Tuorein sisältö

Sweeney Todd: Fleet Streetin Paholaisparturi

Ensi-ilta: 29.02.2008
Genre: Kauhu, Komedia, Musikaali
Ikäraja: 18
Jari Tapani Peltonen

01.03.2008 klo 14.15 | Luettu: 15608 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Tim Burton ohjasi täysiverisen musikaalin vasta nyt? Luulisi, että mies olisi suunnittelemansa ja tuottamansa klassikon Painajainen Ennen Joulua jälkeen hoksannut, että hänen mustavalkoinen, tarkoin valituin väritäplin piristetty makaaberi, mielikuvituksellinen unimaailmansa, jota asuttavat mustavalkoiset gootti-ihmiset, kuin kuolleiden sielut limbossa, jää melkeinpä vajaaksi, ellei joku vedä välillä oopperaa. Stephen Sondheimin lavamusikaaliin perustuva Sweeney Todd on Burtonin ansiosta jokseenkin ainutlaatuinen elokuva, joka ei kuitenkaan ole vaatinut Burtonia muuttamaan tyyliään sen enempää, kuin että kirkasta punaväriä roiskitaan kursailematta.

Sweeney Todd on yhtä hilpeä kuin vakavakin tarina kahdesta sarjamurhaajasta, jotka syöttävät uhrinsa viattomille ihmisille. Todd on salanimi kostonhimoiselle parturille Benjamin Barker (Johnny Depp), joka on kitunut 15 vuotta vankilassa, koska kiero tuomari (Alan Rickman) rakastui aikanaan hänen sittemmin edesmenneeseen vaimoonsa. Irstaan ja ylimielisen tuomarin viimeisin juoni on ottaa vaimokseen nuori suojattinsa, toisin sanoen Barkerin tytär. Sweeney Todd koettaa jallittaa äijäpahan parturintuoliin oikein huh-hah-haa perusteellista parranajoa varten, mitä odotellessaan hän innostuu katkomaan kurkut muiltakin asiakkailtaan. Lemmenkipeää vuokraemäntää rouva Lovettia (Helena Bonham-Carter) tällainen vähän arveluttaa, mutta toisaalta hänen piirakkansa myyvät huonosti ilman lihaa, ja on pula-aika, ja on se Johnny Deppkin niin ihana.

Fleet Streetin Paholaisparturi tuskin olisi samantapainenkaan teos toisen ohjaajan käsissä. Burton tietää niin hyvin mitä on tekemässä, että hän onnistuu jopa parodioimaan itseään ja yksiulotteisia hahmojaan tavoilla, jotka vain antavat kokonaisuudelle lisää syvyyttä. Todd itse ei ole sympaattinen hahmo, mutta hänen käsivarressaan alituiseen roikkuva rouva Lovett on jopa herttainen, räjähtäneen näköinen naisparka kun kaikesta huolimatta tuntuu vain tahtovan perheen ja kodin jostain kauniimmasta paikasta. Alan Rickmanin hirtehinen tuomari ja Sacha Baron Cohenin räiskyvästi tulkitsema kilpaileva parturinketku ovat päähenkilöihin verrattuna puhtaita kuin pulmuset, mutta Burton painelee oikeita nappeja, ja peukkuja on pakko pitää psykopaateille.

Alkuperäismusikaali on ilmeisistä ansioistaan huolimatta tuotannon heikoin lenkki, kuten etukäteen aavistelin sitä kuunnellessani. Sweeney Toddissa kuullaan useammin laulettua dialogia, kuin varsinaisia lauluja. Monet sävelet, eniten käytetyt eritoten hellivät korvaa, mutta joskus tulee vahva tunne, että paatoksellisilla torvilla yritetään peittää sitä, ettei musiikki nyt ihan ehkä kutittele sielua niin kuin varmasti on tarkoitus. Huvittava ja osuva, välillä konekiväärityyliin lausuttu riimittely, ja toisaalta aivan vääräntyylinen laulu vääränlaisessa kohtauksessa ovat elokuvan persoonallisimpia ja viihdyttävimpiä puolia.

Sweeney Todd on hallitumpi ja tyylikkäämpi esitys kuin sen lähin sukulainen lähivuosilta, Oopperan Kummitus, joka kuitenkin saa minulta sympatiapisteet elämää suuremman yön musiikkinsa myötä. 90-luvun Burtonia jumaloivana ihmisenä on ikävä sanoa jokaisen Burtonin uutukaisen kohdalla, että viihdyin erinomaisesti ja DVD:tä katson kymmeniä kertoja, mutta napakymppiin ei taaskaan osuttu – mutta ainakaan en tällä kertaa usko, että vika on Burtonin tähtäyksessä. Oscar-palkitun visuaalisen loiston ja mieltä kutkuttavien kieroutumien ohella Sweeney Todd tarjoaa kelvollisen tarinan, jonka Burton on napakasti rytmittänyt. Mutta mitään ei ole päässäni jälkikäteen soinut!

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Distral - Orders Ove... Cloverfield... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (5 viestiä)

Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

01.03.2008 klo 15.15

Oooh, loistava arvostelu, jälleen kerran. Minua kummastutti lähinnä elokuvan K18-merkintä. Onko elokuva oikeasti pahaa katsottavaa sellaiselle ihmiselle, jolta osa elokuvista jää katsomatta yksinkertaisesti liiallisen goren takia?

Lisäksi voisi Peltoselta kysellä, josko pian saadaan Be Kind Rewindin arvostelu?
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

01.03.2008 klo 16.25

Arcane kirjoitti:
Onko elokuva oikeasti pahaa katsottavaa sellaiselle ihmiselle, jolta osa elokuvista jää katsomatta yksinkertaisesti liiallisen goren takia?


Todd repii parit kurkut auki suurella intohimolla ja taiteellisen värisiä nesteitä roiskuaa taiteellisesti. Muitakin ilkeitä kohtauksia on, mutta enpä tiedä, onko K-18 tarpeen näin tyylitellyssä tapauksessa.

Rewindin arvostelen, jos mahdollista.
lainaa
JayJay

04.03.2008 klo 12.42

Kiitos hyvästä arvostelusta!
lainaa
Arttu

Rekisteröitynyt 23.03.2008

28.03.2008 klo 13.06

Täytyy myöntää että olihan se hyvä leffa! Verta tuli ainakin enemmän kuin laki sallii :D Ei olisi kyllä toiminut ilman laulua. 4/5 tähteä antaisin.
lainaa
Chrisberg

Rekisteröitynyt 16.02.2009

16.03.2009 klo 05.15

Minulla menee täysin hermot musikaaleihin joissa lauletaan vuorosanat läpi. Upea elokuva kaikinpuolin muuten. Voi perkelees, miksiii eivät voineet paneutua enemmän siihen musikaalisuuteen kun kerran leffan "erikoisuus" muutenkin oli olla BURTONIN musikaali. Muutenhan pätkä olisi ollut "vain tyypillinen mustanpuhuva Burton-satu". Kolme ja puoli tähteä, siksi kun vituttaa.
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova