Tuorein sisältö

SimAnimals

Arvioitu: Nintendo Wii
Genre: Lastenpelit, Simulaatiot
Pelaajia: 1-4
Ikärajoitus: 3
Kehittäjä: Electronic Arts
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaisupäivä: 30.01.2009
Pelin kotisivut
Jari Tapani Peltonen

09.03.2009 klo 10.50 | Luettu: 4261 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Vanhan vihtahousun eräretki
SimAnimals on paholaissimulaattori. Totta, Paholainen on perinteisesti kiinnostunut ihmisten sieluista, mutta onko vika minun logiikassani vai pelin?

SimAnimals sijoittuu metsään, jossa flooralla ja faunalla on ongelmia kukoistaa. Pelaaja tarjoaa auttavan kätensä, mutta vastineeksi vie eläimiltä sielut ja vapaan tahdon. Syö kädestäni, majavan muija - ja pian sätkit selälläsi maassa, kun vemputan sinua hevitervehdyksellä niin, ettet ilkeä valittaa joutuessasi reppuuni patoamistyökaluksi. Ryäh häh häh hää, siis vähintäänkin.

Homma hanskassa


SimAnimals näyttää rakentelupeliltä, vaikkei siinä mitään rakennellakaan. Holhottava metsä koostuu yhdestätoista melko identtisestä alueesta, jotka avautuvat vaivatta. Tärkein tavoite on tehdä alueista onnellisia pinnallisella tavalla. Varsinaisia ongelmia ei tarvitse ratkaista edetäkseen ja toisaalta ongelmat eivät aina kuulosta kovin ongelmallisilta. Minkälainen peli käskee pelaajaa värväämään yhden elukan töihin ja toisen häiritsemään sen ensimmäisen työtä? Tämä.

Pelaaja omaksuu Paholaisen oikean käden roolin kutakuinkin kirjaimellisesti. Pelaajan osoitellessa ja klikkaillessa, tämä käsi nostelee ja pudottelee melkein mitä tahansa, myös kuoppia ja juurettomia palikkapuita. Jos puu ei tykkää mudasta, tee siitä onnellinen viskaamalla se kaaressa heinikkoon. Kun pelaaja vatkaa ohjainta käden ollessa jonkin yllä, tapahtuu asioita. Äkkinäinen saattaa kuvitella, että korkealla leijuva tärisevä hanska on vähän niin kuin lempeän jumalan siunaava kämmen. Tätä teoriaa tukee se, että käden heiluttaminen muuttaa siemenet taimiksi. Mutta entäs ne muut todisteet?

Zoomataan lähemmäs. Ruohonjuuritasolla vempatessa kämmentä katsellaan kulmasta, jossa sormet kiistattomasti muodostavat pirunsarvet. Ja vaikutukset sitten. Esimerkkitehtävä: houkuttele orava muuttamaan alueelle. Pelaaja lukaisee oppaastaan mitä oravan sielu halajaa. Kun kurre pitää pelaajasta, on kätevintä pudottaa sen päähän vielä pari pähkinää. (Vaihtoehtoisesti pelaaja voi etsiä elukalle leikkikaverin, jolloin nämä lähinnä hakkaavat päitään yhteen lajista riippumatta.) Kun orava luottaa pelaajaan, sitä voi paijailla, kunnes luottamuksesta tulee rakkautta, mikä tarkoittaa käytännössä omistamista. Tarvitaanko lisätodisteita siitä, että paijailu on tosiasiassa epäpyhä kirous? Paijailepa vahingossa vähän vinoon, niin näet, että käytettäessä samaa tekniikkaa vaikkapa puuhun, se rysähtää kuolleena maahan. Myöhemmin pelaaja oppii viskelemään salamoita, joita ei voi käyttää, ellei häntä palvota tarpeeksi.

Hanskat hukassa


SimAnimals lainailee perusasioita tuoteperheensä peleistä vaivautumatta rakentamaan omaa identiteettiä. Lainailla olisi voinut laajemmaltikin, nostelusta kun ei oikein ole sisällöksi. Hiiren mieliksi on pudoteltava herkkuja ja viskottava hornan kuuseen lähistöllä vaanivaa pöllöä. Pöllölle voi sitten pudottaa sen hiiren. Miten karhut saa siitoshommiin? Ensin pudottelet niiltä sielut, sitten pudottelet nalleja toistensa päälle, kunnes pikkujalka pilkahtaa. Vasta kun kaikki alueet on avattu, telkkarista tulee vain Salkkarit ja pelaaja huokaisee ja päättää ratkaista kaikki tehtävät, pelistä tulee lievästi haastava. Tällöin saattaa olla tarpeen noutaa siemeniä ja eläimiä toisilta alueilta: on haastavaa muistaa, missä mikäkin kukoistaa, ja pysyä hereillä lataustaukojen aikana.

Kömpelö ohjaus riemastuttaa varmasti kokonaan suomenkielisen söpöpelin tärkeintä kohderyhmää. Maailman pyörittely luonnistuu kyllä tuhannen kökköstrategian veteraanilta, mutta jokin ohjainparin käytössä on kiusallisen takkuista. Pelkällä wiimotella pelaaminen on kahta kenkumpaa. Sekava moninpeli käy huumorista noin minuutin ajan; talkoohenkeä tuskin pääsee syntymään.

Ellei joku ole silmiään kuviin siirtänyt, huomautettakoon, että grafiikka on marginaalisesti näyttävämpää kuin Nintendo 64:lla. Monelle simppelille Simsille antaa mielellään synninpäästön kivojen, tyyliteltyjen näkymien vuoksi, mutta SimAnimals on ihan vain sysiruma kaikessa "realistisuudessaan". Äänipuolelta mieleen jää se, kuinka läheisesti eläimet kuulostavat mikrofoniin öriseviltä ja uikuttavilta nörteiltä.

Hard Rock Hallelujah


Kotelon takakannessa lukee: "ansaitse metsän asukkien luottamus – tai ryhdy niiden pahimmaksi viholliseksi". Koska pelissä ei valita hyvyyden ja pahuuden väliltä, vaan tehdään yhtä tiettyä asiaa, on tämäkin lause tulkittava syntisen salakavalaksi vihjailuksi pelin todellisesta luonteesta. SimAnimals tuntuu kaikkinensa joltakin, jonka harvinaisen ammattitaitoiset 14-vuotiaat työharjoittelijat väsäsivät jonkun 90-luvun pelin päälle pelitalon kellarissa naureskellen kätkemilleen piilomerkityksille.




V2.fi | Jari Tapani Peltonen

SimAnimals (Nintendo Wii)

Rumassa, yksinkertaisessa ja arveluttavassa metsäsimulaattorissa tiputellaan asioita toisten päälle.
  • Tahaton huumori
  • Suomenkielisyys
  • Sisältää luontotietoutta
  • Belsebuubin palvonta
  • Sisällön totaalinen köyhyys
  • Ohjaus, erityisesti moninpelissä
  • Grafiikka, äänet
< A Vampyre Story... Tom Clancy's H.A.W.X... >

Keskustelut (4 viestiä)

ctrl-k

Moderaattori

Rekisteröitynyt 03.04.2007

09.03.2009 klo 16.22

Arvostelu sai hyvälle tuulelle.
aadfjkdgioejfd

09.03.2009 klo 18.11

Todella hyvä arvostelu.
KuroShiro

Rekisteröitynyt 26.09.2008

10.03.2009 klo 19.42

Kaikista lukemistani tämän pelin arvosteluista tämä vei kyllä voiton.
OldHorny

Moderaattori

Rekisteröitynyt 11.10.2007

25.03.2009 klo 00.21

Huh! Repeilin arvostelua. :D Voisi tuon Belsebuubin palvonnan laittaa tuolle plussan puolellekkin ;)

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova