Jotkut leffat kuten Sonyn Marvel-tortut yritetään palauttaa osaksi klassista rytmiä, jossa on teatterikiertue, sitten aikaa ostaa tai vuokrata, ja reilusti myöhemmin suoratoistoensi-ilta. Vuokraaminen on vitseistä huonoin, kun vuokraus kustantaa enemmän kuin kuukauden suoratoisto. Venom: The Last Dance ja sen sisarelokuva Kraven the Hunter putkahtivat juuri HBO Maxiin, josta maksan 3,49 euroa kuussa (Black Friday -tarjous). "Nyt on kyytiä koko rahalla" tai liikaa.


Nähtyäni studion logon ja pari sekuntia, myhäilin jo itsetyytyväisesti. Kukaan muu ei pitänyt Thor: Love and Thunderista, mutta sen jokainen ristiriitainen tyylivalinta on objektiivisesti laadukkaampi kuin tämän teoksen alku, jossa Euroviisuihin liian laimea heviletti kähisee suoraan, kuka hän on ja kuinka hän kytkeytyy Venomiin. Hän on Knull, symbioottien luoja. Leffa tekee hänestä alati laimeamman, mutta tykkään wikistä: sarjakuvissa Knull kuulemma kytkeytyy Love and Thunderin pahikseen, ja Love and Thunder teoriassa viittasi häneen! Mökötöö hän on. Hän lähettää xenomorphin ja paperisilppurin risteytyksen Venomin perään maailmanlopun vuoksi, mutta maailma ei lopu.

On yhä hauskaa, että Tom Hardy kokee aiheen omakseen. Siinä ei ollut järkeä, kun leffat vihjasivat, että Venom siirtyy aitoon Marvel-universumiin. Kun Eddie Brock, hänen lapamatonsa Venom ja heitä molempia näyttelevä Hardy ovat ympäripäissään kohtauksessa, joka mainitsee antikliimaksin, typeryys on melkein hellyyttävää.

Kolmas tyylivalinta on kuivin ja ilmeisin: soltut ja tieteilijät ihmettelevät lähestyvää kosmista uhkaa. Jep jep. Love and Thunderin kaltaisissa teoksissa se kutkuttaa, kun oudot tyylivalinnat tuntuvat osalta samaa visiota. Tässä leffassa esimerkiksi a-luokan setämies Stephen Graham yrittää vakavissaan tunteilla, että maailmanloppu on vähintään yhtä riipaiseva tragedia kuin hänen hittisarjansa Adolescence, mutta hänen vuokseen toivon, ettei hänellä ole aavistustakaan siitä, mitä paskaa jälkituotanto heittää suorituksen päälle.

Hardynkin suoritus olisi mainiompi, jos painoton mutanttimälli jätettäisiin pois, tuumin, ja kun se jätettiin, olisin jättänyt pois Venomin äänenkin. Huomioni oli Hardyn naamassa ja siinä, onko hän – tähti, tuottaja ja kirjoittaja – kovinkin aidosti sairas. Hän kävelee ympäriinsä ja improvisoi puolet leffasta, improvisoiden jälkituotannossa myös Venomin välispiikit ennen kuin tehosteista päätettiin? Tavallaan tämä kiehtoo, mutta lyhyt leffa laahaa. Osiot eivät vaikuta kuuluvan samaan elokuvaan. Kaikesta hakuammunnasta huolimatta mikään ei vahingossakaan muistuttanut itseäni siitä, mitä tiedän muiden medioiden Venomista.

Kuvittele katsovasi tätä kaverin kanssa. Luulet, että tämä tulee Netflixistä tai YouTubesta. Joskus tämä on hassu? Höh - kaveri pisti päälle 1,5-nopeuden, kun trailerin lupaama hetki alkoi! Kamoon, koetaan tämä kulttikalkkuna, hei! Ei kun leffa itse pisti.

Tähän osaan verrattuna aiemmat osat osasivat tehdä jotakin roistoilla ja ns. arkirealismilla.