Tuorein sisältö

Enemy Territory: Quake Wars

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Sotapelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1-32
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Splash Damage
Julkaisija: Activision
Julkaisupäivä: 30.05.2008
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

26.06.2008 klo 19.25 | Luettu: 6608 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Ihmisten ja avaruusolioiden välisen tasa-arvon pää-äänenkannattaja.
Return to Castle Wolfensteinin pelimoottoria hyödyntänyt moninpeliräiskintä Enemy Territory julkaistiin vapaaseen jakeluun vuonna 2003. Viihdyttävyytensä (ja tietysti ilmaisuutensa) johdosta se keräsi ripeästi vankan fanijoukon ympärilleen. Monet jaksavat edelleen vääntää väsymättä matsia kyseisen pelin parissa – tiesittehän muuten, että V2.fi:lläkin on oma ET-serverinsä, joka käynnistetään aina tarpeen vaatiessa?

Armaat opiskelutoverini pakkotutustuttivat aikoinaan meikäläisenkin pelin pariin, kun välitunneilla oli olevinaan luppoaikaa. Lähinnä tiimityöskentelyyn nojaava peli onkin tietysti parhaimmillaan tutun porukan seurassa, mutta mukavaa sen parissa voi olla myös tuntemattomien kera. Ja mikäpä sopisikaan paremmin teemaksi Wolfenstein-mytologiaan pohjautuneen pelin kaupalliselle jatko-osalle kuin Quake? No tietysti Doom, mutta eipä nyt takerruta pikkuasioihin, vaan syöksytään pelastamaan maailmaa avaruuden rumien örmyjen täsmähyökkäykseltä.

E.T. phone home


Enemy Territory: Quake Wars on rehellisen perinteinen ryhmäreaktioräiskintä, eikä yritä piilotella sitä minkään Uuden Innovaation (tm) taakse. Tämä saattaa kuulostaa vahvasti aidan matallimman kohdan hyväksikäytöltä, mutta ratkaisu itse asiassa toimii. Kerrankin peli on täsmälleen sitä, mitä siltä odottaakin. Okei, tarjolla on myös konsoliräiskinnöille pakollinen yksinpelikampanja, mutta sekin on oikeasti samaa kamaa kuin moninpeli, vastustajat ja joukkuetoverit on vain vaihdettu tekoälyboteiksi. Yksinpeli lienee tarkoitettu vain harjoitteluun verkkopeliä varten. Kiitos yllättävän inhimillisen tekoälyn, se soveltuukin siihen suorastaan erinomaisesti.

Jotta touhu ei äityisi silkaksi aivottomaksi sinkohipaksi, on kussakin kentässä joukkueille asetettu tietyt tavoitteet, joiden täytyttyä parempi puoli vie erävoiton. Missiona voi olla vaikkapa sillan valtaus tai vastustajan päägeneraattorin tuhoaminen. Vastapuolen tavoitteena on luonnollisesti suojella samaisia strategisia kohteitaan vastustajien hyökkäyksiltä. Näinkin simppeli idea pitää touhun alati kiinnostavana ja ennen kaikkea vauhdikkaana. Tehtävät on suunniteltu loistavasti juuri siten, että tehtäväkohteista taistellaan parhaimmillaan todella verisesti, mutta kuitenkin riipivän tasapuolisesti. Harmi vain, että peli ei onnistu riittävästi ohjaamaan pelaajia pelaamaan tiimeinä, etenkään jos porukka koostuu tuikituntemattomista. Jengin jatkuva sooloräpellys alkaa ennen pitkää kyllästyttämisen lisäksi ärsyttää.

Guaget #*?uun!


Pelin audiovisuaalinen toteutus ei ole lähimainkaan parasta mitä markkinoilta löytyy, mutta kaipa täydellisen sujuvalla ruudunpäivitykselläkin on hintansa. Ohjauspuoli on sen sijaan hiottu yllättävän mainioksi, nimenomaan konsoliohjaimia silmälläpitäen. Pelin vauhdikas olemus pysyy ripeänä tattiohjaimella, jos nyt aivan hiiri-näppisyhdistelmälle ei vertoja vedellä. Pelattavuus nousee pelin ehdottomasti parhaiden puolien joukkoon, poikkeuksena ajoneuvojen ihmeen karmeat kontrollit, jotka nykäisevätkin kokonaisuutta askeleen-pari taaksepäin.

Avaruusmötkäleitä edustavat Stroggit ovat ihmisarmeijaan verrattuna käytännössä tasavertaisia. Aseiden ja joukkojen keskinäinen erilaisuus onkin lähinnä visuaalista, mikä on tietysti reilun ja toimivan pelikokemuksen edellytys. Stroggien ja ihmisten aseissa on toki pienoisia eroavaisuuksia, mutta nekin on viilattu muiden luokkien edustajien kustannuksella vatupassiin. Hahmoluokat ovat molemmilla samat, joten käytännössä ei ole käytännön pelillistä väliä sillä, kumman joukoissa pelaaja taistelee.

Sillä sen sijaan on suurempaa pelillistä merkitystä, mitä hahmoluokkaa kukin joukkueen jäsen pelaa, sillä useimmiten tehtävät edellyttävät läpäisyyn eri luokkien edustajien työpanosta. Strategisestikin ajateltuna tiimissä on useimmiten hyvä olla tasaisesti eri aselajien edustajia. Luokassaan kunnostautunut pelaaja palkitaan myös hahmonkehityspisteillä, mikä on omiaan kasvattamaan sitä paljon puhuttua virtuaalipippeliä.

Elämöintiä juoksuhaudoissa


Moni varmasti pitää suosittua Battlefield-sarjaa, joka lienee ET:n lähimpiä vertailukohteita, asteen hiotumpana pelikokonaisuutena. Enemy Territory: Quake Wars vetää kuitenkin tietyiltä osin pidemmän korren, kiitos toimivamman hahmoluokituksen sekä kunnollisten tehtävätavoitteiden. Vaikka kaikki pelaajat eivät yhteen hiileen puhaltaisikaan, antaa peli ainakin mahdollisuuden astetta järjestäytyneempään räimeeseen.

Suurin etulyöntiasema on tietysti sillä joukkueella, jossa ovat ne kaikkein kovimmat pelaajat (keskimmäinen nimeni on muuten Sherlock). Konsolipuolen verkkopeleissä tuntuu onneksi olevan vähemmän rasittavan lahjakkaita über-pelaajia, joiden reaktiokyvyllä ei tunnu olevan mitään rajaa. Jopa meikäläisen kaltainen, korkeintaan keskiverto sunnuntairäiskijä onnistui pärjäämään verkkomatseissa vähintäänkin kohtuullisesti. Toista saattaa tosin olla vaikkapa puolen vuoden päästä, kun alan kovimmat harrastajat ovat ehtineet harjoitella aikansa.

Sympatiaa rajan takaa


Periaatteessa kampanjan eri tehtävistä pitäisi koostua jonkinlainen yhtenäinen tarinakokonaisuuskin, mutta Quake-maailman tyhjänpäiväisen taustalässytyksen tuntien se on syytä jättää omaan arvoonsa. Pienistä puutteistaan huolimatta Enemy Territory: Quake Wars on yllättävän sympaattinen tapaus. Toki pelimarkkinoilla on tavallaan laadukkaampia pelejä, joissa on ainakin lähestulkoon sama idea. Se ei silti todellakaan tee tästä pelistä turhaa ostosta. Etenkin, jos itsellä on hitusenkin ET-taustaa, löytyy pelistä hyvinkin paljon sitä vanhaa tuttua, hyväksi havaittua meininkiä.

Pelintekijät eivät edes yritä mullistaa FPS-genreä miltään kantilta, vaan pikemminkin peli jopa alisuoriutuu tietyiltä osin (ajoneuvojen ankeat kontrollit, vanhanaikainen grafiikka). Ne pienet hyvät asiat ovat kuitenkin jälleen niitä, mitkä tekevät koko touhusta jännittävämpää, ja mitkä saavat myös pelaajan antamaan ainakin osan häiritsevistä pikkufiboistaa anteeksi.

ET ei isosta ennakkohypestä huolimatta pyri selvästikään liehittelemään suuria massoja puoliväkisin väännetyillä uudistuksilla, vaan tarjoaa puhdasveristä, perinteistäkin perinteisempää, mutta sopivan haastavaa sosiaaliräiskintää hyvin pienin, lähinnä kilpailijoilta lainatuin lisämaustein varustettuna. Toimivaa, yllätyksetöntä, sopivassa suhteessa aivotonta; kaikista pelimaailmoista juuri Quake tuntuu sopivan pelin kehykseksi kerrassaan mainiosti.

V2.fi | Jarkko Rotstén

Enemy Territory: Quake Wars (Xbox 360)

Vihollisten territöörin valloitus Quake-maailmassa maistuu tutulta, mutta makoisalta.
  • Ilmapiiri tuntuu tutulta
  • Peruskontrollit sopivat selkäytimeen
  • Perusasiat kunnossa
  • Imu on kova
  • Kalpeahko grafiikka
  • Ajokkien ohjaus on syvältä
  • Verkkopelien soolosohlaajat
< Dark Sector... Alone in the Dark... >

Keskustelut (3 viestiä)

MJR2312

Rekisteröitynyt 03.09.2007

26.06.2008 klo 22.08

Kiitän!

Ihan hyvä arvostelu, jossa huomioitiin oikeasti pelattavuus eikä vain valitettu epäolennaisista yksityiskohdista tai PC-versioon nähden hieman huononnetusta pelistä.

PS3-version demon perusteella mielipiteeni konsoliversioista on eri, mutta toisaalta pelkkien bottien kanssa ei hirveän hyvää käsitystä taida saada. Netissä en ole vielä uskaltanut kokeilla, sillä aika on ilmeisestikin rajattu kahteen ja puoleen tuntiin. Joka tapauksessa botitkaan eivät vakuuttaneet, sillä ne ovat liian tarkkoja eivätkä jotenkin tunnu yhtä luontevilta kuin PC:llä. No, pitänee vielä kokeilla netissäkin.
Teukku

Rekisteröitynyt 04.04.2008

27.06.2008 klo 15.09

Vähän kuullut, että Xbox 360 versiossa pelaajia on aika niukasti. Tiedä sitten asian todellista laitaa.
MJR2312

Rekisteröitynyt 03.09.2007

27.06.2008 klo 15.48

Teukku kirjoitti:
Vähän kuullut, että Xbox 360 versiossa pelaajia on aika niukasti. Tiedä sitten asian todellista laitaa.

Eipä ole mikään versio pelistä tainnut hirveästi menestyä, mutta PC-versio kuitenkin parhaiten. Ilmeisesti PS3-versio on kuitenkin menestynyt vielä huonommin, mikä ei ole mikään yllätys.

PC-versiossa ainakin on kuulemma vieläkin ihan hyvin pelaajia, vaikkei pelaajakanta olekaan hirveän iso. Olettaisin kyllä, että myös XO-versiosta löytyy peliseuraa, vaikkei tosin yhtä paljon.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova