Tuorein sisältö

The Matrix Resurrections

Ensi-ilta: 08.02.2022
Genre: Komedia, Sci-fi, Toiminta
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

09.02.2022 klo 23.00 | Luettu: 3846 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen


The Matrix -trilogian luoja Thomas Anderson käy terapiassa ja napsii sinisiä pillereitä. Pelialan messiaana pidetty mies yrittää uutta, mutta Matrix-lisenssin omistava Warner Bros. pakottaa työstämään neljättä osaa. Se ei tee gutaa, sillä alkuperäiset pelit perustuvat Andersonin hallusinaatioihin. Hö?

Olin hetken hämmentynyt ironisesta asenteesta, sillä Wachowskin sisarukset rynivät flopista toiseen ja yleensä lypsylehmä saa lempeä vähemmälläkin. Sitten muistin aidot Matrix-pelit. Enter the Matrix oli leffoja täydentävää multimediaa. Ruikuttavat fanit tahtoivat pelata Neolla, joten The Path of Neo toisti leffojen tarinan yhdellä erolla: Wachowskit kirjoittivat uuden lopun. Se oli järkyttävän huono vitsi, jos otit trilogian vakavasti. Vuosi oli 2005 ja Wachowskit olivat jo saaneet tarpeekseen.

Matrix ei kiinnosta Lillyä. Resurrectionsista vastaa Lana, jolle hahmojen henkiinherätys symboloi vanhempien muistelua. Se ei tule ilmi leffasta - mutta vähintään kolmea muutakin suuntaa yritetään. Sanoin samaa uudesta Candymanista, mutta sen suuntaa sai arvailla ja Resurrections käy ideoita läpi melkeinpä vuorotellen. Jos virnuilu kyllästyttää, ei hätää: muut mahdollisuudet ehkä ilahduttavat ennen lässähtämistään.

Resurrections on moderni jatko-osa, joka kierrättää kuin uusi versio. Leffa on myös parodiaa kaavasta, muttei puhtaasti. Thomas saa jälleen tietää olevansa scifijeesus Neo. Juuri kun veikkaat, että leffa edustaa vastaavaa rappiota kuin The Force Awakens, leffa inttää, ettei saavutuksia ole kumottu. Osat 2-3 kielsivät demonisoimasta kokonaista kansaa, ja tekoälyolennot ovat yhä yksilöitä. Ei veikkaus silti kauaksi mennyt, sillä filosofian kukonaskeleet jäävät visuaalisten uudistusten varjoon. Ainakin fanin naamalle sylkemisessä on taukoja.

On taas mutkikasta selittelyä ja ihmisyyden ja vapaan tahdon kyseenalaistavia ovelia repliikkejä, joten Matrix-psykoosiin voi koettaa palata. Osat 2-3 avautuvat aikaisintaan kolmannella katselulla, joten ehkä sekin on ominaisuus, jos nelosen itsetietoisuus ja itseinho hämäävät? Juu ja ei. Leffalla oli huomioni, muttei sydäntäni. Trilogian jämäkkä selkäranka oli se, että Matrix on tuhottava, vaikkei se ollut loppuratkaisu. Vaikka vastaavat elementit ovat läsnä, kyse on joutavammasta nysväämisestä ja eniten on tarkoitus välittää Neon ja Trinityn potentiaalisista eläkepäivistä. He kuolivat tehdessään itseään suurempia asioita. Ei moinen romanssi jatkamalla parane. On sisältöä ja käänteitä, mutta ytimeltään leffa on tarpeeton epilogi.

Wachowskit ovat taantuneet toimintaohjaajina Speed Racerin jälkeen. Se on mielipide, mutta se ei ole, että he tähtäsivät sarjakuvien ja piirrettyjen selkeyteen ennen kaaoottisempaa vaihetta. Resurrectionsin iso finaali rytisee, mutta jännitteet uupuvat, kun säännöt on keksimällä keksitty, eikä Neo kehity dynaamisesti, vaan satunnaisella rytmillä muistaa. Aina onneton arkistomateriaali luo erityisen laiskan vaikutelman, kun välähdyksiä leffoista väitetään tarinansisäisen pelin kuvastoksi: ne olisi pitänyt toteuttaa nykypäivän pelimoottorilla. Vaihtuneet näyttelijät ja vastaavat epäkohdat selitetään melko osuvasti, mutta Hugo Weavingiä ei voi korvata Resident Evilin Weskerillä (tiedän ettei näyttelijä ole sama).

Arvosanan arpomisessa ei ole itua. Tahtoisin elää maailmassa, jossa yritteliäs ja kiehtova virhelaskelmointi ansaitsee "valitettavat kaksi tähteä", mutta melkein harkitsin nelosta, koska onhan tämä heittämällä huomionarvoisempi teos kuin joku Dyyni. Joka sai saman kolmosen.



STRIIMAA täältä:

Powered byJustWatch

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Murderville... BigBug... >

Keskustelut (1 viestiä)

RandomSwinger

10.02.2022 klo 17.14 10 tykkää tästä

Kyllä tämäkin äärimmäisen kehno - ja ennenkaikkea tarpeeton - elokuva on. Ensimmäisen kolmanneksen metaviittaukset lähinnä nolostuttavat, eikä taso siitä valitettavasti juurikaan parane. Ainoa toivon pilkahdus nähdään elokuvan keskivaihella jolloin jo hetken vaikuttaa siltä, että elokuvalla on jotakin sanottavaa ja se kykenisi oikeuttamaan oman olemassaolonsa. Loppua kohden käy kuitenkin selväksi, että juoni vuotaa kuin seula ja visuaalisestikkin elokuva on valovuosia alkuperäistrilogiaa jäljessä. Vaikka Keanulla ikää jo on, niin John Wickien perusteella hän kyllä kykenisi huomattavasti dynaamisempaankin toimintaan kuin mitä tässä on tarjolla. Miksi on siis tyydytty ainoastaan siihen, että hän heittelee jengiä jedivoimilla pitkin seiniä, sen sijaan että olisi palkattu oikea koreografi taistelukohtausten tueksi? Miksi ontuva tyylitaju pyritään korvaamaan vain tuuttaamalla lisää CGI:tä katsojan naamalle? Katosiko Lanan kyky tehdä "miehekästä" toimintakuvastoa estrogeenihoitojen myötä?
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova