Dragon Ball FighterZ

Arvioitu: Xbox One
Genre: Tappelupelit
Pelaajia: 1-2
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: Arc System Works
Julkaisija: Namco Bandai
Pelin kotisivut
Markus Mesiä

05.02.2018 klo 19.49 | Luettu: 2047 kertaa | Teksti: Markus Mesiä

Lohikäärmeen nimeen!
Jo 1980-luvun puolella debytoinut Dragon Ball Z on kääntynyt vuosien saatossa moneksi. Turvallisimmat kotisatamat ovat eittämättä mangan ja animen puolella, mutta myös pelirintama on osoittautunut vuosien saatossa vahvaksi. Saagan tuorein taistelupukari on Dragon Ball FighterZ, joka tarjoaa erinomaisen ja uskollisen lohikäärmekokemuksen.


Alkuhetket teoksen parissa hämmentävät. Taistelupeliltä yleensä odottaa rehellistä mätkintää, mutta Dragon Ball FighterZ tiputtaa pelaajan kättelyssä hyvin lapsenmieliseen kaupunkiin. Hubina toimiva miljöö on periaatteessa pelin päävalikko, josta pääsee käsiksi kaikkeen mahdolliseen sisältöön aina pelitiloista jälkinauhoituksiin ja vaatekaupasta harjoittelualueelle.

Takuuvarma lättyresepti


Dragon Ball FighterZ on syvällä sisimmissään perinteinen kaksiulotteinen mätkintä, jossa taistelutanner on liian pieni kahdelle joukkueelle. Osapuolet koostuvat tilanteesta ja taistosta riippuen enintään kolmen hahmon tiimeistä, jotka vaihtelevat vuoroaan napinpainalluksella. Mikäli sankarin nenä punoittaa vihulaisen lyöntisarjasta, ukon voi laittaa vaihtopenkille hetkeksi nuolemaan haavojaan ja täten parantamaan terveyttään.


Mätkinnän erikoisjuju on hahmojen erikoismittari, jota voi kerryttää enintään seitsemännelle tasolle asti. Latauspalkkiin kertyy virtaa sekä iskuilla että erityisellä latausliikkeellä. Mitä enemmän akussa on latinkia, sen jykevämpiä superiskuja hahmosta irtoaa. Systeemi on hauska ja toimiva, sillä se kannustaa jatkuvaan aktiivisuuteen.

Vaikka taistelumekaniikka ei sinänsä ole erityisen poikkeuksellinen, paketin toteutus on tilanteesta riippuen erinomaisella tai surkealla tolalla. Koska lasi on puoliksi täynnä, aloitetaan positiivisesta puolesta: systeemi on helppo oppia, omaksua ja hallita. Kombot ovat simppeleitä, iskusarjat iskostuvat selkärankaan ensimmäisessä sessiossa ja kokonaisuus tuntuu hallitulta. Kokenut mätkijä toki saa hahmostaan irti hämmästyttävän tappavia potkupötköjä, mutta myös aloittelija kykenee erikoisiskuihin ilman sen kummempaa opettelua. Helppous perustuu vain yhden napin taakse kätkettyihin erikoisiskuihin.


Yhden napin rämpyttämisen tehokkuus ei haittaa kaveria tai verkkovihua vastaan mäiskiessä, mutta harmillisesti pelin tarinatilat sekä muut yksinpelaajalle suunnatut kokonaisuudet latistuvat helppoudesta. Esimerkiksi kaikki kolme Arcade-tilan haastetta läpäisee ongelmitta vain yhtä nappia rämpyttämällä. Itselleen toki voi luoda haastetta käyttämällä myös muita iskusarjoja, mutta tekoälyn kyvyttömyys tuntuu silti ikävältä.

Monta reittiä, yksi pomotaisto


Juonimoodin erikoisuus on pelin vapaa kartta. Ajatuskarttamaisessa maisemassa on tarjolla tukku erilaisia reittejä tarinapomon luokse. Välietapeilla luonnollisesti mätkitään vihulaisia turpaan ellei reitille osu rauhallisempi pysähdyspiste. Taisteluista kertyy kokemuksen lisäksi erilaisia esineitä, jotka esimerkiksi lisäävät sankariköörin terveyttä, kokemuksen kertymistä sekä parantumista. Turhan helppouden takia moisille tarvikkeille ei kuitenkaan ole liiaksi tarvetta. Myös kokemustasojen keräämisen tuoma kevyt roolipelielementti jää vähän pinnalliseksi, sillä meriiteistä ei heru kuin pieni satsi lisäterveyttä. Kaikkinensa tarinatilan tiivistäminen olisi tehnyt poikaa. Vaikka jatkuviin kohtaamisiin tahtoo jossain välissä kyllästyä, taistoja edeltävät dialogipätkät ovat kiinnostavaa seurattavaa.


Onneksi tarinapuoli on pääasiassa kunnossa. Pelin juonikuvio on jaettu kolmeen eri osioon, jotka keskittyvät saman kokonaisuuden kertomiseen eri näkökulmista. Sankareiden avausosio on lähinnä tutustumista pelin perusperiaatteisiin, mutta myöhemmässä vaiheessa meno lähtee kunnolla laukalle.

Kovaa vauhtia viilettävä tarina on upeasti kerrottu, eikä käänteitäkään puutu. Harmi vain, että siinä missä taistelumekaniikkoihin perehdytetään mainiolla opetustilalla, käsikirjoituksen osalta pelaaja pulahtaa altaan syvään päähän pää edellä. Dragon Ball FighterZ on suunnattu juonikuvionsa puolesta vain ja ainoastaan sarjan konkareille, joten muut eivät ymmärrä japaninkielisistä kiljahduksista tai hahmovalikoimasta hölkäsen pöläystä. Kloonihahmojen väliseen tarinaan en sivistyksessä olevan järkälemäisen Dragon Ball Z -aukon takia lähde sen enempää.


Juonta kuljetetaan joka tapauksessa komeilla välivideoilla. Vaikka pelimaailma on itselleni tuiki tuntematon, väripaletin ja hahmokavalkadin tunnistaa ehdaksi Dragon Ball -touhuksi välittömästi. Hetkittäin touhu tuntuu samalta kuin animen katsominen, minkä takia onkin valitettavaa, että dialogissa eteneminen vaatii napin painamista. Tarinan aikana nimittäin juolahti useampaan kertaan mieleen ajatus siitä, kuinka mukava olisi vain ottaa hyvä löhnäysasento sohvalla ja katsella perijapanilaisen draaman käänteitä. Samaista seuraamistoivetta rapistavat muutamat dialogivalinnat, joiden vaihtoehdot eroavat toisistaan vain nimellisesti.

Sisältöä piisaa


Tarinatila ei suinkaan ole paketin ainoa juju. Lyhyen Arcade-tilan lisäksi on tarjolla harjoituskenttä, johon on jemmattu hahmojen kombohaasteet. Kaikilla pelin 24 hahmolla on kymmenen erilaista iskusarjaa, jotka pitäisi toteuttaa täydellisesti. Ensimmäiset seitsemän tehtävää ovat käytännössä aina samanlaiset läpsyttelyt, kun taas viimeiset kolme vaativat jo taistelusysteemin hallitsemista. Onnistuneista suorituksista palkitaan valuutalla, jolla voi ostaa esimerkiksi titteleitä verkkopelisessioita varten.


Mikäli kaverisuhteet ovat kunnossa ja taistelutoveri ei saa näppyjä animetouhusta, FighterZin paikallinen moninpeli tarjoaa oivaa viihdettä. Mukana on perinteisiä irtomatseja sekä erillinen turnausformaatti, johon saa tekoälynkin mukaan. Arvottavan kaavion jälkeen mitellään otteluita kunnes mestari on selvillä.

Verkkopeli on luonnollisesti myös mukana. Julkaisussa ilmestynyt pelaajapiikki otti palvelimista niskalenkin, mutta ongelma on sittemmin jo korjattu. Seuraakin piisaa runsain mitoin.

Vartoos ny



Teknisesti FighterZ on lähes täydellinen. Audiovisuaalinen toteutus hivelee silmiä ja korvia, minkä lisäksi taistelut ovat menevyydestään huolimatta jatkuvasti selkeitä. Ruudulla tapahtuu vain ani harvoin niin paljoa, etteikö taistelun käänteet olisi selviä.

Ainoa todellinen kauneusvirhe on pelin lataustauoissa. Etenkin taistelupelien genressä on keskeistä, että mättöihin pääsee mahdollisimman nopeasti. FighterZ ei valitettavasti tällä saralla onnistu, sillä jokaista taistoa edeltää kohtuuttoman pitkä odottelu. Onneksi taustalla pauhaava rokki raikaa mukavasti, mutta se ei onnistu paikkaamaan kiristyvää pinnaa.

Mainio mätkintä sarjan faneille



Dragon Ball FighterZ on helposti opittava ja toimiva taistelupeli, jonka parissa viihtyvät niin aloittelevat kuin kokeneetkin mätkijät. Tekoälyn kyvyttömyys, lataustaukojen venyminen sekä tarinatilan lievä toisto nakertavat pistetiliä, mutta onneksi tekemisen paljous ja komeat puitteet paikkaavat murheenkryynejä. Lopputulosta kelpaakin suositella kaikille Dragon Ball Z -faneille sekä kokeilunhaluisille taistelijoille. FighterZ on esimerkillinen tapaus lisenssin hyötykäytöstä.

V2.fi | Markus Mesiä

Dragon Ball FighterZ (Xbox One)

FighterZ tarjoaa nopeatempoista mätkintää helposti opittavassa paketissa.
  • Taistelumekaniikka on helppo ja syvällinen
  • Kaunis ja alkuperäiselle tyylille uskollinen
  • Paljon tekemistä
  • Tarinatila
  • Vihollisen päihittää yhdellä kädellä ja painikkeella
  • Lataustauot kestävät hervottoman kauan
< Monster Hunter World... Mario + Rabbids King... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti

13314

V2.fi käyttäjätapaaminen 15.9. Tampere
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova