Star Trek: Strange New Worlds 1-5: perjantai on pahin Spockille parillakin tapaa

Se meni ohi, mitä itua oli pelätä puhdasta pahuutta jalosta itsemurhasta haaveillen viimeksi, mutta kausi osoittaa rytmitajua keskittymällä nyt outojen ufomiesten ja sankareiden omien aivopierujen pohdintaan ns. lomajaksossa. Huomio on heissä, joilla on vaikeuksia vaihtaa vapaalle. Kaksi jäykkää upseeria hengailee tyhjässä aluksessa ihmeteltyään alaisten sisäpiirivitsejä. Spock yrittää viettää laatuaikaa morsiamen kanssa, mutta velvollisuudet ja itsetunto-ongelmat vaivaavat.

Raidalliset örkit pyritään houkuttelemaan Tähtiliittoon, mutta kapteeni Piken tiimi ei pääse heti jyvälle örkkien kulttuurista, kun örkkien mielialat heittelevät. Kun muilla on vaikeuksia ymmärtää itseäänkin, teema on selkeä ja lempeän hupaisa, vaikkei käsikirjoitus olisi erityisen terävä.

Alussa Spock näkee painajaisen, jossa hän on ihminen (eikä puoliverinen). Morsian löytää hänen arjestaan epäloogisuuksia, joten ovatko he yhteensopivia? Onnekkaasti he eivät ole ainakaan ekstoverttejä, joille kalja ja hyvä biisi riittävät syiksi nussia ja erota pari vuotta myöhemmin kakaroiden huutaessa: heillä on selkeästi määritelty tapa tutkia avoimesti toistensa sieluja. Homma menee sen verran pieleen, että he vaihtavat ruumista. On viehättävää, että he säilyttävät johdonmukaisuuden tissien ja kikkelin heiluttelun sijaan, mutta Perjantai on pahin -skenaario on niin kulunut, että enemmän vaivaa siihen saisi laittaa.

Jakso on superautistinen varsinkin jos raitaörkkijuonen ratkaisu muotoillaan siten, että moni outo ja sisäänpäinkääntynyt on hyvin empaattinen ja valmis joustamaan, mistä huolimatta hekin arvostavat sitä, kun heitä ymmärretään.


Keskiarvo 5 jakson jälkeen:


< Jakso 1-4 --- Jakso 1-6 >

Katsottu: Paramount+