Tänään tv:ssä: Anders Behring Breivikin fantasia selitettynä James Bond -faneille

Enää 5 tuntia elokuvaan

Vain Subilla.

Viimeksi viikonloppuna jokin uutisartikkeli muistutti, että vihaisiksi nilkeiksi kuvaillut ääriajattelijat eivät välttämättä raivoa sydän tykyttäen, vaan he pitävät itseään hyvinkin loogisina ja he ennemminkin nauttivat omien pierujensa hajusta esittäessään kannoilleen perustelut, jotka sivuuttavat sellaiset kiistattomat tosiasiat kuin muiden ihmisten näkökulmat. Esimerkiksi norjalainen massamurhaaja Anders Behring Breivik ja Kingsman-elokuvien ystävät ovat sitä porukkaa.

Puhun tietenkin maineikkaasta kirkkokohtauksesta (leffojen muut epäkohdat ovat yhdentekeviä). Olen raivonnut siitä sydän tykyttäen moneen kertaan, mutta en ole fantasioinut tekijöiden rankaisemisesta, vaan fanitan useimpia heistä muista syistä ja ymmärrän, että mopo voi karata käsistä taidetta tehdessä. Kirkkokohtauksen idea on esittää, että sankari on kylmän looginen herrasmies ja hänen uhrinsa ovat ahdasmielisiä vihaajia, joten vaikkeivät uhrit ole rikollisia, heidän teurastamisensa on "tavallaan oikein", eli mustaa huumoria.

Sankari ei tahtoisi tehdä sitä, "mistä jokainen tolkun ihminen salaa haaveilee", mutta taikasignaalista johtuen vain vahvin voi selviytyä ja hän on ainoa sotaan valmistautunut. Tarinoiden on kytkeydyttävä todellisuuteen ja koska yhtäkkisiä taikasignaaleja ei ole, tilanteesta on tehtävä tulkinta ja tulkinnasta ei saa tervettä. Ohjaaja Matthew Vaughn usutti tähtensä Colin Firthin puolen vuoden tappelutreeneihin ja uhkasi antaa puolessa välissä potkut, jos hän ei ole edistynyt - koska nimenomaan kirkkokohtauksen on tarkoitus olla äärimmäisen cool, joksi monet ovat sitä tyhjämielisesti kuvailleet. Tyyli on sankarin näkökulma, joten on turha satuilla, että tilanne on traaginen hänen mielestään, vaikka kiihkoa seuraa alakuloinen vaihe kuin kassien tyhjennyttyä.