Tuorein sisältö

Half-Life: Alyx

Arvioitu: Tietokonepelit
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Valve
Julkaisija: Valve
Julkaisupäivä: 25.03.2020
Pelin kotisivut
Miikka Lehtonen

03.04.2020 klo 16.30 | Luettu: 4764 kertaa | Teksti: Miikka Lehtonen

Pakkohankinta kaikille VR-lasien omistajille
Valven onnistumisprosentti pelijulkaisijana ei ole viime vuosina ollut kummoinen. Pelejä on tihkunut ulos todella hiljaiseen tahtiin, mikä ei sinänsä toki ole uutta, onhan ”Valve-aika” ollut ihan vakiokäsite pelialalla jo vuosia. Se on uutta, että nämä harvat pelijulkaisut eivät ole enää olleet aivan parasta kamaa. Se tuorein Valve-tekele, korttipeli Artifact, oli niin totaalinen pannukakku, että peli pistettiin vuodeksi jäihin pelastusoperaatiota varten.


Kun myös virtuaalitodellisuus on monen mielessä muodostunut ”nopean rahastuksen” synonyymiksi, Half-Life: Alyxin kohdalla oli ihan perusteltua olla ennakkoon hieman varautunut. Pelot osoittautuivat onneksi turhiksi, sillä Half-Life: Alyx on pahuksen hyvä peli.

Vaihtoehtoinen menneisyys


Half-Life: Alyx ei ole ajallista jatkoa Half-Life 2:lle, vaikka se tavallaan onkin pelin jatko-osa. Se hyppää ajassa viisi vuotta taaksepäin ja kertoo elämästä ennen Gordon Freemanin paluuta. Pääosassa on luonnollisesti Gordoniakin avustanut Alyx, jonka tavoitteena olisi tällä kertaa pelastaa Combinen vangiksi joutunut isä, ennen kuin tämä kuljetetaan Nova Prospektin vankilakaupunkiin kuulustelua ja teloitusta varten.

Tarinaa on runsaasti enemmän kuin olisi VR-peliltä voinut odottaa, sillä Half-Life: Alyx on ihan täysiverinen Half-Life-pelisarjan osa. Sen tyyli on myös kovin samanlainen kuin sarjan aiemmissa peleissä, joskaan Alyx ei ole yhtä sanaton sankari kuin Gordon, vaan osallistuu aktiivisemmin tarinan kulkuun.



Half-Life-pelisarjan fanit saavat Alyxin tarinan myötä paljon kiinnostavaa lisätietoa pelien maailmasta ja sen keskeisten hahmojen taustoista, mutta vielä mielenkiintoisemmin peli kehittyy myös voimakkaasti suuntaan, joka ei niinkään vihjaile, vaan huutaa katoilta, että lisää Half-Lifeä on tulossa. Mutta tarkoittaako se Half-Life 3:a vai kenties toista VR-sivupeliä? Se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa Alyx on jo pelkästään tarinansa puolesta pakkohankinta Half-Lifen ystäville, mutta entä (me) muut? Hyvänä uutisena peli toimii mainiosti vaikka Gordon Freeman ei voisi pätkääkään kiinnostaa, sillä se varsinainen houkutin on erinomaisen viimeistelty ja hiottu VR-pelikokemus.

Vanha Valve on palannut


Silloin kun Valve vielä teki ja julkaisi hyviä pelejä, firma tuli tunnetuksi aivan överiksi menevästä pelitestauksestaan. Kehittäjien kertomien tarinoiden perusteella Valvella oli tapana järjestää kattavia ja laajoja testaussessioita, joissa esimerkiksi pelaajien katseen sijoittumista pelatessa tutkittiin ja mitattiin tieteellisesti. Sen jälkeen palattiin takaisin työpöydälle hiomaan tarinaa ja kenttäsuunnittelua, jotta pienten elementtien avulla huomiota saatiin paremmin – ja pelaajan huomaamatta – vedettyä oleellisiin asioihin.


Tämä vanhan koulukunnan Valve-henki on selvästi ohjannut myös Half-Life Alyxin kehitystiimiä, sillä se on helposti viimeistellyin ja hiotuin pelaamani VR-kokemus. Grafiikkaan ja yleiseen visuaaliseen suunnitteluun on kiinnitetty valtavasti huomiota ja käytetty hirmuisesti resursseja, joten Half-Life Alyx on myös parhaimman näköinen pelaamani VR-peli. Se on täynnä pieniä ja suurempia yksityiskohtia, jotka kutsuvat viettämään aikaa sen maailmassa ja tutkimaan viimeisetkin kujat ja nurkat. Näin tekemällä löytää usein myös jos jonkinlaista kerättävää krääsää, mutta jotenkin se tuntuu sivujutulta: tutkimusmatkailu on kerrankin oma palkkionsa.

Valve on panostanut hirveästi vaivaa myös VR-ohjauksiin ja -interaktioihin. Half-Life Alyx vaatii Valve Indexin tai Oculus Touchin kaltaiset käsiohjaimet ja myös hyödyntää niitä jatkuvasti, sillä pysäytysvalikon avaamista lukuun ottamatta kaikki tapahtuu fyysisten interaktioiden kautta. Half-Lifen tyylille uskollisesti pelaaja pääsee ratkomaan runsaasti fysiikkapuzzleja ja tietenkin myös ammuskelemaan runsaasti sarjan aiemmista peleistä tuttuja, mutta myös uusia, vihollisia.



Immersion tuntu on valtava, kun kaikki pelaajan käyttöliittymästä lähtien on upotettu osaksi pelimaailmaa. Alyxin kuntoa ja ammustilannetta voi tarkastella hänen hanskoihinsa piirtyvien mittareiden avulla, aseet ladataan pudottamalla ensin lippaan vapautusnappia painamalla tyhjä lipas aseesta ja lyömällä sitten olan takaa uutta sisään. Sen jälkeen tietenkin vedetään vielä viritetään ase käsin. Tämä kaikki on toki tuttua useista muistakin VR-kokemuksista, kuten H3VR:stä tai Boneworksista, mutta ei se tee erinomaisesta VR-pelisuunnittelusta yhtään sen huonompaa.

Alyxin käytössä on myös pari uutta lelua. Näistä merkittävin on pari magneettisia hanskoja, joiden avulla voi ikään kuin telepaattisesti nykiä esineitä itseään kohti ja näin vaikka noutaa muuten tavoittamattomasta paikasta ammuksia tai kiskaista headcrab-zombien takaa räjähtävän bensakanisterin lähemmäs kohdealuetta. Pienen opettelun jälkeen homma sujuu kuin tanssi.


Half-Life: Alyx sisältää myös kattavat säätelymahdollisuudet, joilla kokemuksen voi kustomoida juuri haluamansa kaltaiseksi. Liikkumistapoja on useita erilaisia teleporttailusta suoraan ja vapaaseen liikkumiseen, kyykistymisen voi tehdä joko itse omilla jaloillaan tai nappia painamalla ja niin edelleen. Vaikka Half-Life: Alyx onkin selvästi parhaimmillaan room scale -kokemuksena, sitä voi aivan hyvin pelata vaikka konttorituolissa istuen.

Minulla ei olekaan oikeastaan mitään valittamista siitä, mitä pelistä löytyy. Enemmänkin siitä, mitä siitä ei löydy. Pelaajan ase esimerkiksi kiinnittyy pysyvästi siihen käteen, millä sen pelin alussa maasta nostaa. Olisi ollut todella kätevää vaihtaa asekättä tilanteen sitä vaatiessa, jotta voisi vaikka ammuskella kulman ympäri. Lisäksi on todella outoa, että pelaajalla ei ole minkäänlaisia melee-hyökkäyksiä. Tuntuu todella oudolta, että käteen lyödyllä metalliputkella ei voi hajoittaa esineitä tai muksia vihollisia ympäri korvia. Valvella on kaikkiin puutteisiin ihan hyvät ja ymmärrettävät perustelut: esimerkiksi ase on kiinteästi kädessä, koska testaajien mielestä ei ollut kiva puristaa ohjainta pitkien pelisessioiden ajan, jotta ase ei putoaisi. Mutta silti...

Kauheaa menoa


Olin itse hieman yllättynyt siitä, että Half-Life: Alyx on kauhupeli. Kun hieman pysähtyy pohtimaan, tämä on toki itsestään selvää: kyllähän kohti naamaa hyppivät headcrabit, katosta roikkuvat barnacle-saalistajat ja muut perinteiset Half-Life-örmyt luonnollisesti VR:n kautta koettuna iskevät kovempaa kuin ennen, mutta kehitystiimi on selvästi nojannut kauhuteemaan kunnolla. Pelaaja pistetään usein hapuilemaan pimeissä ja ahtaissa loukuissa, joissa hyppykauhut odottavat jokaisen kulman takana.


Tämän myötä lienee myös selvää, että jos minun laillani kärsii esimerkiksi araknofobiasta, Half-Life: Alyx on äärimmäisen intensiivinen ja ahdistava pelikokemus. Taas hyvin valvemaiseen tyyliin kehitystiimi tuntuu miltei osaavan lukea pelaajan ajatuksia ja leikitellä niillä. Peli on täynnä ilkeitä kakkakepposia, jotka ovat mahdollisia vain, koska kehitystiimi pystyi ottamaan huomioon miltei kaiken, mitä pelaajat tulevat yrittämään. Mahtuupa mukaan myös yksi pelihistorian parhaista kentistä ja vihollisista, jota en spoilaa sen enempää. Tietäjät tietävät.

Half-Life: Alyx oli minulle äärimmäisen positiivinen yllätys, mitä nyt loputtomana letkana kohti naamaa hyppivät headcrabit pistivätkin muutaman parin kalsareita vaihtoon. Halvan VR-rahastuksen sijaan tarjolla on lähemmäs 20 tuntia kestävä ihka-oikea peli, joka on vieläpä viimeistelty äärimmäisen hyvin, sillä perinteisellä ja jo kadonneeksi luullulla Valve-otteella.

Jos omistat VR-lasit, pelaa myös Half-Life: Alyxia. Ja jos et, se on miltei yksinään niiden hankkimisen arvoinen tapaus.

Arvostelu tehtiin Oculus Rift S -virtuaalisilmikolla

V2.fi | Miikka Lehtonen

Half-Life: Alyx (Tietokonepelit)

Uskomattoman hiottu ja viimeistelty VR-pelikokemus, joka tihkuu tunnelmaa ja immersiota. Jos selviää araknofobiastaan, tarjolla on parikymmentä huikeaa pelituntia.
  • Nätti kuin mikä
  • Uskomaton tunnelma
  • Upea immersion tuntu
  • Lukuisat VR-interaktiot
  • Pitkä ja laadukas tarina
  • Perinteisen valvemainen viimeistely ja tuunaus
  • Todella kattavat kustomointimahdollisuudet
  • Se yksi kenttä.
  • Ne muutamat hämmentävät puutteet
  • Ajoittaiset tekniset töksähtelyt
  • Araknofoobikolle hyvin rankka pelikokemus
< One Punch Man: A Her... Call of Duty: Modern... >

Keskustelut (8 viestiä)

Refloni

Rekisteröitynyt 08.01.2017

03.04.2020 klo 22.21

"Peli on täynnä ilkeitä kakkakepposia, jotka ovat mahdollisia vain, koska kehitystiimi pystyi ottamaan huomioon miltei kaiken, mitä pelaajat tulevat yrittämään. Mahtuupa mukaan myös yksi pelihistorian parhaista kentistä ja vihollisista, jota en spoilaa sen enempää. Tietäjät tietävät."

Perinteiset Half-Life-väijytykset tunnistaa kyllä usein etukäteen, jos sarjasta on kokemusta. Muuten en "kakkakepposia" oikeastaan edes huomannut, mutta tuo mainittu huippukenttä oli tungettu niitä aivan täyteen. Esimerkiksi hissikohta oli jotain niin överiä, että repesin nauramaan ääneen. Onneksi Alyxissa ei ole Alien-pelistä tuttua toimintoa, joka sieppaisi äänet pelaajan mikrofonista :D

Aivan loistava peli kyllä.
Muokannut: Refloni 03.04.2020 klo 22.22 lainaa
LateHuominen

Rekisteröitynyt 18.01.2015

04.04.2020 klo 06.26

Peli on vielä kesken, mutta tähän mennessä on ollut hyvä.

Jos jotain tuollaisesta pieleen menneestä maailmasta pitäisi päätellä, niin se ettei maailmasta vessapaperi lopu. Sitä siis ei tarvitse hamstrata. Myös ehjiä lasipulloja riittää vaikka kuinka.
lainaa
Soduq324

04.04.2020 klo 07.05

Jotenkin ei omaan silmääni vakuuta tuo liikkuminen paikasta paikkaan teleporttaamalla. Onko tämä tyypillinen ominaisuus VR peleissä? Muuten kyllä näyttää hyvältä.
lainaa
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

04.04.2020 klo 11.40

Soduq324 kirjoitti:
Jotenkin ei omaan silmääni vakuuta tuo liikkuminen paikasta paikkaan teleporttaamalla. Onko tämä tyypillinen ominaisuus VR peleissä? Muuten kyllä näyttää hyvältä.


Teleporttaus-liikkuminen on aika yleinen tapa, mutta Alyxissa on kolme-neljä eri tapaa liikkua: https://www.youtube.com/watch?v=9RgfvBnWHuM
lainaa
Refloni

Rekisteröitynyt 08.01.2017

04.04.2020 klo 13.14

Soduq324 kirjoitti:
Jotenkin ei omaan silmääni vakuuta tuo liikkuminen paikasta paikkaan teleporttaamalla. Onko tämä tyypillinen ominaisuus VR peleissä? Muuten kyllä näyttää hyvältä.

On tyypillinen ominaisuus, mutta pelaajalle tarjotaan yleensä vaihtoehtoja. VR-pahoinvointi tulee eri ihmisille eri asteisena ja on hyvä, että kaikille pelaajille löytyy se vähiten huippaava ja oksettava vaihtoehto. Itse pelaan perinteisellä tattiliikkumisella + roomscalella kaikki pelit, joissa se on mahdollista.
lainaa
Milli

05.04.2020 klo 08.49

Paljos peli ja lasit maksaa?
lainaa
olisipavr

05.04.2020 klo 19.31

Kuulin että melee-iskut jätettiin pois jottei kukaan hajota pelikapuloita tai muita esineitä ympärillään. Sorkkarautakin jätettiin pois koska se jäi jumiin joka paikkaan
lainaa
v2-miikka

07.04.2020 klo 12.15

Refloni kirjoitti:
Perinteiset Half-Life-väijytykset tunnistaa kyllä usein etukäteen, jos sarjasta on kokemusta. Muuten en "kakkakepposia" oikeastaan edes huomannut, mutta tuo mainittu huippukenttä oli tungettu niitä aivan täyteen. Esimerkiksi hissikohta oli jotain niin överiä, että repesin nauramaan ääneen.


Minulle jäi mieleen useita, kuten "nämä paikat sisältävät usein ammuksia ja kätkettyjä juttuja" -paikkoihin jemmatut headcrabit, sekä muutamat kohdat, joissa Valven tyypit ovat selvästi testauksen kautta huomanneet, että pelaajat esim. yrittävät sulkea ovia hankkiakseen itselleen hengitysaikaa -- joten sitten oven sulkemisesta tehdäänkin se huonompi vaihtoehto.

Milli: peli kustantaa 49,99€ ja laseja on moneen lähtöön. Halvimmat Oculuksen (nyt jo vanhemmat mutta yhä toimivat) lasit löytänee käytettynä 100 euron kieppeillä, uutena vaihtoehtoja on useita n. 250 eurosta 1200 euroon asti.
lainaa

Kirjoita kommentti


198


www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova