Tuorein sisältö

Benjamin Buttonin uskomaton elämä

Ensi-ilta: 20.02.2009
Genre: Draama, Fantasia
Ikäraja: 11
Jari Tapani Peltonen

19.02.2009 klo 00.01 | Luettu: 24529 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Benjamin Buttonin uskomaton elämä yllätti viime vuonna kauniilla trailerilla. Onko olemassa henkisesti vakaata elokuvanystävää, jota se ei liikuttanut? Ei, mutta on kokonaan toinen juttu, mitä kukin on ajatellut ensivaikutelman laannuttua. Benjamin Button on erittäin kallis fantasiadraama ohjaaja David Fincheriltä, jolta on lupa odottaa loppuunsa harkittuja visioita moitteettomalla toteutuksella. Elokuvassa Brad Pittin näyttelemä mies syntyy 80-vuotiaana, mutta nuorentuu, kun muut vanhenevat. Selvä, nähdään teatterissa! Yksi kysymys on kuitenkin terveellistä esittää: mistä elokuva oikeasti kertoo? Kuten pelkäsin, ei juuri mistään. Tai jos jotain pitää vastata, niin "yhdestä äijästä".

Ruttuinen ynnä raihnainen vauva hylätään vanhainkodin kuistille yönä jona ensimmäinen maailmansota päättyi. Ulkonäkö tai lääkärin antama ennuste eivät pelota nuorta hoitsua (Taraji P. Henson), joka ei voi saada omaa lasta. Benjaminiksi ristitty poika kasvaa rakastavassa ympäristössä hyväntuuliseksi kääpiökävyksi virallisten vanhusten rinnalle. Vastoin kaikkia odotuksia pojan selkä suorenee, aistit terävöityvät, tukka alkaa rehottaa... Brad Pitt tarvitsee aina vain vähemmän tehosteita hahmoa näytelläkseen. Jo varhain Benjamin tapaa elämänsä naisen, itseään hieman nuoremman Daisyn (Cate Blanchett). Lapsien välille muodostuu side, vaikka he näyttävät olevan kotoisin eri vuosisadoilta. Benjamin nuortuu aikuiseksi ja lähtee kiertämään maailmaa. Daisysta tulee balettitanssija. Heidän polkunsa risteävät harvakseltaan. Ennen pitkää on koittava hetki, jona he näyttävät samanikäisiltä.

Benjaminin nuoruus on tunnelmallista ja kiehtovaa aikaa. Pitt näyttelee pienen kakaran ja isoisän yhteensulautumaa; todellakin näyttelee. Pitt on erinomainen, vaikka onkin haastavaa arvioida, mikä on hänen ansiotaan ja mikä tehostevelhojen. Vanhentavat ja yhtälailla nuorentavat tehosteet ovat niin uskomattomia, että vaikka sitä tahtoisi kiljaista että jotta "jukopliut!", on se mahdotonta: aistit kieltäytyvät juhlimasta Benjaminia erikoistehosteena, koska hän on elävä ja hengittävä ihminen. Kun Benjamin värväytyy merimieheksi, olemme jo siirtyneet perinteisemmän maskeerauksen piiriin. Nämäkin vaiheet kiinnostavat ruumiin ja mielen ristiriitojen vuoksi. Lopulta Benjamin on vähän niinkuin Brad Pitt. Hahmossa ei ole muuta erikoista kuin sairaus (tms.), joten arvata voi miten leffan käy, kun mies lopulta "parantuu" pitkäksi aikaa.

Miltä romanssin pitäisi tuntua, kun sellainen löytyy tällaisesta leffasta? Katkeransuloiselta, on vastaukseni. Rakkaustarina on elokuvan selkäranka, tai suoraan sanoen ainoa syy, miksi koko spektaakkeli on katsottava alusta loppuun. Suhde on muutama yksityiskohta poislaskien kaikkea muuta kuin herkkä. Siinä ei ole mitään vikaa, että rakastavaiset ovat onnellisimmillaan kun onni on helpointa. Ei ole siinäkään, että Benjamin ja Daisy tekevät järjestelmällisesti pelkurin ratkaisuja silloin, kun heidän fyysisyytensä ei natsaa. Siinä on, etteivät nämä ratkaisut johda mihinkään mielenkiintoiseen. En tarvitse paljoa liikuttuakseni. 80-luvun hömppäfantasiassa Highlander ikinuori sankari eli kuolevaisen vaimonsa rinnalla, kunnes mummo nukkui pois Queenin ulistessa taustalla "kuka tahtoo elää ikuisesti, kun rakkauden on kuoltava". Benjamin Button on olevinaan fantasiaa, mutta se ei edes yritä mitään näin katkeraa ja suloista. Leffa tarjoaa tilalle jotain pirun järkiratkaisuja! WTF.

Heikko romanssi, päämäärättömyys ja loppupuolelle kasaantunut jaarittelu ovat suuria syntejä, jotka eivät kuitenkaan upota tämän tason laivaa, loistoristeilijää. Jo teknisen toteutuksen loistokkuus velvoittaa aiheesta kiinnostuneet katsastamaan teoksen kunnollisissa olosuhteissa. En myöskään väitä, että elokuva olisi tunnekylmä. Sanoin saman asian Australian arvostelussa: vaikka kokonaisuus on mitä on, osa kohtauksista on kuin viiden tähden mestariteoksesta. Elämästä nautiskelun taito on teemana miellyttävä. Muutamalla sivuhahmolla on sielua niin, että nauru maittaa ja itkukin pääsisi, ellei nesteitä olisi pakko pumpata suuhun, jolla on tapana kuivahtaa haukotellessa.

Jos Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä olisi täsmälleen sellainen kuin se on tälläkin hetkellä, mutta päähenkilöllä olisi vähemmän fantastinen sairaus, antaisin arvosanaksi kolme tähteä. Kyseessä ei nykyiselläänkään ole muuta kuin tarina elämästä; uskomattomuutta on mukana vain mausteeksi. Sääli.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Kotiteollisuus - Uko... Regina - Puutarhatri... >

Keskustelut (17 viestiä)

UUMAMA

19.02.2009 klo 00.47

uujeee, kyl Cate Blanchett on niiiiiin kuuma täti että :)
Hauis

Rekisteröitynyt 04.04.2008

19.02.2009 klo 00.48

Ruma se on.
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

19.02.2009 klo 01.16

Elokuvassa nähdään myös Tilda Swinton; Blanchett on suhteellisesti ajatellen mitäänsanomaton ylinäyttelijä harakka.
Chrisberg

19.02.2009 klo 08.02

Mietin etten jaksa kävellä naapurissa olevaan leffateatteriin nähdäkseni vain kun Rat Pit nuorentuu ja (ennalta-arvattavan) rakkaustarinan. No, Swinton kyllä houkuttelee näkemään..niin ja nähdäkseni minkä hemmetin takia pätkä on saanut niin monta Oscar-ehdokkuutta. Tulee mieleen taas jokin tunnelaskelmoitu putkijuoksu kuten se Eastwoodiin nyrkkeilijätyttöleffa.

Kyllä minä tykkään Blanchetista, karismaa ainakin löytyy. Kuinkahan paljon vaikuttaa se että Catella on "erikoisennätit"(vai miten sen sanoisi öääh) kasvot.
Chrisberg

19.02.2009 klo 08.16

Rat Pit ja Cate tuntuu myös epäuskottavalta parilta. Rat Pit kun ei tunnu pääsevän (vi..u) ikinä poikamaisuudestaan ja Cate taas on ollut viimeiset 10 vuotta liiankin kypsä hedelmä. Siinä mielessä ei kiinnosta vähäänkään saako ne nyt toisensa vaikkoeikkö. Menen luultavasti leffan katsomaan jo senkin takia kun se ärsyttää niin hitosti.
GanymeDes

Rekisteröitynyt 23.04.2007

19.02.2009 klo 08.32 1 tykkää tästä

Todellakin ihan katsottavan hyvä leffa.

Joskus riittää kun jotkin osa-alueet on toteutettu niin hyvin, että ne peittävät muiden heikkoudet alleen. Tulee mieleen esimerkiksi Taken, tai jopa oma suosikkini: Kikujiron kesä.
Chrisberg

19.02.2009 klo 09.06

Jos henkilökemiat näyttelijöillä toimii niin ainakin minua voi kusettaa aika pitkälti, en näe tai jaksa nähdä niitä heikkouksia. Näin ei ole tässä elokuvassa, vai onko joku erimieltä? (Tuli muuten mieleen Tappavat aseet, taidanpa laittaa pyörimään hahaa)
Mauno

19.02.2009 klo 15.18

Ihan hyvä leffa. Mutta ei 13 oscari arvoinen 3puol tähtee antasin itsekin.
Drangna

20.02.2009 klo 10.34

Tämäkö se leffa on joka vie kaikki oscarit tänä vuonna?
Marq

Moderaattori

Rekisteröitynyt 25.01.2008

20.02.2009 klo 16.38

Jostain päin nettiä löytynyt vertailu Forrest Gumpin ja tämän välillä ei ollut ihan tuulesta temmattu: samanlaisia teemoja ja tapahtumia toistetaan molemmissa. Lopun jaarittelusta olen samaa mieltä: viimeisen puoli tuntia olisi voinut melkein leikata veke, kun ne välähdykset kakara-Benjaminista jäivät hyvin irrallisiksi ja lopettamiseen olisi ollut parempiakin hetkiä. Noh, kaikesta tästä kitinästä huolimatta leffa oli kuitenkin hyvä ja näytti komealta.
Chrisberg

20.02.2009 klo 16.51

HAA! "Benjamin Button on laskelmoitu ja falski" http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Benjamin+Button+on+l

Jari-Peen "heikko" kohta on romantiikka.
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

21.02.2009 klo 20.35

Chrisberg kirjoitti:
Jari-Peen "heikko" kohta on romantiikka.


Häh?
Chrisberg

22.02.2009 klo 09.14

"Jari-Peen "heikko" kohta on romantiikka." Ööääh, jotain sellaista koitin sanoa, etten voi käsittää miten et teurastanut leffaa arvostelussa. Olen käsittänyt että inhoat syvästi laskelmoitua tunnehöttöä. Se että pätkä näyttää hyvältä ei korvaa läpimietittyä ja ennalta-arvattavaa juonta.
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

22.02.2009 klo 18.21

Chrisberg kirjoitti:
Se että pätkä näyttää hyvältä ei korvaa läpimietittyä ja ennalta-arvattavaa juonta.


Ei niin. Mutta Benjamin Button näyttää TOO-della hyvältä. Esimerkiksi kun vanha Blanchett näkee parikymppiseltä näyttävän Pittin, tehosteet ovat niin uskomattomat (koska ne ovat niin hienovaraiset ja luonnolliset), että kohtauksella väkisinkin on jotain arvoa.

Eikä leffa tosiaan aivan sieluton kirjoituksenkaan osalta ole, kuten mainittua.
Chrisberg

22.02.2009 klo 18.54

Äääh.. vai niin. Mutta jos Benjamin saa muitakin Oscareita kuin kuvauksellisista ansioista niin revin muutaman Rat Pitin dvd:n kappaleiksi.

No, mukavia Oscarvalvojaisia jos ajattelit sellaiset viettää. Itse ajattelin itsepäisesti kukkua hereillä, vaikka gaala on suurimmaksi osakseen hiton boring.
Baldr

23.02.2009 klo 16.52

Tämän katsastin eilen, ja ihan viihdyttävä pätkä on kyseessä. Tosiaan jonkin verran samaa Forrest Gumpin kanssa tässä on, elämänkerta vähän erillaisesta kaverista. Itse kyllä nautin alusta hyvinkin paljon jonnekkin toiseen maailmansotaan asti, jonka jälkeen nämä kohtaukset joissa Pittin maskeeraus oli minimissään tuntui hyvinkin puisevilta ja ihan loppu vaikutti vain kokoelmalta irrallisilta pätkiltä Benjaminin elämän ehtoolta. Toisaalta kyllä mietin paljon elokuvaa katsoessani minkälainen loppu hahmolle annettaisiin, joten tuon auki jättäminen olisi omassa tapauksessa jäänyt myös vaivaamaan. Kaiken kaikkiaan ihan katsomisen arvoinen.
jul

27.06.2009 klo 22.29

LEFFA on uskomaton! Itkin ekan kymmenen minuutin aikana kun se kello asennettiin :D Olen herkkä.

Vasta tämä leffa sai minut uskomaan Pittin näyttelijäntaitoihin, mahtava suoritus.

Tilda on ihana, oikea ja kaunis nainen

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova