Tuorein sisältö

Resident Evil HD Remaster

Arvioitu: Xbox One
Genre: Seikkailupelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Julkaisupäivä: 20.01.2015
Pelin kotisivut
Kati Alha

06.03.2015 klo 16.08 | Luettu: 6741 kertaa | Teksti: Kati Alha

Uuden version uusi versio
Vuonna 1996 ilmestynyt selviytymiskauhun klassikko, Resident Evil, on ehtinyt nähdä monenlaista uudisversiota, porttausta ja jatko-osaa näiden lähes 20 vuoden aikana. Uudisversioista merkittävin on ollut tähän mennessä vuoden 2002 GameCube-remake. Kokonaan uudelleen rakennettu versio toi pelin uudelle vuosikymmenelle, ja on monelle edelleen se paras Resident Evil. Nyt uusi HD Remaster -lisänimellä kulkeva versio pyrkii jakamaan klassista kauhua myös uudelle sukupolvelle.

Vanha kunnon kauhu



Resident Evil kertoo S.T.A.R.S.-agenteista, jotka etsiessään kadonnutta tiimiään ajautuvat suureen, eristyksissä olevaan kartanoon. Ihmisasukkien sijaan paikka on täynnä zombeja ja muita painajaismaisia petoja. Pelaaja pääsee valitsemaan pelattavakseen joko Chrisin tai Jillin, ja aloittaa kartanon mysteerin selvittämisen. Mitä on tapahtunut? Mihin toinen S.T.A.R.S.-tiimi on hävinnyt? Mistä kammottavat olennot ovat ilmestyneet?

Kartanossa kulkeminen ei ole helppoa, sillä Resident Evil onnistuu pitämään jännityksen yllä kolmella yksinkertaisella tavalla. Ensinnäkin, tallennuksia voi tehdä rajoitetusti. Pelistä löytyy mustenauhoja, joita voi käyttää talletukseen kirjoituskoneiden luona, mutta mustenauhat ovat kertakäyttökamaa. Jotta nauhat riittäisivät, tulee talletusten välille usein pitkiäkin taukoja. Niinpä kuolema on yleensä jotain, minkä ei halua tapahtuvan, tai edessä saattaa olla pitkä pätkä uudelleenpelättävää.


Toiseksi, myös panoksia on tarjolla hyvin vähän. Joskus on parempi ohittaa zombi kuin tappaa se, jos sillä voi säästää panoksia siihen hetkeen, kun niitä oikeasti tarvitsee. Toisaalta henkiin jätetyt zombit eivät katoa pelimaailmasta mihinkään, joten ongelmat odottavat edellisen kulman takana. Kolmanneksi, viholliset ovat usein hyvin tappavia – toisinaan yksikin hyökkäys voi viedä hengen, ja pienetkin virheet ovat siten kohtalokkaita. Niinpä jokaisen uuden oven avaamisen aikana hengitys pysähtyy usein kuin huomaamatta, eivätkä jo tyhjennetyt paikatkaan aina turvallisia ole.

Selviytymisen lisäksi kartanossa ja sen ympäristössä tulee ratkaista lukuisia pulmia. Aina ei välttämättä ymmärrä, miksi niitä vaakunoita ja jalokiviä pitää tunkea milloin mihinkin, mutta puzzlet ovat silti loogisia ratkaista, kunhan kaikki ratkaisuun tarvittavat komponentit ovat koossa. Vaikka usein joutuu raapimaan päätään, ei pelissä tarvitse silti tiettyjen seikkailupelien “kokeillaanpa kaikkea kaikkeen” -ratkaisuihin sortua.

Vähäisiä viilauksia



Tämä kaikki oli hienoa silloin 90-luvulla, eikä aika ole muuttanut sitä miksikään. Siinä missä GameCuben remake teki lähes kaiken alusta lähtien uusiksi, HD Remaster tyytyy vain pieniin viilauksiin. Jillin ja Chrisin hahmot on tehty uudelleen, mutta pelaaja voi valita myös vanhoista versioista, jotka nekin on toki remasteroitu. Grafiikoita on paranneltu muutenkin, mutta yllättävän laihoin tuloksin. Taustagrafiikat eivät missään nimessä yllä nykyisen tai edes edellisen konsolisukupolven parhaimmiston tasolle, ja ovat välillä hämmentävän sumuista ja pikselistä. GameCube-versioon verrattuna ei edistystä ihan hirveästi ole, ja totta puhuen uusi grafiikka on jopa turhan kiiltävää; hämäryys sopi paremmin pelin tunnelmaan.

Grafiikoiden lisäksi peliin on lisätty uusi helpompi vaikeustaso, valinnainen laajakuvanäkymä sekä uusi valinnainen ohjaustapa. Enää ei hahmoa tarvitse ensin kääntää menosuuntaan tai käyttää erillistä nappia juoksemiseen, vaan tattia tarpeeksi liikuttamalla hahmo juoksee juuri sinne minne tatilla osoittaa. Tämä vain ei ole optimaali tapa pelissä, jossa tunnelmaa luodaan hyvin usein vaihtuvilla kuvakulmilla, ja turhan usein vaihdosten yhteydessä tapahtui tahattomia ja pidemmän päälle turhauttavia käännöksiä.

Hyvä, muttei välttämättä paras



Koska kaikki parannukset eivät ole ainakaan itselleni varsinaisia parannuksia, on vaikea sanoa, kumpi vie tällä hetkellä parhaan version tittelin: tämä vai aiempi GameCube-versio. Mikä kuitenkin tärkeintä, uusi versio tuo klassikon uusien pelaajasukupolvien saataville. Itse ainakin nautin pelaamisesta edelleen ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Yksin ja pimeässä, tietenkin.

V2.fi | Kati Alha

Resident Evil HD Remaster (Xbox One)

Edelleen loistava kauhupeliklassikko tuotuna nykysukupolven konsoleille. Ei paranna peliä paljoa, mutta uskollisuus klassikon parhaalle versiolle on toisaalta vain hyväksi.
  • Klassikko uusien pelaajasukupolvien saatavilla
  • Edelleen loistava kauhupeli
  • Uskollinen edellisille versioille
  • Heikkolaatuiset grafiikat
  • Uusi ohjaustapa turhauttaa
< Saints Row: Gat out ... Screamride... >

Keskustelut (6 viestiä)

Yorma

06.03.2015 klo 16.58

Omasta mielestäni tämä uusi vapaa liikkuminen rikkoo koko pelin. Bossit aivan liian helppoja jos voi juosta kuin Dutyn kutsussa.
lainaa
Kopsu

Rekisteröitynyt 16.02.2014

07.03.2015 klo 02.22

Yorma kirjoitti:
Omasta mielestäni tämä uusi vapaa liikkuminen rikkoo koko pelin. Bossit aivan liian helppoja jos voi juosta kuin Dutyn kutsussa.

Kuin missä?
lainaa
pjidfjpisdf

07.03.2015 klo 10.54 6 tykkää tästä

Uliuli autopelissä saa käyttöön automaattivaihteet on hirveän paska peli en pelaa
lainaa
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

10.03.2015 klo 12.26

Mietinkin, että miten ihmeessä jatkuvasti kuvakulmaa vaihtavassa pelissä toimii ohjaus, joka on kuvakulmaan sidonnainen.

Minusta on hassua, että tankkiohjausta kritisoidessa ei kiinnitetä huomiota siihen, että se on kuvakulmat huomioon ottaen käytännössä ainoa looginen vaihtoehto. Vaihtoehtoinen tapa toimii peleissä, jossa kamera liikkuu hahmon mukana.

...tietysti aika moni kritisoi peliä myös kuvakulmista. Minä jostain syystä pidän tyylistä, vaikka se jättääkin vihollisia usein ruudun ulkopuolelle.
Muokannut: Arcane 10.03.2015 klo 19.02 lainaa
fdjspsdfjpidfsjip

10.03.2015 klo 14.54 2 tykkää tästä

On se kivaa vaihtelua ikuiseen selästä kuvattuun tai ensimmäiseen persoonaan. Nykyään kun on ensisilmäykseltä niin vaikea erottaa kaikkia toimintapelejä toisistaan
lainaa
MJR2312

Rekisteröitynyt 03.09.2007

15.03.2015 klo 03.41

Muistaakseni Final Fantasy X hoiti ohjauksen kamerakulmista huolimatta mallikkaasti. Hahmo liikkui lähtökohtaisesti tatin osoittamaan suuntaan, mutta kamerakulman vaihtuessa hahmo jatkoi menosuuntaan liikkumista, kunnes tatilla vaihtoi suunnan.
lainaa

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova