Tuorein sisältö

Haastattelussa Jason Clarke

Manu Pärssinen

12.10.2015 klo 11.44 | Luettu: 1515 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Arskan kanssa valkokankaalla
V2.fi:ssä käynnissä olevaan Terminator: Genisys -kilpailuun liittyen julkaisemme Paramount Picturesin haastattelun elokuvassa John Connoria esittävästä Jason Clarkesta.

Mukana on joitain spoilereita.

Mikä tässä roolissa viehätti sinua?


Se maailma. En ole koskaan tehnyt tällaista scifi-elokuvaa ja mielestäni Terminator on parhaimmillaan scifi-seikkailu. Toiseksi käsikirjoitus. Luin sen ja oli selvää, että siihen oli käytetty paljon vaivaa.

Aikamatkustuksen kanssa saattaa mennä pää sekaisin. Sen mutkiin käytettiin varmasti paljon aikaa käsikirjoitusta työstettäessä?

Kyllä vain. Sarah Connorin suhteen päätettiin muutama avainasia sekä se, mitä tapahtuu John Connorille, mikä herättää kysymyksiä tekoälystä ja ihmiskunnan itsetuhosta. Johnista tulee yhtä koneen kanssa ja se on paholaisen kanssa tehty kauppa. Siinä pystyi tutkimaan, hallitsiko hän yhä omaa mieltään ja mikä hänen kohtalonsa oli - ja pelastaako hän vielä ihmiset. Mutta hän näkee ihmiskunnan nyt eri tavalla. Isoja kysymyksiä!

Sinulla on kokemusta isoista elokuvista. Kuinka helppoa näyttelijälle jättituotannoissa on löytää tunteet ja nyanssit?

Se on vaikeaa. Todella vaikeaa. Joskus isoissa elokuvissa vain miettii että mitä hemmettiä minun pitäisi tehdä. Käsikirjoitus on se juju ja tasapainon löytäminen kaiken muun kanssa: ei saa mennä yli. Clint Eastwood ei ylinäytellyt Lainsuojattomassa, mutta hän oli täydellinen siihen rooliin.

Joten se on tavallaan erilaista näyttelemistä?

Kyllä ja ei. On erilaisia tapoja antaa ja vastaanottaa tietoa. Ohjaajan kanssa täytyy olla tarkkana. Hänen täytyy saada perille omat lähtökohtansa ja mitä hän haluaa, koska hän tietää koko tarinan ja sen, kuinka se nivotaan yhteen. Erityisesti, kun on kyse green screeneistä ja liikkeentallennuksesta ja teknologiasta - täytyy vain luottaa ohjaajaan ja antaa mennä. Opin Apinoiden planeetasta kaksi asiaa: he tekevät maailman ympärillesi, joten anna mennä vaan. Ja sen, että ihmiset haluavat myös älykkäitä jättileffoja.

Kun näyttelet hahmoa, jota muut näyttelijät ovat näytelleet aiemmin, jätätkö sen seikan huomiotta? Vai katsotko elokuvat ja mietit mitä teet ja mitä et?

Olin tarkkana sen kanssa. Kysyin ohjaajalta, kirjoittajilta ja tuottajilta, että missä maailmassa nyt ollaan? Okei, Terminator 1 ja 2 ovat olemassa. Hyvä, se on hyvä. Koska ensimmäisessä hän on vanha, yksinäinen taistelija, joka on ansainnut paikkansa ja arpensa. Hänestä puhutaan, mutta nähdään vain vilaus. Kakkosessa hän on pieni katujätkä, joka ajelee mopolla, pelaa pelejä, näsäviisastelee ja elää omaa elämäänsä vanhempiensa kanssa kinastellen. Joten ajattelin “hyvä homma, ymmärrän, että hänellä on taakkanaan sota ja ihmiskunnan pelastaminen. Hänellä ei voi olla ystäviä, eikä mahdollisuutta olla mitään muuta kuin mitä hän on - hän tietää, että tulevaisuus on kiveen kirjoitettu ja silti hän yrittää muuttaa sitä. Ja nyt kun hän on osaksi kone, minulla oli mahdollisuus tuoda takaisin vähän Eddie Furlongia. Hän vapautuu ja hän on kuin lapsi-John taas: nokittelu, nautinto, loputtomat mahdollisuudet". Yhtäkkiä tulevaisuus ei olekaan lukossa ja se on hyvin vapauttavaa hänelle.

Onko hän sitten mielestäsi hyvis ja sitten pahis?


En ajattele sitä niin, olen aina hyvis. Niin näen John Connorin aina. Hänelle tapahtuu jotain - hänen on kuljettava läpi tuskan, ymmärryksen, kieltämisen, hyväksymisen - ja hänestä tulee erilainen. Hän ei itsekään täysin tiedä, mikä hän on, joten ei voi sanoa, että hän on väärässä. Hänen tavoitteidensa täytyy käydä järkeen. Oli tärkeää sekä minulle että käsikirjoittajille, että jos katsoo juonta tietyllä tavalla, voisi olla Johnin puolella. Niin se on myös vaativampaa yleisölle ja myös Kylelle sekä Sarahille.

Millaista on työskennellä Arnold Schwartzeneggerin kanssa Terminator-elokuvassa?

James Cameronin fiksu idea, mitä käytetään myös tässä elokuvassa, oli se, että Terminator on tuhoaja, mutta silti katsojat ovat hänen puolellaan. Ensimmäisessä elokuvassa Cameron teki pahasta tuhoajasta jollain tapaa sankarillisen. Toisessa hänestä tulee vanhempi isättömälle lapselle ja nyt hän on oikeasti ollut tytön kasvattaja lapsesta aikuiseksi. Näin hahmon kanssa on tehty matka. Ja kyllä, tämä näyttelijä tässä roolissa on ilmiö. Hän on elämää suurempi ja oma suunnannäyttäjänsä. Hänen kanssaan työskentelyssä on se hyvä puoli, ettei tarvitse arkailla. Hänen kanssaan on helppo tehdä töitä ja hän on huippu tyyppi. Tosi cool.

Käännös: Manu Pärssinen

V2.fi | Manu Pärssinen
< V2.fi palkitsee: Voi... V2.fi vieraili: Tech... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti

34005

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova