Tuorein sisältö

Retro Rewind: HUGON TARU - television peikkoseikkailuun puhelimella

Jukka O. Kauppinen

08.05.2021 klo 12.00 | Luettu: 1425 kertaa | Teksti: Jukka O. Kauppinen

Poimintoja Pelimuseosta – Herää pahvi!
Hugo pohjautui Tanskassa luotuun kansainväliseen tv-formaattiin. Suomiversiossa oli kuitenkin muutamia omia pikku muutoksia, joiden Yle arveli toimivan paremmin Suomen TV:ssä.


Hugo on yksi suomalaisen viihteenhistorian todellisista sukupolvikokemuksista. Harva pelihahmo on yhtä tunnettu ja jopa rakastettu. Miten pikku digipeikosta tuli niin merkittävä sukupolvikokemus?

Hugo oli Yleisradion TV2-kanavalla 1993– 1995 esitetty juonnettu tv-ohjelma, jossa pelattiin suorassa tv-lähetyksessä peliä. Mutta muistakaapa: ei tuolloin ollut älypuhelimia tai juurikaan verkkopelejä. Lähetykseen soitettiin tavallisella lankapuhelimella, juteltiin juontajan kanssa ja ohjattiin pelin alettua ruudulla liikkuvaa peikkoa puhelimen nappuloita painelemalla. Pelaaminen oli yksinkertaista mutta reaaliaikaista, ohjelmia ei nauhoitettu etukäteen. Hugo oli jotain aivan uutta ja interaktiivista.

Eikä Hugosta voi puhua mainitsematta juontaja Taru Valkeapäätä. Suomalaisnaisen ja tanskalaispeikon magia liimasi kolmen vuoden ajan kansalaiset taikaruudun eteen jopa useampana päivänä viikossa. Tv-peliohjelma oli silkkaa taikaa siksikin, että kellä tahansa oli teoreettinen mahdollisuus päästä mukaan pelaamaan, jos vain uskalsi hakea ohjelmaan. Tarvitsit vain tv:n ja puhelimen. Useimmat eivät uskaltaneet, mutta moni sai viiden minuutin tähtihetkensä Hugon ja Tarun kanssa - ja äärettömästi brassailupisteitä kyläraitilla.

Kuka Hugo?


Hugo-peikko syntyi nimenomaan tv-tähdeksi. Idea television kautta pelattavista gameshow-videopeleistä syntyi jo 1987 ja Hugo luotiin keväällä 1990. Valmiiksi kehitetyn tekniikan ansiosta ensimmäinen jakso tuli televisiosta jo syksyllä. Menestys oli huikea, sillä Hugo myytiin lopulta 43 maahan. Ohjelmaa on katsonut arviolta puolen miljardia ihmistä ja onnistuneen lokalisoinnin ansiosta sitä luultiin paikalliseksi luomukseksi muuallakin kuin Suomessa.

Suosion myötä tv-peli muuntui myös oikeiksi videopeleiksi. Amigalle, Game Boy -taskukonsoleille, PC:lle, PlayStationeille ja Java-puhelimille tehdyt retrommat Hugot ovat saaneet jatkoa aivan viime vuosinakin Androidilla ja iOS:llä, eli rakkaan peikkosemme tarina jatkuu edelleen.



Suomalainen Hugo


Miten Hugo löysi tiensä Suomeen? Sitä pitää kysyä ohjelmaa tuottaneelta Jussi-Pekka Koskirannalta.

- 80-luvun lopulla tv-yhtiöt hakivat kuumeisesti koko perheen ohjelmaformaatteja, jotka voisivat saada mahdollisimman paljon katsojia. Viihdetoimituksen päällikkö huomasi messuilla tällaisen täysin uuden formaatin, jossa tv-ohjelmaa pystyttiin ohjaamaan kotoa puhelimen välityksellä. Suomessa oli juuri siirrytty pyöritettävistä puhelimista näppäinpuhelimiin ja Hugo pystyi yhdistämään videopelin suoraan tv-lähetykseen. Siihen aikaan oli myös tärkeää saada yleisö osallistumaan lähetykseen, joten Hugossa yhdistyi monta ajassa olevaa asiaa.

Tärkeä osa Hugon ilmiötä oli suomenkielisyys ja lähestyttävyys. Värikkäät peligrafiikat, isot hahmot ja ruudulta raikuva reipas suomenkieli tekivät pelistä ja ohjelmasta helpon katsottavan. Ei se sattumaa ollut.

- Meidän piti kääntää kaikki näkyvät tekstit, suomentaa Hugo-peikon ja muiden hahmojen repliikit, hankkia ääninäyttelijät, äänittää repliikit, lähettää nauhat Tanskaan, odottaa että sieltä tulee uusi versio takaisin, katsoa onko kaikki kohdallaan ja tehdä muutoksia… Ja myös tunnusmusiikki piti sanoittaa suomeksi, sille piti etsiä laulaja, sitten tehdä sovitus, tehdä suomalaisversioon välimusiikit…

Prosessi kesti kuukausia, kun materiaalien lokalisoinnin lisäksi piti myös suunnitella koko ohjelmakokonaisuus. Yleläisten piti rakentaa studio, lavasteet, tekniikka ja suunnitella kuinka ohjelma lähetetään käytännössä. Miten eri kamerat työskentelevät, miten katsojiin otetaan kontaktia, mitä missäkin välissä puhutaan ja niin edelleen. Kuinka tv-ohjelma rytmitetään ja rakennetaan temperamenttisen tietokoneohjelman ympärille? Kaikki tämä täytyi vielä hyväksyttää formaatin tanskalaisilla omistajilla, jotka olivat Koskirannan mukaan tyytyväisiä Ylen panostukseen.

Taru Tarusta


Jännittävän tv-pelaamisen lisäksi Hugon menestykseen oli toinenkin syy: juontaja Taru Valkeapää. Pirtsakasta naisesta tuli rysäyksellä supersuosittu ruutunaama. Mistä Taru töllöön tupsahti?

- Formaattiin kuului pirteä ja puhetta pulppuava naisjuontaja. Oli tärkeää, että hän pystyy tuottamaan puhetta ja täyttämään aikaa, jos suorassa lähetyksessä asioita menee pieleen. Haastattelin ja koekuvasin monta ehdokasta kolmessa eri vaiheessa. Taru Valkeapää sieltä valkkautui, hän oli muun muassa muotijuttuja tekevä freelancer ja tottunut esiintyjä, joka oli juuri palannut Suomeen vietettyään aikaa Keski-Euroopassa hiihtopummina, Koskiranta muistelee.

Valkeapäätä ei silti viskattu suoraan kameran eteen, vaan hänelle annettiin puheoppia, äänenkäytön koulutusta ja harjoiteltiin kameran omaksi ottamista.

- Hän oli kovin energinen ja osasi ja jaksoi hioa asioita. Yhdessä me onnistuimme luomaan juontajan tärkeään rooliin ja luomaan uuden ruutukasvon. Yleisökin tuntui antavan virheitä anteeksi, jos ja kun jotain meni lähetyksessä pieleen.

Valkeapään muotituntemuksen myötä keksittiin tärkeä yksityiskohta: joka lähetyksessä käytettiin uutta asua. Tämä toi ohjelmaan näyttävyyttä ja kiistämättömästi koukutti sopivan ikäiset pojat ja tytöt ruudun eteen jännäämään, mitä Hugon Tarulla on tällä kertaa päällään.

Hugoa voi pelata aidolla näppäinpuhelimella Suomen pelimuseossa Tampereella.


Meditoiko guru Tohlopissa?


Vaikka Suomessa katsottiin Tarumaista Hugoa, se oli silti tanskalainen tuote, jonka suomiversion sisällöt lähetettiin tekijätiimille postitse disketeillä ja nauhoilla peliin ohjelmoitavaksi. Ja kyllähän retroväki tietää, että Hugo oli Amiga-peli.

- Hirveän haasteellinen ja mielenkiintoinen yhdistelmä se oli, koska se oli suora lähetys ja perustui uuteen tekniikkaan. Vaati lehmän hermot. Studion nurkassa oli tietokonepömpelissä Amiga-koneita, äänisamplereita ja puhelintekniikkaa, joka kytkettiin meidän lähetysjärjestelmään. Puolen tunnin lähetyksessä ehti pelaamaan suurin piirtein neljä henkilöä, mutta ainahan joku saattoi ajaa heti resiinalla seinään. Huonossa tapauksessa seuraavakin. Siksi meidän piti pystyä täyttämään ohjelma-aikaa tarvittaessa muulla, mihin tarvittiin Tarun supliikkia ja persoonaa. Mutta ainakin minun ohjaamani ensimmäisen puolen vuoden aikana taimaus meni erittäin hyvin, Koskiranta muistelee live-lähetyksiä.

Jussi-Pekka Koskiranta lainattiin Ylen lastenohjelmista viihdetoimitukseen käynnistämään Hugo-projektia. Koskiranta toikin suomalaistelevisioihin sekä Hugon että Tarun.


- Tosin joskus Amiga meni sekaisin ja se piti bootata lähetyksen aikana tai alussa. Alkunauhan loppuessa kone oli kuitenkin taas pystyssä. Yllättävän hyvin se toimi kun ajatteli, että tv-signaali lähti Tohlopin studiolta ja joku pelasi toisella puolella Suomea, vaikka Ivalossa, ja pystyi ohjaamaan Hugoa televisiokuvan kautta puhelimella. Analogiaikaan se onnistui, mutta ei enää, kun digitaalilähetykset tulevat viiveellä.

Ja niin se Hugo kasvoi jännäksi telkkaripeliksi, jota kansa kerääntyi katsomaan parinakin iltana viikossa. Pelin ja sukupolvielämyksen lisäksi saimme myös unohtumattoman Taru Valkeapään, jota Hugon katsojat muistelevat yhä lämmöllä. Lapsille suunnatun, mutta kaikenikäisille toimineen pelin ympärille rakennettiin myös pidempiä hyväntekeväisyyslähetyksiä, joten Hugossa oli viihteen lisäksi muitakin puolia.

- Sen suosio on varmaan monen asian summa. Suomalaisen lokalisoinnin palikat osuivat kohdalleen ja samaan aikaan suomalainen peliala oli nousussa. Sen myötä meillä ryhdyttiin tekemään paljon uusia digitaalisia uuden aikakauden tuotantoja. Hugo hankki hintansa takaisin ja jäi elämään.

Peli: Hugo
Tekijä: ITE / YLE
Julkaisuvuosi: 1993-1995
Alusta: Yle TV2 (Amiga)


Kuvat: Jukka O. Kauppinen, Manu Pärssinen, Henri Turunen, Kevin Satolainen

Poimintoja pelimuseosta - juttusarjassa esitellään museon makupaloja myös kulissien takaa.
SUOMEN PELIMUSEO, VAPRIIKKI Alaverstaanraitti 5, Tampere www.suomenpelimuseo.fi

Jussi-Pekka ja Taru pistäytyivät Pelimuseon virtuaalisynttäreillä.
Hugoa on nähty myös Pelataanpa-jaksoissa C64:llä, Amigalla ja PlayStationilla sekä PlayStation 2:lla.

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2018
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi


V2.fi | Jukka O. Kauppinen
< V2.fi ennakoi: World... V2.fi ennakoi: Apex ... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova