Tuorein sisältö

Helinä-keiju ja siipien salaisuus

Ensi-ilta: 26.10.2012
Genre: Animaatio, Fantasia, Lasten
Ikäraja: Ei tiedossa
Jari Tapani Peltonen

25.10.2012 klo 16.00 | Luettu: 9369 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Ei pieruja, ei pahiksia, ei populäärikulttuuriviittauksia, vaan viattomuutta, välittämistä ja vesirajan vilkuilua vaistomaisesti, köhö-röhöh. Peter Panilta piiskaa saanut klassinen mustasukkainen hormonihyrrä-Helinä-keiju on ikoni. Esiosaelokuvien kiltti ja toimelias Helinä, joka on kiinnostuneempi maailmasta kuin takapuolensa leveydestä, on parempi päähenkilö, ja ainahan voit huvittaa itseäsi arvailemalla miksi hän myöhemmin hutsahti. Nuori Helinä tapaa ajautua vaikeuksiin uteliaisuuttaan, mutta lopulta uudistaa kangistuneen yhteiskunnan ajattelua. Pikkutytöt tulevat pitämään neljännestä osasta ilman muuta, mutta voi jospa ponihomotkin näkisivät valon.

Olet saattanut lukea heistä Hesarista, tms. Ponihomot ovat miehiä, jotka tykkäävät piirrossarjasta My Little Pony: Friendship is Magic ja kenties keräilevät aiheesta väsättyjä leluja tai pornopiirustuksia, joita löytyi ensimmäiseltä tarkistamaltani sivulta 18 000. Lempinimi on perusteltu, sillä piirrosjäljeltään heikko ja tyyliltään ivallinen sarja on kanamaista kitchiä siinä missä perinteisen homokulttuurin huvitukset. Kylmien miehisten arvojen kyseenalaistaminen on ihailtavaa, mutta sarkasmi vaikeuttaa sellaisten tunteiden tuntemista, joita esimerkiksi tämän arvostelun söötti kuva herättää minussa. Kuulostaako se sarkasmilta, että ovessani on juliste, jossa Helinä leijuu auringonlaskussa keijupölyn kimallellessa? Ampiaisvartalon ylle pingotettu rätti paljastaisi pakarat jos kuvakulma vaihtuisi, mutta jos joskus huomaan hymyileväni julisteelle ennen kuin astun ulos pahaan maailmaan, katson Helinää silmiin. BITCH SLAP virnisteleville ponihomoille.

Siipien salaisuus (The Secret of the Wings) on Itä- ja Länsi-Saksa-tyyppinen perhedraama. Helinä ja uusi keiju Talvililja ovat saman vauvan naurusta syntyneitä siskoksia. Talvililja syntyi ikuisen jään maahan. Hänen siipensä lerpahtavat lämmössä, kuten Helinän siivet jäätyvät kylmässä. Koska Helinä on fiksu ja käsistään kätevä ja sovelias lailliseksi huoltajakseni, hän nikkaroi vehkeitä, jotta hengailu on mahdollista. Tämä ei ole masentava perusleffa, jossa yksinäinen kaipaa kaveria, vaan iloinen ihkujuttu, jossa monet kaverit samaistuvat siskosten onneen. Niin on nättiä ja ihanaa ja positiivista tämä, että mieli lepää.

Konflikti on miedon jänskä. Vuodenaikojen tasapaino järkkyy, mutta ketään ei syytellä. Keijukuninkaalliset ovat kieltäneet kansalaisten vuorovaikutuksen syystä. Ehkei tarina älyllistä analyysia kestä, mutta tunnetasolla kerronta on tehokkaampaa kuin vaikkapa Pixarin uusimmassa lässähdyksessä Urhea. Hahmot ja miniatyyrimaailma on viritetty pörisemään yksinkertaisen osuvasti. Pientä harmitonta vitsiä lohkeaa, kun odottelemme kiiltokuvadraamaa (en tarkoita onttoa: muistele vanhan ajan kiiltokuvaenkeleitä) tai valopallokohtausta tai niittyä, jonka kukat avautuvat yhtäaikaisesti. Tämän piti olla yksi ensimmäisistä 3D-elokuvista jotka ostan kotiin, koska 3D tekee hienovaraisuuden puutteesta entistä hienomman asian. Kaksiulotteisestakin lehdistönäytöksestä olen kiitollinen, sillä jokin raja siinä on, miten sokerisia esikouluelokuvia sitä kehtaa julkisesti katsoa.

Olen harvoin kehunut tuottaja John Lasseteria, mutta jos nyt. DisneyToon Studios räpelsi sellaista potaskaa kuin Notre Damen kellonsoittaja 2 ennen kuin Lasseterista tuli Disneyn pomo. Lasseter on taitavampi tuotteistaja kuin tarinankertoja, kuten hänen henkilökohtainen projektinsa Autot osoittaa. DisneyToonin Siipien salaisuus on ison firman tuote, mutta moitteettoman ammattitaitoinen sellainen, enkä aio kyseenalaistaa makuani niin kauan, kun pienet animaatiostudiot tuottavat sieluttomia ja rumia isojen elokuvien kopioita. Kun kiva paksu keiju kysyi hupsulla äänellään toppapukuun sonnustautuneelta Helinältä, että miksi näytät noin pehmoiselta, ajattelin että oi... ja halusin toppapuku-Helinä-nuken, jos sellainen on olemassa. Näin lelumainoksia tehdään. Silmää ei tarvitse iskeä, jos et tarvitse teinejä saliin. Jos yli kymmenvuotias näkee jotakin kaksimielistä vaikkapa siinä, kun rento jou-mään-keiju kylpee keijupölyssä, se on hänen ongelmansa.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< KISS - Monster... Lockout... >

Keskustelut (4 viestiä)

VEIVINHEITTOVIHKO

25.10.2012 klo 16.03

Tosi hyvä leffa epäilemättä
Czerwony

Rekisteröitynyt 11.04.2007

25.10.2012 klo 17.37 2 tykkää tästä

Kuulostaa elokuvalta, jonka kävisi kattomassa jos sattuisi ylimääräinen lippu löytymään, niin, ja jos tuo pyörisi alkuperäisääninäyttelyllä. En kyennyt tavalliseen tapaan montaa sekuntia kuuntelemaan traileria...

Mut kyl minäkin sinua rakastan JTP :3
äimä

25.10.2012 klo 17.42

Miksi vitussa viiden (vai oliks niitä vain neljä?) suoraan dvd:lle päätyneen sontaläjän jälkeen päätetään tehdä sontaläjä valkokankaalle?
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

25.10.2012 klo 18.31 5 tykkää tästä

äimä kirjoitti:
Miksi vitussa viiden (vai oliks niitä vain neljä?) suoraan dvd:lle päätyneen sontaläjän jälkeen päätetään tehdä sontaläjä valkokankaalle?


Tämä on ihan samanlainen läjä kuin edeltäjänsä lukuunottamatta kolmiulotteisuutta. Eri markkinoilla näitä on toisinaan käytetty teatterissa. Iso-Britanniassa muistaakseni on nähty useampikin. Yhdysvalloissa ei nähdä edes Siipien salaisuutta.

Nämä ovat lastenelokuvia. Nämä eivät ole kunnianhimoisia: nämä on tehty isolla rahalla hyvin. Nämä eivät kunnioita sitä Walt Disneyn periaatetta, että uutta on yritettävä, mutta nämä onnistuvat usein mukailemaan Disneyn elinaikana tehtyjen animaatioiden unohdettuja hienoja piirteitä, koska näillä ei ole tarvetta harrastaa katu-uskottavuutta.

Disneyn itsensä aikaan esimerkiksi mykät taustalla pomppivat eläimet onnistuivat usein olemaan hellyyttäviä, mitä ne ovat usein Helinöissäkin. Vaikka rakastan koko perhettä kosiskelevia 90-luvun Disney-animaatioita, niissä sivuosaeläimet ovat yleensä villejä koheltajia, joilla on selkeät velvollisuudet tarinaa tai huumoria ajatellen. Tämä on täysin eri asia kuin se, jos pupu pyllähtää pikkaisen hupsusti.

Mieli lepää. Siinä ovat olennaisimmat sanat. Useammankin Helinä-julisteen ja muun sisusteen olen hankkinut, koska tässä tuoteperheessä mieli lepää.


Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova