.2008

11.02.2015 klo 19.34 2 tykkää tästä

anyC kirjoitti:
Onko reilua pelata pelistä yksi viidesosa ja lätkäistä sille arvosana? Mitä jos tekijät olivat panostaneet erityisen vähän/paljon ensimmäiseen episodiin ja sitä seuraavat episodit ovatkin huomattavasti eri tasolla kuin ensimmäinen? Pitäisikö korostaa että tämä arvostelu on nimenomaan ensimmäisestä episodista?


anyC kirjoitti:
Mutta kun tämä on vasta ensimmäisen episodi, ei LÄHELLÄKÄÄN pelin loppua.


Arvostelu koskee ensimmäistä osaa ja sen loppua.

anyC kirjoitti:
Ihan hyvää nimittelyä, olisi kiinnostava millä perusteella arvostelija leimaa opettajahenkilön "hipsteriksi" tai Maxin angstiseksi, itse en nähnyt kyseisiä piirteitä lainkaan.


Hipsteri = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4336
Angsti = Kielitoimiston sanakirjan mukaan angsti tarkoittaa tuskaa, ahdistusta ja ahdistuneisuutta. Max taisi "muutaman" kerran voivotella omaa asemaansa.

anyC kirjoitti:
En ymmärrä mihin tämä viittaa?


Viitataan muihin peleihin, joissa hahmot ovat yleensä mallikelpoisia. Googleta.
Muokannut: PatrikSelin 11.02.2015 klo 19.45 lainaa
Jep

11.02.2015 klo 19.45 2 tykkää tästä

anyC kirjoitti:
Onko reilua pelata pelistä yksi viidesosa ja lätkäistä sille arvosana? Mitä jos tekijät olivat panostaneet erityisen vähän/paljon ensimmäiseen episodiin ja sitä seuraavat episodit ovatkin huomattavasti eri tasolla kuin ensimmäinen? Pitäisikö korostaa että tämä arvostelu on nimenomaan ensimmäisestä episodista?

Lainaus:
Peli seuraa valokuvaopiskelija Maxine "Max" Caulfieldia - ujoa, nörttimäistä selfieitä ottavaa varhaisteiniä


Max on 18-vuotias, varhaisteinin sijaan tässä varmaan haettiin "myöhäisteiniä" tai jotain. Lisäksi Max ottaa koko episodissa tasan yhden selfien (2 jos pelaaja niin valitsee), enkä muutenkaan pitäisi selfien ottamista kovin alleviivattavana piirteenä valokuvaamista opiskelevalle ja harrastavalle, analogikameraa aina mukanaan kantavalle henkilölle.

Lainaus:
Hipsteriopettajan pitämän selfiepuheen jälkeen angstinen Max laittaa nappikuulokkeet korviinsa...


Ihan hyvää nimittelyä, olisi kiinnostava millä perusteella arvostelija leimaa opettajahenkilön "hipsteriksi" tai Maxin angstiseksi, itse en nähnyt kyseisiä piirteitä lainkaan.

Lainaus:
Hahmot ovat ihmisen näköisiä, eivät yliseksikkäitä supermalleja


En ymmärrä mihin tämä viittaa?

Lainaus:
Parantuu selkeästi pelin loppua kohden


Mutta kun tämä on vasta ensimmäisen episodi, ei LÄHELLÄKÄÄN pelin loppua.


Jonnella vaikeuksia ymmärtää asioita.
lainaa
jopsfdsdfpoj

11.02.2015 klo 20.12

Kuulostaa ihan jonkun geneerisen teinikoulusarjan geneeriseltä keskivertojaksolta. Ei tähän taloon
lainaa
anyC

11.02.2015 klo 20.51 5 tykkää tästä

Jep kirjoitti:
Jonnella vaikeuksia ymmärtää asioita.


Siksi viestini kirjoitinkin, hienoa että huomasit.

En kyllä ole samaa mieltä että Max olisi jotenkin angstinen tai alakuloinen tai mitään sellaista, ujo ja introvertti vain.

Ja mitä minun pitäisi tarkalleen ottaen "googlettaa"? En näe miten tämän pelin hahmot olisivat yhtään sen enempää tai vähempää "mallikelpoisia" kuin keskiverto pelissä, Walking Deadissa ihan yhtä "ihmisen näköisiä"? Ihmettelin vain miksi tuommoinen oli nostettu pelin plussapuoliin ilman, että sitä itse arvostelussa oltaisi avattu milläänlailla.

Mutta niin, eikö tämä arvostelu pitäisi sitten nimetä "Life is Strange Episode 1":ksi kun tämä kerran tasantarkkaan siitä on?
lainaa
LateHuominen

Rekisteröitynyt 18.01.2015

12.02.2015 klo 06.32

asdasdasd kirjoitti:

Taidan olla tyhmä kun en tajua mitä gamergatella on tämän pelin kanssa tekemistä.


Taidan olla tyhmä kun en tiedä mikä gamergate on, ja myös laiska kun en halua googlata.
lainaa
PatrikSelin

Rekisteröitynyt 29.07.2008

12.02.2015 klo 11.46

Gamergatesta on kyse siitä, että X nainen (Anita Sarkeesian) sanoo jotain ja interwebbi vetää perseet siitä. Normipäivä interwebsissä siis.
lainaa
PatrikSelin

Rekisteröitynyt 29.07.2008

12.02.2015 klo 18.32

jopsfdsdfpoj kirjoitti:
Kuulostaa ihan jonkun geneerisen teinikoulusarjan geneeriseltä keskivertojaksolta. Ei tähän taloon


On outoa sanoa, ettei pelin tarvitse olla loistava ollakseen hyvä peli. Laatu nousee merkittävästi lopussa. Vaikka Walking Dead on toistaiseksi paras peli ikinä, mutta Max ja Chloe herätti tunteita, joita zombit eivät tuonneet.
Muokannut: PatrikSelin 12.02.2015 klo 18.41 lainaa
Jeesuksesi

13.02.2015 klo 00.09

anyC kirjoitti:
Jep kirjoitti:
Jonnella vaikeuksia ymmärtää asioita.


Siksi viestini kirjoitinkin, hienoa että huomasit.

En kyllä ole samaa mieltä että Max olisi jotenkin angstinen tai alakuloinen tai mitään sellaista, ujo ja introvertti vain.

Ja mitä minun pitäisi tarkalleen ottaen "googlettaa"? En näe miten tämän pelin hahmot olisivat yhtään sen enempää tai vähempää "mallikelpoisia" kuin keskiverto pelissä, Walking Deadissa ihan yhtä "ihmisen näköisiä"? Ihmettelin vain miksi tuommoinen oli nostettu pelin plussapuoliin ilman, että sitä itse arvostelussa oltaisi avattu milläänlailla.

Mutta niin, eikö tämä arvostelu pitäisi sitten nimetä "Life is Strange Episode 1":ksi kun tämä kerran tasantarkkaan siitä on?


Arvostelija kaiketi tarkoitti, että hahmot muistuttavat enemmän matti meikäläistä, eikä ainasia Lara Crofteja tai DoA:n naisia... - Helpommin samaistuttavempia hahmoja.

Ja eikö tuo ole jo ihan sama millä nimellä arvostelu on? JOKAINEN kyllä tajunnut episodimaisuuden. Turhaa pilkunviilaus päänaukomista taas.
Ei se pelimekaniikka muutu jatko-osissa, jos tälläisestä ykkönen on p*ska niin ei kukaan muitakaan osta. Juonta ne vain kuljettavat eteenpäin, kuka tykkää kuka ei.
lainaa
PatrikSelin

Rekisteröitynyt 29.07.2008

13.02.2015 klo 13.21

Nykyään pyrin varomaan, ettei keskustelu lähtisi Gamergate-tyyliseksi. Toki jokaisella on oma käsityksensä mallivartalosta.

Vaikka olenkin tietyissä asioissa Sarkeesian kanssa samaa mieltä, mutta mielestäni on turha kritisoida niitä pelejä, jotka eivät pyri ottamaan itseään vakavasti (Saints Row tai se nolla-painovoiva-tissi-ja-rantalentopallo-simulaattori), mutta esim. Lara Croftin ramboilemassa puolialasti lumisessa vuoristossa tuntuu vain oudolta. Max on hahmona erittäin "litteä".
Muokannut: PatrikSelin 13.02.2015 klo 13.32 lainaa
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

19.02.2015 klo 10.57

Kommentointia siivottu. Asiallinen kommentointi, kriitiikki ja kielenkäyttö on V2.fi:n kommenteissa sallittua ja suositeltavaa - yksittäiseen henkilöön kohdistettu nimittely ja solvaukset pyritään aina karsimaan.
lainaa

V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova