Tuorein sisältö

Gravity Rush 2

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Seikkailupelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: Japan Studio
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Julkaisupäivä: 20.01.2017
Pelin kotisivut
Kati Alha

16.01.2017 klo 17.43 | Luettu: 3170 kertaa | Teksti: Kati Alha

Painovoimakuningattaren paluu
Muutaman vuoden takainen Gravity Rush oli ainakin kulttimaineen saavuttanut peli, jos ei ehkä ihan kulttihitti. Alun perin vain Vita-käsikonsolille julkaistu peli ei saavuttanut suunnatonta yleisöä, mutta jotain se selvästi teki oikein, sillä viime vuoden alussa siitä julkaistiin remasteroitu versio myös PlayStation 4:lle. Gravity Rush ei ollut mikään tusinapeli, kiitos persoonallisen taidetyylinsä, erikoisen soundtrackinsa ja painovoiman manipulointiin keskittyvän pelattavuutensa. Jatko-osa ponnistaa taas pitkälti samoista lähtökohdista. Riittääkö lento tällä kertaa menestykseen saakka?

Kaivostyöläisestä maailmanparantajaksi



Gravity Rush 2 sijoittuu edellisen osan tapahtumien jälkeen, kun Kat on joutunut painovoimamyrskyn paiskaamana kaivoskaupunkiin. Ankarissa olosuhteissa elävät työläiset joutuvat tekemään ahkerasti töitä elantonsa eteen, eikä Kat ole poikkeus. Tämä kuitenkin muuttuu, kun nainen löytää maagisen kissansa, jonka avulla erikoisvoimat painovoiman muuttamiseksi palaavat. Kaivostyöläisen puuhista tulee triviaaleja, mutta pian Kat huomaa joutuvansa yhä vaativampiin tehtäviin paremman maailman puolesta. Ensin tämä tarkoittaa vain ahneelle jälleenmyyjälle hanttiin laittamista, mutta pian pelissä ovat jo ihmishenget, kokonaiset kaupungit, ja mitenkäs muutenkaan kuin koko maailma.

Tarinankulku on vähintäänkin omituinen, ja mitä pidemmälle pelissä etenee, sitä omituisemmaksi se muuttuu. Välillä hypätään kesken jääneestä kuviosta täysin eri tilanteeseen, ja pitkään tuntuu kuin olisi aloittanut täysin uuden pelin, kunnes lankoja sidotaan löyhästi yhteen. En voi sanoa ymmärtäväni tarinaa ihan läpikotaisin vieläkään, vaikka lopputekstit ovat pyörineet ruudulla jo kahdesti. En kuitenkaan osaa sanoa, onko tämä varsinaisesti huono asia, sillä tarina tekee silti tehtävänsä, eli viihdyttää, hämmentää ja huvittaa. Tarinaa myös kerrotaan persoonallisesti, ja välianimaatioiden sijaan tapahtumia nivotaan yhteen pelin tyyliin istuvien sarjakuvapaneelien avulla.


Vaikka hahmot eivät ole kovin syvällisiä, on tärkeitä henkilöitä paljon, ja suurin osa näistä on omalla tavallaan persoonallisia ja sympaattisia. Sankarinaisen parina toimii edellisestä osasta tuttu Raven, ja tuttuja hahmoja ja muita, oleellisiltakin tuntuvia viittauksia aiempaan peliin on runsaasti. Koska itse en aiempaa osaa ollut juuri pelannut, koin jääväni paitsi tietynlaisesta ymmärryksestä ja jälleennäkemisten ilosta, joten tarinaa keskeisenä pitävien voi olla hyvä aloittaa ensimmäisestä osasta. Ilman ensimmäisen osan taustoitustakin peli toimii lopulta kuitenkin omanakin kokonaisuutenaan.

Irti maasta


Gravity Rushin pelattavuus keskittyy Katin painovoimaa muuntelevien kykyjen ympärille. Keskeisin mekanismi antaa tämän leijua paikallaan ilmassa tai kääntää itseensä kohdistuvan painovoiman ja siten lentää haluamaansa suuntaan. Näin liikkuminen paikasta toiseen on vauhdikasta puuhaa, ja jos eteen sattuu lennon aikana osumaan vihollinen, voi sitä potkaista koko painovoiman edestä.


Tarinan edetessä käyttöön tulee paljon muitakin painovoimaan liittyviä erikoiskykyjä, kuten mahdollisuus haalia ympäristöstä romua pitkän matkan tuliaseeksi. Uusina ominaisuuksina käyttöönsä saa kaksi uutta moodia, jotka muuttavat Katin kevyeksi tai painavaksi vaikuttaen samalla painovoimataitojen käyttäytymiseen. Painovoiman manipulointi on näyttävää puuhaa, sillä kun Kat kääntää painovoiman uuteen suuntaan, lähellä olevat esineet ja jopa ihmiset saavat oman osansa kyydistä. On koomista katsoa, kun esimerkiksi hämmentynyt koira leijailee ohi.

Kamppailua kameran kanssa


Muuten hauska painovoimalla kikkailu kärsii varsinkin taistelutilanteissa suorastaan kamalan huonosta kamerasta. Katin hyökkäykset eivät hakeudu vihollisia kohti, joten jos kohde sattuu syöksyn aikana liikahtamaan, hyökkäys menee väistämättä ohi. Kun näin tapahtuu, edessä on ärsyyntymistä, sillä kohteen etsiminen uudelleen vaatii taistelua kameraa vastaan. Kamera pysyy vauhdissa toisinaan huonosti mukana, ja pienissä tiloissa tai suurempien esineiden lähellä kameralla on myös vaikeuksia osoittaa oikeaan suuntaan, mikä tekee pelaamisesta usein turhauttavaa ja hankalaa.


Varsinainen tekeminen juonen edetessä on sekin epätasaista. Toisinaan vastassa on mielekkäitä haastetehtäviä, kiinnostavia taisteluita massiivisia pomoja vastaan ja hassuja tilanteita, kuten laulajana esiintymistä. Vähemmän kiitollisia sen sijaan ovat esimerkiksi hiiviskelytehtävät, joissa tulisi huonon kameran ja epätäsmällisesti hallittavien mekaniikkojen kanssa kulkea huomaamattomasti vihollislaumojen lävitse. Erityisen paljon ongelmat ärsyttävät vähän väliä vastaan tulevissa tilanteissa, joissa pitää vaikkapa tuhota vihollisaallot tiukan aikarajan puitteissa. Näitä haasteita joutuu usein yrittämään kerran toisensa jälkeen, koska koko ajan saa taistella kameraa ja kankeita kontrolleja vastaan.

Helposti yli kaksikymmentuntiseksi venyvän päätarinan lisäksi pelattavana on lukuisia sivutehtäviä, haasteita, aarrejahtia ja hahmon kehitystä kristalleja keräämällä. Sivutehtävät ovat usein yksinkertaisia, mutta moni niistä antaa mahdollisuuden tutustua hieman paremmin hahmoihin tai tehdä heidän kanssaan jotain merkityksellistä. Esimerkiksi yhdessä tehtävässä ujo Cecie yrittää keksiä vaativalle adoptioäidilleen ja kaivoskylän johtajalle, Lisalle, lahjaa, muttei tiedä mitä ostaisi. Kat päättää auttaa ja yrittää kysellä tutuilta, mistä Lisa pitäisi päätyen lopulta lennättämään Cecietä painovoimakentässään ympäri toria oikeaa lahjaa etsiessä. Huvittavasti ympäriinsä heiluva muuten niin pelokas Cecie ottaa ilmassa kellumisen yllättävän rennosti, välillä huikkaillen lupaavia kojuja kohti. Lahja löytyy, ja Kat pääsee todistamaan liikuttavaa hetkeä Lisan kovan kuoren alla piileskelevästä pehmeämmästä puolesta.

Ristiriitainen kokonaisuus



Gravity Rush 2:n maailma on mukavalla tavalla erilainen ja täynnä persoonallisuutta. Maailma koostuu lukuisista avaruudessa kelluville saarekkeille rakennetuista kaupungeista. Alimmilta tasoilta löytyy slummeja, joiden asukkaat elävät kurjissa olosuhteissa nälkää näkien, kun ylempänä paremmin toimeentulevat ihmiset asuvat kaupungeissa, joissa jättimäiset rakennukset, loistavat värivalot ja torialueet yhdistelevät ranskalaista ja japanilaista kulttuuria. Viimeistään korkeimmilta tasoilta löytyvät miljonääriylimystön koreat lukaalit ja ylimieliset asukkaat tekevät luokkaerot selviksi.

Kiinnostava maailma on pelin parhaita puolia, ja niin on myös sen soundtrack. Sekin erottuu hienosti valtavirrasta ja sisältää persoonallisia sävellyksiä laidasta laitaan. Svengiä, swingiä ja 60-luvun elokuvatunnelmia pursuavaa musiikkia kuuntelisi ilokseen pelin ulkopuolellakin, sillä sen kappaleet jäävät helposti soimaan päähän.


Gravity Rush 2 jätti ristiriitaiset tuntemukset. Parhaimmillaan se on mieletön. Omalaatuinen maailma, omituiset tapahtumat ja toimiessaan viihdyttävä ja vauhdikas pelattavuus olisivat miltei huippupelin aineksia. Ne ovat kuitenkin osa kokonaisuutta, jonka toinen puolisko sisältää paljon turhautuneisuutta ja ärsyyntymistä, kun mekaniikat eivät toimi kuten haluaisi tai kun kamera ei pysy menossa mukana. Kokonaisuus jää kuitenkin voiton puolelle.

V2.fi | Kati Alha

Gravity Rush 2 (Playstation 4)

Gravity Rush 2 on valtavirrasta monin tavoin poikkeava seikkailu, joka on hyvällä tavalla omituinen, persoonallinen ja viihdyttävä, mutta usein myös turhauttava.
  • Omalaatuisuus ja omituisuus
  • Soundtrack
  • Visuaalisuus
  • Vauhdikas pelattavuus
  • Kamera
  • Tähtäysten hankaluus
  • Turhauttavat tehtävät
< Layers of Fear... Resident Evil 7: Bio... >

Keskustelut (2 viestiä)

tolkkiz3

16.01.2017 klo 18.07

Ensimmäistä olen nyt pelaillut. Täytyy myöntää että harvoin on näin hauskaa pelattavaa ;)
Kuruwin

Rekisteröitynyt 24.05.2014

16.01.2017 klo 18.12

Ekassa pelissä oli vitalla kyllä juuri tuo sama ongelma että kontrollit tappeli vastaan mutta silti moni niistä haasteista oli viilattu sellaseksi että yhtään ei saanut virheitä tehdä.

Jos pelattavuus ei ole tiukkaa niin ei kyllä pitäisi vaatia täydellisyyttä.

Kirjoita kommentti

74418

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova