Game of Thrones -putki 26/73: jos luulet tämän loppuvan onnellisesti, osta silmälasit

Näin luontevat siirtymäjaksot saavat kysymään, kannattaako sarjaa lopettaa (kannattaa). Nyt kiivetään. Jäämuurin sortuma johtaa tavallista kunnianhimoisempaan äksöniin ja huipulla sitten poseerataan romanttisesti. Jonin kielelliseen lahjakkuuteen ihastunut Ygritte tietää Jonin "aloittaneen" petturina, mutta tyttöpolo luottaa aromipesäänsä liikaa. Pikkusormi kun vielä selittelee, että hahaa, "the climb" viittaakin juonikkaisiin nousuihin, niin tässähän on nerokkuuttakin ja kaikkea.

Suunnitelmallisuutta edustaa kivasti se, että narttuileva Melisandre kerrankin hämmentyy, kun kollega on herättänyt äijän henkiin. Kohtaus rimmaa sen kanssa, ettei Mel luota kykyihinsä herätellessään Jonia kausia myöhemmin. Se ei olisi juoniaukko, jos Mel hihittäisi, että "näinhän me säädetään", mutta sitä vakuuttavampaa eheys on. Tulijumalan todetaan olevan ainoa oikea Julle. Onko tätä mahdollista avata tyydyttävästi? Faktat vähentäisivät fiktiivisten uskontojen vertauskuvallista arvoa, mutta jostakin fantasian fantasia johtuu.

Sarjaa varten keksitty Ros yleni hutsusta Pikkusormen ja Varysin pelinappulaksi ja nyt hän päätyi Joffreyn neulatyynyksi. RIP. Ehkä hän ehti haiskahtaa oikealta hahmolta. Muistelin tosin, että Joffrey ampuu, koska hän luulee Rosia Tyrionin rakastetuksi, mutta se taisi jo unohtua.

Kiduttaja-Ramseyn kommentti "if you think this has a happy ending, you haven't been paying attention" on virallisesti yksi suosikkirepliikeistäni fiktiossa, JOS koko saaga päättyy provosoivan surullisesti. Katkeransuloisuus ei riitä: ei se, jos pari sankaria urheasti uhraa itsensä. Ikimuistoisimmat käänteet ovat olleet kaikkea muuta.


Keskiarvo 26 jakson jälkeen:


Alkutekstit katsottu: 25+1 kertaa
Tippa silmässä: 35+0 kertaa

< Jakso 3-5 --- Jakso 3-7 >