Tuorein sisältö

Peltonen tahtoo James Cameronin päähän

Jari Tapani Peltonen

30.11.2009 klo 11.20 | Luettu: 25805 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Ei smurffeja panomiehille.
Pelkäsin juonipaljastuksia Avatarista, kunnes muistin, kuka on James Cameron. Ohjaajan edellinen Titanic on ympärikliseinen elokuva pikaromanssista ja katastrofista, jos puhutaan kirjoitetuista asioista: tarinasta, dialogista. Mitä tulee tarinan rakenteeseen, tehosteisiin, lavasteisiin ja yleisesti siihen, kuinka säkeissä saakka tuntuvasti Cameron saa vietyä katsojan historiallisen risteilijän olennaisimpiin ympyröihin ja lopulta keskelle haaksirikkoa, Titanic on majesteetillinen mestariteos, jolle niistän kyllä. Cameron on visionääri, joka tekee visioistaan niin todellisia kuin tekniikka sallii.

Hiffattuani, että Avatar taitaapi kertoa sen tarinan, jossa rakastutaan eksoottiseen villiin, taistellaan villien puolella ja loppu, paljastukset muuttuivat merkityksettömiksi. Tiesin Titanicin uppoavan. Tämä ei haitannut, siispä en odota aivojumppaa Avatarilta. En tahdo pettyä. Avatar vaikuttaa ennakkoon ensimmäiseltä unelta, jonka olen nähnyt silmilläni.

Cameron ohjaa kaikkien aikojen kamaa. Elokuvat ovat erilaisia. Cameronin itsensä sanoin Piranha 2: The Spawning on paras leffa lentävistä piraijoista. Ei kiistellä makuasioista, mutta eikö jopa True Lies ole tasapainoisesti järkipohjalta ajateltuna harvinaisen ansioitunut karpaasivetoinen toimintakomedia? Cameron ei alita rimoja, hän ylittää odotukset yhdistelmällä teknistä osaamista ja inhimillistä tunnelatausta. Kopioijat eivät huomaa vesileimaa. Mr. & Mrs Smith on melko suora True Lies -kopio. Mutta koska toiminta on latteampaa ja koska karismaattisuutensa huipulla olevan parin Arnold Schwarzenegger & Jamie Lee Curtis tilalle on laitettu kaksi tylsistynyttä mallinukkea, elokuvat eivät käytännössä ole samalla viivalla. Entä kuinka montaa synkkää hirviöhippaa voi edes verrata siihen kaikkeen, mitä on Aliens?

Ei ole häpeä olla huono, jos olet joka tapauksessa paras. En sure, vaikka Avatar olisi kliseinen ja hieman nolo. Tahdon Avatarin olevan sellaista tehosteutopiaa, että samaistuminen avataria käyttävään päähenkilöön on kaikki sisältö mitä tarvitsen. Joo, pidän rikkaistakin tarinoista, ja kyllä, kykenen simuloimaan tasapainoista järkevää ajattelua, mutta syvällä sisimmässäni olen aivorgasmeilla elävä tipitii kukkuu. Speed Racer oli viime vuonna jotain pientä kivaa meikäläisille ja taas on aika pomppia tyyliin Tiikeri.

Tahdon... uskoa. Ja totisesti! Minun on vaikeaa ajatella, tai tuntea, että Avatar-trailereiden smurffit ovat tietokoneanimaatiota. Tasapainoiset järki-ihmiset eivät pidä Avataria fotorealistisena. Tästä voisi saada riidan aikaiseksi. Mikä on fotorealismia? Voiko fantasia edes olla fotorealistinen? Fotorealismi on sanahelinää. Shrek on fotorealismia. Tasapainoiset järki-ihmiset elävät kauan ja menestyvät todellisuudessa, koska he ovat ankkuroituneet siihen. Tasapainoisille järki-ihmisille 2012 ja Twilight - Uusikuu ovat todellisuuspakoa; vanhan koulukunnan jästeille piisaavat ihan jo Pekko ja Bond. Ei ole kyse siitä, kenen mielestä Avatar näyttää todelliselta, vaan siitä, kenelle Avatar sopii ja kenelle se on liian fantastinen. Tämä ei ole mikään loukkaus.

Kukkuu-tason tipitii kykenee todellisuuspakoon ilman apuja (paitsi poikkeustilanteissa). Kun katson Tähtien sodan esiosatrilogian tehosteita tai Hellboyn nukkeja ja maskeerauksia, minua autetaan - mutta samalla tiedän, ettei mikään näkemäni ole realistista, mikäli vertaan näkymiä omiin uniini. En
hämmennä tasapainoisia järki-ihmisiä selittämällä mitään neliskulmaisessa kärsänaamassa loisivasta hapsiaisesta, joka toimii vallesmannina Leeshian niemimaalla, joten esitän klassisen esimerkin sen uhallakin, että kaikki ovat kyllästyneet siihen: tiedän miltä näyttää se, kun saavun puhuttelemaan toisen ulottuvuuden kuningatarta, joka määrää pelottavan henkivartijansa (Sheevan) oppaakseni. Niin totta kuin on tuo uni, niin totta ovat minulle Cameronin smurffit, jos tuntoaistimukset jätetään laskuista. Cameron on saanut studiolta järjettömästi rahaa, kehittänyt uutta teknologiaa ja alkanut uneksia kauneudesta ja kamaluuksista ja miltä Smurffiina näyttäisi niukoissa rääsyissä.

Käytän mielikuvitustani mieluiten omien mielikuvitusmaailmojeni pyörittämiseen. Siksi pidän elokuvista enemmän kuin sarjakuvista ja sarjakuvista enemmän kuin kirjoista. Luen romaaneja, mutta arvostan raskasta sisältöä, enkä arkkitehtuurin ja ajan hengen kuvausta. Kun H.P. Lovecraft kirjoittaa, että "voi ei! Hirviöt olivat kamalimpia mitä kuvitella saattaa!" tulen kiukkuiseksi, koska joudun kusemaan housuihini täysin vapaaehtoisesti. Edes maailman multihuipentuvin tipitii kukkuu tööt ei voi ottaa lomaa omasta itsestään, ellei hän pääse jonnekin, mikä ei toimi hänen itsensä energioilla.

Jos järki-ihminen ei kykene nauttimaan "fotorealistisista fantasiaunista", tipitii taas totisesti ei niitä tarvitse. Hän voi maata lattialla, tuijottaa kelloa, nauttia siitä, kuinka hän osaa kokea ajan vaihtelevilla nopeuksilla - toisten unet olisivat vain lisää, lisää. En panikoi, jos Avatar floppaa vuonna, joka muistetaan toinen toistaan rahvaanomaisemmista megamenestyksistä (mainittujen ohella Ice Age 3 ja Transformers: Kaatuneiden kosto). Saatan itseasiassa olla helpottunut.

Jos se tietäisi tuntemattoman kuolemaa, ottaisinko miljoona euroa? Jos se tietäisi sademetsän tuhoutumista, tahtoisinko kirjallisuuden Nobel-palkinnon? Söisinkö härän sisäfilettä, jos saisin rakastella Winona Ryderia? En. Se, tahdonko fotorealistiset fantasiaunet jokaiseen leffateatteriin, on vastaava moraalinen ongelma. Mörkömimmikolumnissa selitin sen rajoittavan fantasia- ja sci-fielokuvien tarinoita, että pääasiallinen kohderyhmä eli miehet ajattelevat vain seksiä. Tätä totuutta voidaan tarkastella toisestakin näkökulmasta.

Avatarin "Smurffiina" (Neytiri, kuvassa) todistettavasti vetoaa yhdellä tavalla kolmesta kaikkiin panomiehiin, joiksi luokitellaan 90-98 prosenttia heteromiehistä. 1. Tasapainoiset panomiehet eivät pidä Smurffiinaa fotorealistisena tai haluttavana, joten Smurffiina on heille vain piirroshahmo. 2. Nörtähtävät panomiehet pitävät Smurffiinaa riittävän realistisena ja inhimillisenä, jotta he alkavat pohtia netissä, onko hänen pillunsa sininen sisäpuoleltakin. 3. Pornohiiret tuottavat ja kuluttavat piirustuksia ja Photoshop-muokkauksia, joissa Smurffiina harrastaa seksiä Avatarin kaikkien mies-, nais-, ihmis-, alien- ja eläinhahmojen kanssa käyttäen häntäänsä yllätyksettömästi.

Mitä enemmän fantasia ja sci-fi hallitsevat populäärikulttuuria, sitä enemmän panomiehiä siirtyy ryhmästä 1 ryhmään 2 ja ryhmästä 2 ryhmään 3. Poliittisesti aktiivisten kakkospanijoiden propagandaa löytyy meiltäkin ja etsivä löytää uutisia varsinaisten pornohiirien pioneereista, jotka kulkevat kaupungilla samassa Fox McCloud -rooliasussa, jossa he panevat puolisoaan Puuha-Nallea. Tähän on tultu vajaassa vuosisadassa.

Jos olisit innostunut pöksyttömistä Disney-ankoista maailmansotien aikaan, Hitler, Roosevelt ja Mannerheim olisivat liittoutuneet sinua vastaan. Sittemmin eksoottiset olennot on rinnastettu ihmisiin yhä kattavammilla tavoilla yhä laajemmalle yleisölle suunnatuissa tarinoissa. Se oli okei 70-luvulla, että romanttinen Robin Hood -animaatio toteutettiin ketuilla. Nykyään ihmiset ovat täysin turtuneita pikkutuhmiin juttuihin lastenelokuvissa, kuten härkää masturboivaan puhuvaan laiskiaiseen. Uskoisin, että vielä 90-luvulla paheksuntaa herättänyt Minerva Mink jättäisi järkyttämästä tämän päivän isiä ja äitejä.

Minerva on Animaaniset-hahmo, jonka kiimaiset, fallossymboleita pursuilevat lyhytelokuvat kertovat siitä, kuinka kaikki haluavat panna häntä. Hutsahtava minkki ei taatusti viettele tasapainoista panomiestä, mutta nyt puhutaan sukupolvista. Kun 90-luvun poika varttuu panomieheksi, hän voi joko myydä Animaaniset-DVD-boksin, tai olla myymättä. Jos hän myy, ok - mutta hänen tulevaa poikaansa yritetään nyrjäyttää moninkertaisesti realistisemmilla epäinhimillisyyksillä, kuten Avatar 3D:llä. Mikäli boksia ei myydä eikä panomies tyttöystävää löydä, Puuhamaa häämöttää jo horisontissa.

Tasapainoisimmatkaan panomiehet eivät pärjää henkisesti panematta. Kuten Slashfilmin Adam Quigley sanoi kommentoidessaan dokumenttia Zoo, joka kertoo miehestä, jonka antoi hevosen raiskata itsensä hengiltä, on lopulta helppo ymmärtää, miksi yksinäiset miehet, jotka eivät tule toimeen naisten kanssa, kiintyvät kohtalokkaan intohimoisesti johonkin vieraaseen ihmisen korvikkeeseen, joka heidän päänsisäisessä maailmassaan on juuri sitä, mitä he haluavat sen olevan. Puhun nyt siis yksinäisistä panomiehistä. Minä meinaan esimerkiksi olen selvästikin romanttinen, runollinen herrasmies, joka tietää mikä ero on lihalla ja savella ja joka tunsi viimeksi yksinäisyyttä joskus iäsyys, iäisyys sitten, eikä teoriassakaan lähtisi hoitamaan yksinäisyyttä monsterimimmeillä, joista uneksin korkeintaan syyntakeettomassa todellisuudesta irtaantuneessa tilassa terveellisesti vain vaihtelun vuoksi automaattisesta itsepetoksesta johtuen, pääasiallisen todellisuuden tiettyjä peruustotuuksia ymmärtäen - katsokaa, vaikka olen vuosia jauhanut Sheevasta, minulla on yhä Winonan leffoja:


Panomiesten täytyy aina päättää: panisinko, vai nauraisinko niille, jotka panisivat. Ellei esimerkiksi sitä selitetä, että ne oikeat, piirrossarjasta tutut smurffit ovat jakautumalla lisääntyviä viruksia ja Smurffiina yksinkertaisesti ladyboy, panomies-parat keksivät ihme teorioita, kuten että "Smurffiina taitaa olla kevytkenkäinen". Panomiehet eivät voi samanikaisesti myöntää, että Smurffiinalla on eroottista voimaa, ja julistaa, että hän ei ole pelkkä objekti. Erotiikka ei ole panojuttu, vaan osa lisääntymiskykyisten ja tuntevien olentojen uskottavuutta myös fantasiassa. Tätä ei voi selittää panomiehille, mutta sellaisiksi Luoja on panomiehet luonut.

Panomiesten tehtävä on siementää reagointikykyisiä kohteita ja täten fotorealistiset fantasiaunet ovat potentiaalisesti vaarallisin yksittäinen kulttuuri-ilmiö sitten Second Lifen. Huhun mukaan Avatarin käsikirjoituksen varhaisessa versiossa oli mukana jotain hieman erikoisempaa eroottista kanssakäymistä, mutta Cameron tekee fiksusti, jos hän jättää naurattamatta useimpia ja aiheuttamatta traumoja potentiaalisille pornohiirille - tipitiit kuvittelevat kyllä itse, mitä lopputekstien aikana tapahtuu. Tehtaillaan vain lisää Twilightin jatko-osia. Ne vievät naaraat kiimaan ja uroot antavat kaiken anteeksi nähdessään naaraan kiimassa ja niin me lisäännymme ja täytämme maan.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Peltonen ja klassikk... Twilight Turtle... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (22 viestiä)

jeooh

30.11.2009 klo 12.28

PELTONEN! :D
lainaa
wolfigy

30.11.2009 klo 13.19

What the fuck am i reading?
lainaa
Fractal

Rekisteröitynyt 14.11.2009

30.11.2009 klo 13.40

Hmm, what the fuck is happening in that one picture! Jotain rajaa.
lainaa
Urpo

30.11.2009 klo 13.46

Joo nyt kyllä tuli syvällisiä ajatuksia.
lainaa
ManBot138

30.11.2009 klo 14.31

En pidä itseäni tyhmänä, vaikken ymmärtänyt tuosta mitään. Siis what? Ehkä jotkut kiimaiset nörtit tajuavat ... ? Jotenkin minusta tuntuu ettei sivuston kohdeyleisö halua lukea Peltosen märistä päiväunista ja sinisistä pilluista.
lainaa
VMV

30.11.2009 klo 15.14

Näkisin että juurikin sivuston kohderyhmä haluaa lukea Peltosen vuodatuksia päiväunista ja römpsien väristä.
lainaa
Spacelord

30.11.2009 klo 15.15

Peltonen on alkanut mielestäni sortua nyttemmin toistuvasti turhanpäiväiseen sanahelinään ja kikkailuun eikä sano oikeastaan edes mitään. Tämäkin nälkävuoden pituinen vuodatus voitaisiin tiivistää lauseeseen tai kahteen eikä niilläkään olisi mitään merkitystä minkään kanssa.
Mies liekittää tulevaa Avatar-elokuvaa, motiiveja sen katsomiselle ja fanittamiselle eikä oikeastaan anna mitään syytä pitää tätä kirjoitelmaa hirveän mielenkiintoisena.
Ketä kiinnostaa kriitikon motiivit elokuvien katsomiselle? Lukijoita kiehtoo ainoastaan arvostamansa kriitikon antama lopullinen arvosana ja perusteet sille. Ei se, että millä mentaliteetilla tulevia tapauksia odotetaan.

Tai hetkinen, onko tässä nyt kyse nörttien pippelinvenyttelykisasta, jossa skabataan siitä, että kuka antaa parhaan syyn digata Avataria etukäteen, sehän ei voi olla huono, eihän, joten jos tarpeeksi hyvin sen etukäteen julkisesti perustelee, muovikääreisiin piilotettu paskapökäle voikin itseasiassa maistua suklaalta?

Älkää käsittäkö väärin, Peltonen on minun kirjoissani yksi niitä harvoja kriitikoita, joiden arvosteluja ja mielipiteitä kannattaa lukea, vaikkei samaa mieltä olisikaan. Tällaisten turhanpäiväisten bittiavaruuden täytteiden suoltaminen on vain minusta jokseenkin penseää. Mieluummin sitä asiapitoista kvaliteettia kuin turhia louskutuksia.
lainaa
fei

30.11.2009 klo 15.38

Hyvin kirjotettu juttu :D hymyilyttää vieläkin. Ei varmaan kaikille aukene, mutta niille joille aukenee, niin naurattaaki sitte koko päivän.

Valittajille: Ei tämä ole mikään arvostelu/puffi elokuvalle. Kirjoittaja saa kirjoittaa mistä vaan omasta mielestään huomionarvoisesta asiasta. Arvostelun(joka tämä siis ei ollut) ja varsinkaan Peltosen arvostelun funktiona ei ole aina kertoa itsestäänselvyyksiä elokuvista, vaan viihdyttää ja tämä onnistui siinä.

Kiitos, Jari-P.
lainaa
joopjoop

Rekisteröitynyt 13.06.2009

30.11.2009 klo 16.46

Peltonen jaksaa aina viihdyttää :D
lainaa
Hän-mies

30.11.2009 klo 18.52

Spacelord kirjoitti:
Mies liekittää tulevaa Avatar-elokuvaa, motiiveja sen katsomiselle ja fanittamiselle eikä oikeastaan anna mitään syytä pitää tätä kirjoitelmaa hirveän mielenkiintoisena.
Ketä kiinnostaa kriitikon motiivit elokuvien katsomiselle? Lukijoita kiehtoo ainoastaan arvostamansa kriitikon antama lopullinen arvosana ja perusteet sille. Ei se, että millä mentaliteetilla tulevia tapauksia odotetaan.


Itse asiassa minua kiinnostaa. On mukava tietää, miltä pohjalta kriitikko lähtee elokuvaa arvostelemaan. Esim. Nyt-liitteen arvosteluja en ole pitkään aikaan lukenut, kun ne ovat yleensä sitä samaa. Ja kuten täällä on valiteltu, niin Peltosen kohdalla ne tähdet voivat tarkoittaa mitä tahansa.
Itse kolumni oli taas vaihteeksi mahtavan hämmentävä, muttei parhaasta päästä. ;)
lainaa
Pääsmurffi

30.11.2009 klo 21.26

Jäin tuota otsikkoa miettimään:
"Peltonen tahtoo James Cameronin päähän"

Laueta vai?
lainaa
hotwheels

Rekisteröitynyt 11.08.2007

30.11.2009 klo 21.46

wolfigy kirjoitti:
What the fuck am i reading?
lainaa
Zx-4

Rekisteröitynyt 19.07.2007

30.11.2009 klo 23.22

Varsin hyvää ja viihdyttävää tekstiä. Totuutta on kyllä niin roimasti, että voin yhtyä vaikka kuinka moneen osaan. Taidanpa silti ottaa tämän artikkelin uusiksi huomenna useiden hämmennyksien vuoksi...
lainaa
JayeizH

Rekisteröitynyt 06.08.2007

30.11.2009 klo 23.49

Pääsmurffi kirjoitti:
Jäin tuota otsikkoa miettimään:
"Peltonen tahtoo James Cameronin päähän"

Laueta vai?


:D :D Repesin ihan totaalisesti :D

Itse jutusta niin Peltosen tekstit ovat aina viihdyttäviä vaikka usein monta juttua meneekin ohi. Tämä onkin Peltosen paras taito. Mutta senkin uhalla että en kaikkea tajunnut, sanon että pidin tekstin alusta enemmän.

Olisi ehkä ollut mielenkiintoisempaa jos Peltonen olisi jatkanut Cameronin elokuvien läpikäymistä ja fotorealistisuuden määrittelyn pohtimista. Varsinkin kun animaatio jälki uskomatonta ja Avatar-smurffit tuntuvat uskottavimmilta ja sielukkaimmilta sitten Klonkun. Tosin tämä voi tietysti olla "trailer-huumankin" ansiota.

Loppukin oli kyllä hauska ja mielenkiintoinenkin, mutta minusta ei mitenkään oleellista tai selvästi Avatariin tai Cameroniin liittyvää. Totta on että Avatar-smurffien sukupuolielimien yksityiskohtien väriä varmasti pohditaan jo (tai on jo pohdittu?) jossain internetin syövereissä, mutta tällä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä sen kanssa kuinka Avatar-smurffit esitetään leffassa. Se on aivan sama onko niillä narubikinit vai talvihaalarit päällä, kyllä joku kolmannentason panomies nämä asiat meille kaikille visualisoi. Ja tämä koskee lähes jokaista ihmis- ja alienperäistä olentoa joka kankaalla/ruudulla vilahtaa. Vaikka myönnän kyllä että Avatar-smurffien asuste siihen varmasti rohkaisee, joka on kyllä viety äärimmilleen, vai sanoisiko vähimmilleen. Mutta samaansuuntaisesti ne alkuperäisheimot (tässä tapauksessa ehkä alkuperäisamerikkalaiset) aina kuvataan. Perse vilkkuu ja tissit on enemmän tai vähemmän vapaana. Ja ymmärtääkseni tämä on suht totuuden mukaistakin.
lainaa
Dekonega

Rekisteröitynyt 28.07.2009

01.12.2009 klo 00.40

Ehkä hieman keskivertoa Peltosta. Parempiakin on ollut. Silti hyvin mielenkiintoinen ja pohtiva, realistinen artikkeli nykypäivästä. :)
lainaa
Misfire

Rekisteröitynyt 22.01.2008

01.12.2009 klo 10.20

fei kirjoitti:
Hyvin kirjotettu juttu :D hymyilyttää vieläkin. Ei varmaan kaikille aukene, mutta niille joille aukenee, niin naurattaaki sitte koko päivän.

Valittajille: Ei tämä ole mikään arvostelu/puffi elokuvalle. Kirjoittaja saa kirjoittaa mistä vaan omasta mielestään huomionarvoisesta asiasta. Arvostelun(joka tämä siis ei ollut) ja varsinkaan Peltosen arvostelun funktiona ei ole aina kertoa itsestäänselvyyksiä elokuvista, vaan viihdyttää ja tämä onnistui siinä.

Kiitos, Jari-P.

Yhdyn tähän kommenttiin.
lainaa
Miismu

01.12.2009 klo 11.43

Onko Peltonen lukenut filosofiaa yliopistossa. Tuli nimittäin syvällistä settiä.
lainaa
Raimu

Rekisteröitynyt 07.10.2009

02.12.2009 klo 10.54

Enemmän surrealisointia, vähemmän vakuuttumista omista jutuistaan!
lainaa
ASDASDASD

06.12.2009 klo 20.57

Maksetaanko Peltoselle tästä? Oikeesti?
lainaa
pilo

21.12.2009 klo 14.10

On kyl taas kerra upeita viisauksia :D Pitää pistää muistii

Peltone on kyllä hieno mies.
lainaa
Jaffakeksi93

21.12.2009 klo 22.46

Mitä helvettiä? ;D
lainaa
emuu

08.02.2010 klo 10.55

Kyynistä!!! Raskasta olla kriitikko kun pitää joka asiasta olla niin vitusti jotain mieltä :D Alapäähuumori ja ns. panomiehisyyden problematiikka on tietysti aina ah niin kiehtovaa hauskuutusta, mutta miten kyyninen asenne ja lisääntymisen pohtiminen sopivat yhteen??? Jutun eroottinen lataus vajoaa enenevässä määrin miinusasteiden puolelle mitä lähemmäs loppua tullaan. Mulla ainakaan ei sinisen kammion ovet nyt kyllä avautuneet :D
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova