Tuorein sisältö

V2.fi pelasi: World of Warcraft: Wrath of the Lich King Classic (PC)

Miikka Lehtonen

12.10.2022 klo 21.36 | Luettu: 1885 kertaa | Teksti: Miikka Lehtonen

Muistatko vielä, kun World of Warcraftista tuli oikeasti hyvä peli?
Voimme vääntää hamaan tulevaisuuteen asti kättä siitä, missä World of Warcraftin huippuhetki sijaitsee. Jos minun pitäisi ase ohimolla antaa oma vastaukseni, se olisi todennäköisesti Mists of Pandaria tai Wrath of the Lich King. Näistä jälkimmäinen on matemaattisesti se pelin huippuhetki, sillä Lich Kingin tienoilla peli saavutti tilaajahuippunsa, jonka lähellekään se ei ole enää sittemmin päässyt. Eikä ihme, sillä Lich Kingin loppuvaiheilla pelaajia oli tyrmistyttävät 12 miljoonaa ja risat.


Tämän perusteella on selvää, että en ole varmasti ainoa, joka on muistellut lämmöllä Wrath of the Lich Kingin synkeitä tunnelmia, joten Blizzardilla ollaan varmasti oltu toiveikkaita sen suhteen, että Wrath of the Lich King Classic tuo runsaasti kuukausimaksua maksavia pelaajia takaisin pelin pariin.

Mutta miten on? Onko aika kullannut muistoja? Oliko Wrath of the Lich King sittenkään niin hyvä kuin muistin ja vielä merkittävämmin, onko se enää yhtä hyvä vuonna 2022? Ja miten kävi Blizzardin alkuperäiselle World of Warcraft Classic -lupaukselle “kaikki kuin ennenkin, ei muutoksia”?

Kaikki kuin ennenkin? Ei, muutoksia!


Heti alkuun on korostettava, että on hyviä muutoksia ja huonoja muutoksia. Olemme toki kaikki varmasti suunnilleen samaa mieltä siitä, että Wrath of the Lich King Classicin tulisi tarjoilla suunnilleen samanlainen pelikokemus kuin vuonna 2008. Ihan ymmärrettävästi Blizzard on ottanut heti kättelyssä hieman oikopolkuja, sillä vaikka pelin sisältöpäivitykset tulevat seuraamaan samaa reittiä kuin aikanaan, hahmoluokkien tasapainotus on heti kättelyssä siitä viimeisestä Lich King -päivityksestä eikä tule siitä muuttumaan. Tämä on todellakin ihan okei, sillä miksi turhaan heitellä linjoille lyhytaikaisia ja keinotekoisia tasapainotuksia jonkinlaisen autenttisuuden nimissä?


Kulissien takana on tehty myös muutamia muita pieniä, mutta pelaajien kokemusta parantavia muutoksia. Raideissa käytännössä pakollisten buffien, kuten Bloodlustin ja Heroismin, cooldownit nollautuvat wipejen jälkeen automaattisesti, jotta pelaajien ei tarvitse istuskella minuuttikaupalla odottelemassa ennen seuraavaa yritystä. Jälleen, täysin okei.

Hyvien uudistusten joukkoon kuuluu myös se, että tulevaisuudessa peliin tullaan lisäämään nykyistä haastavammat versiot Heroic-vaikeustason luolastoista. Lich Kingin luolastot olivat jo alkujaan vähän turhan helppoja, eivätkä ne siitä ole ainakaan vaikeutuneet kun pelaajat ovat vuosien varrella oppineet ymmärtämään pelin mekanismeja ja hahmojen optimaalista varustamista paljon vuotta 2008 paremmin. Vaihtoehtoista haastetta sitä kaipaaville? Hyvä homma.


Mutta sitten mennäänkin metsään, sillä Blizzard on taas kerran kuunnellut vähän turhan paljon sitä äänekästä vähemmistöä ja poistanut pelistä Lich Kingin lopussa esitellyn automaattisen group finder -työkalun. Sen avulla pelaajat voivat rastittaa haluamansa instanssit, valita roolit, joita haluavat ryhmässä pelata ja sitten odottaa, että peli joko nopeasti (jos pelaa harvinaisempia tankin tai parantajan rooleja) tai hitaasti (jos on yksi miljoonasta ovella odottelevasta DPS-pelaajasta) muodostaa ryhmän ja heittää pelaajat luolastoon.

Koska työkalua ei enää pelistä löydy, pelaajien täytyy nyt muodostaa itse ryhmänsä, mikä tarkoittaa joko pääkaupungissa huutelemista tai ryhmänsä listaamista ei-automaattisessa seuranhakutyökalussa. Pelasin itse Lich King Classicia paladinina, joten pystyin tarvittaessa vaihtamaan roolini tankiksi. Tästä huolimatta luolastoihin pääseminen on tuskallista ja vaatii runsaasti säätöä ja sähellystä.


Poiston puolustelijat väittävät, että automaattinen seuranhaku pilasi serverien yhteisöllisyyden, mikä on aivan täyttä hevonkukkua, koska esimerkiksi Final Fantasy XIV:n servereillä on yhä vahvaa yhteisöllisyyden tunnelmaa, vaikka siinäkin on automaattinen ryhmänhakutoiminto. Lisäksi ongelman olisi voinut ratkaista monilla muillakin tavoilla, kuten rajaamalla seuranhaun vain pelaajan omalle serverille, näin ihan pikaisesti hihasta kiskaistuna.

Muutos tarkoittaa käytännössä, että pelaajien pitäisi olla suurissa killoissa ja löytää itselleen peliseuraa sitä kautta, tai viettää paljon vaihtoehtoa enemmän aikaa raapimassa ryhmiä kasaan. Sori vaan, mutta tätä muutosta ei voi pitää positiivisena.

Mutta siitä huolimatta?


Niin penseä temppu kuin group finderin pudottaminen pelistä onkin, kokonaisuutena Wrath of the Lich King Classic jää selvästi voiton puolelle. Arthaksen tarina ja pelaajien seikkailut Northrendissä ovat yhä World of Warcraftin parhaimmistoa ja vaikka itsekin pelasin Lich Kingiä läpi nyt ties kuinka monetta kertaa, minulla oli yhä todella hauskaa.


Lich King oli minun kirjoissani se piste, missä World of Warcraft muuttui oikeasti hyväksi MMO:ksi, eikä vain “no, se on parempi kuin vaihtoehdot” -peliksi. Alkuperäinen peli kehitettiin niin kamalassa paniikissa ja kovassa helteessä, että aivan keskeiset ominaisuudetkin lisättiin mukaan vain hetkeä ennen julkaisua. Samoin The Burning Crusaden kehitys aloitettiin miltei saman tien, eikä tiimi ehtinyt juuri prosessoimaan oppimaansa ja soveltamaan uutta osaamistaan pelin suunnittelussa. Mutta Lich King? Se tuntuu selvästi uuden sukupolven MMO-kokemukselta. Siis verrattuna aiempaan.

Mukana on yhä pieniä kauneusvirheitä, kuten esimerkiksi se, että todella monet tehtävät vaativat maailmaan sijoiteltujen harvalukuisten hirviöiden tappamista tai esineiden keräämistä, ja kun yksi pelaaja tappaa tai poimii jotain, muut saavat odotella turhan pitkään omaa tilaisuuttaan. Myös monien tehtävissä käytettävien esineiden käyttöjen väliset jäähdyttelyajat ovat välillä todella turhauttavia. Tällaisten ongelmien vastapainona tehtäväsuunnittelu on paljon aiempaa parempaa ja pelialueiden “flow” on selvästi Burning Crusadea ja peruspeliä parempi.


Myös hahmoluokat ovat ottaneet askeleita eteenpäin ja esimerkiksi paladin-tankkaus on paljon sujuvampaa kuin Burning Crusadessa. Paladinien ja shamaanien fanina arvostan tätä suuresti ja tämä “pelaa mitä haluat” -meininki on suuri syy sille, miksi Lich King tuntui aikanaan niin hyvältä ja miksi se on kiva pelikokemus edelleen.

Mielipidekysymyksistä on toki hankala tapella, mutta itse olisin sitä mieltä, että Wrath of the Lich King Classic on vihdoin se piste, missä mittari heilahtaa selvästi Classic-versioiden puoleen. Se on kaikin puolin parempi, viihdyttävämpi ja mielestäni myös paremmin suunniteltu pelikokemus kuin Shadowlands, eikä vain sen takia, että Shadowlandsin yleinen onnistumisen taso on mitä on.



V2.fi | Miikka Lehtonen
< V2.fi pelasi: Overwa... V2.fi testasi: Turtl... >

Keskustelut (1 viestiä)

Petteri

13.10.2022 klo 18.18 1 tykkää tästä

Miinukset: Ei ole Final Fantasy 14
4/5 tähteä
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova