Tuorein sisältö

The Handmaiden

Ensi-ilta: 01.12.2017
Genre: Trilleri
Ikäraja: 16
Jari Tapani Peltonen

10.12.2017 klo 23.00 | Luettu: 3514 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Korealainen katutason huijari päätyy japanilaisen perijättären kamarineidoksi. Hänen on määrä tukea kokeneempaa miespuolista huijaria, joka aikoo viedä perijättären rahat. Viettelyn ei pitäisi olla vaikeaa. Emäntä on nuori, naiivi ja eristetty ja hänen on määrä naida edesmenneen tätinsä mies, joka on epäilyttävä huru-ukko. Kiero kamarineito ei kuitenkaan vaikuta motivoituneelta. Hänen on tarkoitus kuiskia emännän korvaan kehuja miespuolisesta liittolaisestaan, mutta hän pyörittelee silmiä äijän imelyydelle – koska hän ihastui emäntään itse. Kuka manipuloi ketä ja kenellä on valtaa toisen yli?

Aasialaistyylinen "ylinäyttely" (jota harrastetaan siviilissäkin) on hupaisaa varsinkin tällaisissa itsetietoisissa tapauksissa. Päähenkilöllä on tehtävä ja hän ilmaisee kertojana omat jämäkät tavoitteensa, mutta hän päätyy hipelöimään emäntää ikään kuin molemmat oppisivat vahingossa universumin salaisuudet. Vertaus: kuvittele Tarzanin hämmentyvän, kun hän ymmärtää peniksensä sopivan ensimmäisen näkemänsä lajitoverin eli Jaken takapuoleen. "Herttileijaa" on hyvä sana kuvaamaan sitä, miten aistikkaan intiimejä eroottiset jännitteet tehokkaimmillaan ovat. Kaikesta nähdystä taiteesta ja saastasta huolimatta siinä on jotakin kutkuttavan kiusallista, kun meneillään tuntuisi olevan syvästi henkilökohtainen seksuaalinen herääminen ja oletettavaa on, että likaiset sedät korruptoivat sen tavalla tai toisella.

Olen kuvaillut vasta alkupuolen tapahtumia, enkä paljasta muuta selkeää. The Handmaiden on eroottinen jännäri, musta komedia ja jekkuleffa, joka sekoittaa pakan vakuuttaen, ettet tiedä, mikä on peli. En muuttaisi paljoa, mutta voin yleisesti kritisoida jekkuilua. Kun tarina rakentuu harhaanjohtamisen varaan ja vaatii selittelyä, lumoutunut katsoja voi unohtaa räpytellä ja ehkä hän katsoo filmin uudelleen bongatakseen vihjeet. Asia erikseen on se, pysyvätkö tunteet tarinan vauhdissa. Jotkut tarinat muuttuvat yhdentekeviksi, kun kaikki on mahdollista, eikä millään ole painoa. Handmaiden väistää lahjakkaasti useimmat ansat pysyen mielenkiintoisena, jännittävänä ja liikuttavana, vaikka perisynti kytee hiljaa taustalla. Tämä oli vastaus kysymykseen "miksen nimeä loistoleffaa vuoden parhaaksi".

Teos on ohjaaja Chan-wook Parkin paras sitten Oldboyn ja suunnattu sen kaltaisten hämäryyksien ystäville. Yksinkertaiset ansiot kamera-ajojen osuvuudesta lähtien ovat hymyn väärtejä. Emännän kartano on puoliksi japanilainen ja puoliksi eurooppalainen, joten tekstuureitakin piisaa kahden pukudraaman edestä. Kahden käytetyn kielen eroihin en osaa kiinnittää huomiota, mutta tekstitys ei kadota sisällöstä liikaa, vaan uusien merkitysten antaminen mieleen jääneille repliikeille auttaa sitomaan tasoja yhteen. Kerran tunsin, että tehokkaasta paketista on leikattu yksi kohtaus liikaa, kun hahmo reagoi oppimaansa asiaan tunteellisemmin kuin olisin olettanut. Kehun tätä vivahteikkaaksi jännäriksi, en draamaksi.

Japanin miehittämään 1930-luvun Koreaan sijoittuva tarina on varsin korealainen, mutta aikakauden tehtävä tuntuu olevan tietyn satumaisuuden takaaminen. On tärkeää, ettei kukaan räplää kännykkää, mutta tyttöjen välinen ystävyys ei ole korealaisten homojen historiaa, vaan yleisluontoisempien teemojen vastakkainasettelua. Miehet ovat sikoja, jotka esineellistävät naiset. Elokuva itsekin on härskimpi, kuin on välttämätöntä, joten mikä on herra ohjaaja? Sikana en paheksu hänen valintojaan. Sanoman märehtijänä koen, että ohjaajan turhan selkeä eli pornahtava miehinen katse on ristiriita. Viisiulotteisena aliavaruusotuksena mietin, ovatko sika ja märehtijä yhtä oikeassa ja yrittääkö ohjaaja mustan huumorin varjolla myöntää asian. Ohjaaja näyttää IMDb-kuvassaan samalta kuin mainittu huru-ukko, tai todennäköisemmin tämä lause on rasismia.

Leffa perustuu avoimesti homoseksuaalin Sarah Watersin romaaniin Fingersmith (= "taskuvaras" tai "sormettaja"), josta BBC on tehnyt minisarjan. Juonitiivistelmän perusteella versiot alkavat vastaavasti, mutta temppuilevat temppuilemisen ilosta hieman erilailla. Se sopii, kun ilo välittyy: sisäinen logiikka voi olla matematiikkaa kauniimpi asia eritoten korkealentoisissa trillereissä.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Mudbound... Star Wars: The Last ... >
Keskustele aiheesta
20466

Keskustelut (1 viestiä)

adffsd

12.12.2017 klo 10.12 2 tykkää tästä

Todella hyvä leffa, viihdyttävä ja vaikka juonessa onkin "jekkuja", on se silti älykäs.

Liittyviä artikkeleita

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova