Tuorein sisältö

Injustice: Gods Among Us

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Tappelupelit
Pelaajia: 1,moninpeli
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: NetherRealm Studios
Julkaisija: Warner Bros. Interactive Entertainment
Julkaisupäivä: 19.04.2013
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

29.04.2013 klo 14.42 | Luettu: 5391 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Injustice League
- “Hei, eikös tämä peli julkaistu jo aikoja sitten?”, kysyi satunnainen katselija nähdessään minut pelaamassa Injustice: Gods Among Usia. Kieltämättä äkkivilkaisulta voisi luulla, että ruudulla sätki reilut neljä vuotta sitten julkaistu Mortal Kombat vs. DC Universe, kun tekijätiiminäkin on samaa porukkaa. Silloin kyseessä oli ihan kohtuullinen tekele niin tappelupelien, Mortal Kombatien kuin supersankarifanienkin näkökulmasta, mutta Injustice hylkää MK-yhteydet ja pistää muilla osa-alueilla pykälän paremmaksi.

Mies (lepakko-sellainen) miestä (teräs-sellaista) vastaan



Rinnakkaiset todellisuudet ovat usein käytettyjä ja tavallaan ‘helppoja’ juonen pohjustuksia useissa sarjakuvissa, kun kaikki vanhat säännöt saa niin halutessaan heittää romukoppaan. Injusticessakin elellään toisessa ulottuvuudessa, jossa Jokeri onnistuu juonessaan ja saa huijattua Teräsmiehen räjäyttämään Metropoliksen taivaan tuuliin Lois Lane ja syntymätön teräslapsi mukanaan. Siitäpä Teriksen kryptonilaiset päreet palavat lopullisesti ja miekkonen napsahtaa tyrannimaiseksi maaillmanvaltiaaksi, jonka tielle ei astu kukaan.

Useissakin yhteyksissä on sivuttu sitä, että Lepakkomies on varautunut pissan nousemiseen Teriksen päähän. Leppari on nytkin vetovastuussa, kun toisesta universumista kutsutaan Oikeuden Puolustajien jäsenet pistämään asiat oikeille raiteilleen. Muutamia vähän turhalta tuntuvia taisteluja lukuunottamatta tarina on varsin pätevä tappelupelin kuljettajaksi, varsinkin jos sattuu olemaan sarjisten ystävä. Lisäbonuksena rinnakkaisuniversumeilla saadaan selitettyä sekin mätkintäpelien erikoisuus, että hahmo tappelee itseään vastaan.


Juonta ei pelata läpi yhdellä supertyypillä, vaan se on jaettu jaksoihin, joissa taistellaan eri hahmoina. Joskus myös pahisten puolella, mikä hetken hämäsikin. Välillä ennen varsinaista tappelua mukaan on ympätty simppeleitä minipelin tapaisia, joissa pitää esimerkiksi napata kiinni nuolia tai heitellä pelikortteja kiihtyvässä tahdissa reaktiotestinä. Minipelit tuntuvat turhan päälle pultatuilta ja vähän epäloogisiltakin, mutta toisaalta tulee mieleen, että tekijät ovat ainakin yrittäneet saada mukaan lisää sisältöä.

Heitän sut avaruuteen ja takaisin


Sitten päästäänkin varsinaiseen taisteluun. Joka jannulla on tuttuun tapaan (ja Mortal Kombatin pohjaltahan tässä on lähdetty) kolme erivahvuista hyökkäystä sekä hahmoliikkeet, erikoisliikkeet ja superliikkeet, jotka vielä tietenkin ovat kaikille hahmoille omanlaisensa: Lepakkomies hyödyntää lepakkoautoa, Salama syöksähtää maapallon ympäri, Vesimies kutsuu paikalle hain ja niin edelleen. Tiettyjä ympäristön osasiakin voi hyödyntää vihollistaan vastaan ja niistä on usein paljonkin iloa, varsinkin jos pelaa kaveria vastaan, joka ei ensimmäisen matsin aikana ole niistä tietoinen. (*trollface*).


Matseja ei oteta paras kolmesta -metodilla, vaan hahmoilla on kaksi energiapalkkia, joista ensin pätkitään toinen tyhjäksi ja sitten jälkimmäinen. Osan energiasta voi saada takaisin niin sanotuissa Clasheissa, joissa omasta supervoimapalkista voi lyödä vetoa ja sitten katsotaan, kummalle käy huonosti. Tämän kanssa on hyvä taktikoida, sillä välillä on parempi jättää koko veto tekemättä. Myös superhyökkäysten kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jos hartaudella kerätty megapotku menee ohi, niin se hupi oli sitten siinä.

Vaikka olen mätkintäpelejä jonkin verran pelannut, en ole niissä mestari, enkä missään nimessä sillä tasolla, että muistaisin jonkin hahmon comboyhdistelmät ulkoa (ehkä muutaman Soul Caliburista) tai raahaisin mukanani omaa arcadetikkua. Tässä mielessä Injustice on ystävällinen, sillä komeampiakin liikkeitä saa aikaiseksi, kunhan muistaa edes vähän, mistä nappuloista ne aiemmin sai tehtyä. Toki taiteenlajin saa vietyä taas aivan toiselle tasolle opiskelemalla liikkeet ja niiden vastaliikkeet oikeasti. Uskon, että Injustice on ihan pätevä lisä Street Fighterien yms. rinnalle kilpailuhenkisempään matsailuunkin.


Kiireisen pelitoimittajan on hankala sijoittaa peliin niin paljon aikaa, että tasapainotus pelihahmojen välillä kävisi kunnolla ilmi. Luotan kuitenkin pitkän linjan tappelupelien tekijöiden ammattitaitoon siinä, että joka hahmolta löytyy repertuaaria muiden pieksemiseen. Testijakson aikana löytyi tosin muutamia pariskuntia, joissa toinen tuntui olevan altavastaajana (Harley ei ainakaan kaikkia vastaan tuntunut pärjäävän). Jokaiselle hahmolle on kuitenkin saatu tarpeeksi omanlainen taistelutyylinsä ja omiksi suosikeikseni nousivat Teräsmies-V2-avataristani huolimatta Flash ja Deathstroke.

Myös Forever Alone -fightereille


Juonta edistävät välianimaatiot ovat tylsän yksityiskohdattomia, mutta muuten pelin visuaalinen toteutus on mainio. Taisteluareenoilta löytyy monenlaista sälää sarjakuvafaneille, hahmoanimaatiot ovat lievästä jäykkyydestään huolimatta monipuolisen muikeita ja kun tapahtuu superhyökkäys tai siirrytään (yleensä seinän/seinien läpi) areenan toiselle puoliskolle, on efekti toteutettu näyttävästi. Ääninäyttelijöitä on lainattu vastaavista animaatiosarjoista, joten repliikit sopivat tyyppien suuhun, eikä niissä ole säästelty, sillä monilta hahmoilta löytyy eri vastustajille eri lausahduksia.


Juonitilan lisäksi yksinpelaajalle tarjotaan reilusti muutakin tekemistä. S.T.A.R. Labs -pelitilassa on yli 200 erilaista suoritettavaa haastetta, jotka vaihtelevat yksinkertaisista liikesuorituksista monimutkaisempiin ja tylsistä hauskoihin. Kaiken kaikkiaan tekijät ovat käyttäneet astetta enemmän mielikuvitusta ja mukana ei ole pelkästään ‘tee liike X 10 kertaa’ -tyyppisiä tehtäviä. Battles-pelitila taas vastaa useimpien tappelupelien Arcade-tilaa.

Moninpeli samalta sohvalta toimii moitteetta, eikä verkkopelikään minulla lagaillut, vaikka olisinkin voinut useista tappioistani syyttää verkkopelijärjestelmän kurjuutta. Pieni googlailu aiheesta osoitti kuitenkin, että joillain on nokan koputtamista yhteyksien tökkimisestä ollut. Paljon on ilmeisesti kiinni siitä, ketä vastaan matsi sattuu olemaan.


Rikoin testisession aikana uskollisesti palvellleen X360-ohjaimeni. Ehkä sen olikin jo aika lähteä muille maille, kun seuraava Xbox on kulman takana. Pelin lopputekstien pyöriessä katsahdin seinälläni olevaan Teräsmies-taideteosta, eikä minua harmittanut lainkaan, sillä Arkhamien rinnalle on saatu nyt ainakin yksi uusi supersankaripeli, jota sankarien ei tarvitse hävetä. Seuraavana vuorossa onkin sitten Deadpool.

V2.fi | Manu Pärssinen

Injustice: Gods Among Us (Xbox 360)

Kaikin puolin toimiva, supersankareilla kuorrutettu Mortal Kombat, jonka pitäisi kelvata niin promätkijöille kuin sarjisfaneillekin.
  • tappelupeliksi pätevä juoni...
  • ja pätevä myös tappeluiltaan
  • ja toteutukseltaan
  • paljon tekemistä yksin pelaavillekin
  • minipelit vähän plääh
  • karut välianimaatiot
  • jotkut hahmot ‘mattimeikäläisiä’
< Evoland... Lego City Undercover... >

Keskustelut (2 viestiä)

NotGood

29.04.2013 klo 19.13 2 tykkää tästä

Testasin demoa, eikä innostanut. Liian kömpelöä tappelua.
chopkickblockchopkic

29.04.2013 klo 19.42 1 tykkää tästä

Joo ihan sama mekaniikka kuin Mortal Kombatissa eli painat vaikka potkua ja sitten lyöntiä niin siinä välissä on valtava tauko. Ehkä idea on kannustaa vastaiskuihin, kyttäilyyn ja erikoiskykyihin mutta se ei vaan maistu. Mielummin jotain Street Fighteria tai Tekkeniä jossa liikesarjat näyttävät liikesarjoilta.

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova