Pokkén Tournament

Arvioitu: Wii U
Genre: Tappelupelit
Pelaajia: 1-2
Ikärajoitus: 7
Kehittäjä: Namco Bandai
Julkaisija: Nintendo
Julkaisupäivä: 18.03.2016
Pelin kotisivut
Esa Toikkonen

17.05.2016 klo 18.30 | Luettu: 3744 kertaa | Teksti: Esa Toikkonen

Pokémon + Tekken = Pokkén
Pokémon-pelit ovat viihdyttäneet pelaajia jo yli 20-vuoden ajan, eikä suosion hiipumista ole nähtävillä. Viime vuonna Pokkén Tournament ilmestyi pelihalleihin ja nyt siitä on saatu kotikonsolipelaajille oma versionsa. Pokkén on tappelupeli, joka yhdistelee Pokémon-hahmot ja niiden maailman Tekken-pelisarjan tyyliseen mätkintään. Peliä myydään mitä ilmeisimmin myös Pokémon Tekken –nimellä jossain päin maailmaa, koska nimi esiintyi arvostelukappaleen pelilevyssä. Se kuvaa pelin ideaa melko hyvin.


Alussa pelaajaa opastetaan mätkinnän saloihin hyvin toteutetussa harjoittelutilassa. Siinä demonstroidaan mitä pelikentällä pitäisi tapahtua ja sen jälkeen annetaan pelaajan kokeilla samaa näppäinohjeiden näkyessä ruudulla. Myös valikoiden salat käydään hyvin lävitse apuritytön johdolla, jonka englanninkieliset dubbaukset alkavat harmittavan nopeasti ärsyttää.

Pokémonit näyttävät aiempaa realistisemmilta


Ensifiilikset pelin taisteluista ovat mahtavat. Taskuhirviöt näyttävät televisioruudulla erittäin hienoilta, eikä taisteluareenoidenkaan ulkonäössä ole nokan koputtamista. Hahmokavalkadi tarjoaa 16 erilaista hahmoa, mikä Pokémonien yleisen paljouden vuoksi tuntuu melko kepeältä määrältä. Hahmoista neljätoista ovat heti pelattavissa, yhden pystyy aktivoimaan pelin mukana tulevalla Amiibo-kortilla ja viimeinen avautuu peliä pelaamalla. Amiibo-korttia tulee näyttää ohjaimelle joka pelikerta uudelleen, jos Mewtwolla mielii pelata – mielestäni tämä on melko typerää kikkailua, koska kaikki fyysisen version ostaneet saavat kortin pelin mukana. Lisäksi pelissä on toinen kourallinen tuttuja hahmoja, joilla on pieni rooli avustajina taisteluiden yhteydessä.


Hahmot eroavat toisistaan merkittävästi peliteknisesti, joten hahmon valintaan ei vaikuta pelkästään niiden söpöys. Toiset ovat ketterämpiä kuin toiset ja osa taas voimakkaampia. Legendaarinen Mewtwo on useammalla saralla vahvoilla, mutta sen energiamittari on puolestaan lyhyempi. Tasapaino erilaisten Pokémonien välille on niiden erilaisuudesta huolimatta onnistuttu toteuttamaan hyvin. Erilaisia areenoita löytyy useita, mutta ne vaikuttavat vain taistelutantereen taustan ilmeeseen ja siihen, onko areena muodoltaan pyöreä vai enemmänkin soikea.

Mittareita joka tilanteeseen


Ottelut aloitetaan vapaammassa kolmiulotteisessa kuvakulmassa, jossa liikkumista peliareenalla ei ole rajoitettu. Tietyillä lähi-iskuilla kuvakulma pyörähtää tappelupeleistä tutumpaan kaksiulotteiseen sivukulmaan, jossa taistelu muistuttaa enemmän Tekkeneitä ja muita genren pelejä. Kuvakulmalla kikkailu tuntuu freesiltä, mutta samalla se tuottaa ongelmia samalta sohvalta pelattavaan kaksinpeliin.


Pelihahmon energiamittarin vierestä löytyy pari muutakin mittaria, joiden täyttyessä pelaaja voi aktivoida erikoiskyvyt käyttöönsä. Ensimmäisen aktivoituessa hahmo voi saada hetkellistä apua pelierän alussa valitulta Pokémonilta. Toisen pamahtaessa käytettäväksi pelihahmollaan pystyy suorittamaan erikoisliikkeen, joka antaa melko brutaalilla tavalla kyytiä vastustajan energiamittarille.

Voisiko tämän helpompaa vielä olla?


Yksinpelimoodin virkaa hoitaa Ferrum League –pelitila, jossa pelaajan tulee raivata itsensä Pokémon-mestariksi kymmenien taistelujen kautta. Pelimuodon vaikeustaso antaa hyvän mahdollisuuden aloittelijoille harjoitella pelin saloja, mutta aiemmin tappelupelejä pelaamattomallekin muoto muuttunee turhan helpoksi hyvin nopeasti. Itselläni meni kymmeniä pelejä ennen ensimmäistä erätappiota, ja sekin johtui ohjaimen akun loppumisesta, kun peli vain jatkoi pyörimistään. Yksinpelaavalle peli on todella kepeä kokemus, koska uratilassa ei ole mahdollisuutta vaikeustason nostoon.


Kaksinpeli samalta sohvalta voisi olla hauskaakin, mutta pelin kolmiulotteinen kuvakulma pilaa ajatuksen. Toinen pelaajista näkee pelin tapahtumat Wii U Gamepadin kautta ja toinen pelaajista käyttää television ruutua. Pelin hienous karisee, kun joutuu tuijottamaan pientä ruutua ja samalla molempien pelaajien ruudunpäivitys hidastuu - normaalisti se muuten pyörii mainiosti 60 fps:n tietämillä. Toki jos taloudesta löytyy kaksi konsolia ja molemmille on omat telkkarinsa, niin vastakkain pelaaminen onnistuu LANin kautta, mutta mielestäni se menee jo turhan hankalaksi säätämiseksi, jos puhutaan yhdessä pelaamisesta.

Pokémonit taistelevat mielenkiintoisimmin verkossa


Kolmiulotteisuus ei onneksi häiritse verkkopelaamista ja netin kautta pelaaminen toimikin jotakuinkin erinomaisesti. Netissä voi pelata kevyitä ystävyysotteluita ja vakavahenkisempiä arvomatseja. Nettikoodi toimi kaikin puolin erinomaisesti peliseuran nopeasta löytymisestä aina matsien sujuvaan rullaamiseen asti. Kampanja-tilan helppouden jälkeen verkkopeli viekin pelin aivan uudelle vaikeustasolle.


Paperilla Pokémonien ja Tekken-tyyppisen mätkinnän yhdistelmä kuulostaa erittäin hyvältä idealta. Olen pitänyt Pokémoneista siitä lähtien, kun niitä käsitteleviä kortteja vaihdeltiin kavereiden kanssa ala-asteen välitunneilla ja Tekkeneistä heti ensimmäisestä saamastani turpalöylystä, joka ei onneksi tapahtunut välitunnilla. Joku tässä on kuitenkin mennyt pieleen, koska Pokkén Tournament ei pysty koukuttamaan minua television ääreen useiksi tunneiksi mahtavasta ideasta huolimattaan.

Teknisesti taistelumekaniikka toimii erittäin hyvin ja se tarjoaa paljon opeteltavaa. Yksinpelin helppouden ja ideattomuuden vuoksi kaikki painolasti on kaadettu verkkopeliin, joka onneksi toimii kaikin puolin hyvin. Tämän kaltaiselle Pokémon-pelille on selkeästi tilausta, joten ei voi kun toivoa, että mahdolliseen jatko-osaan saadaan yksinpeli kuntoon ja enemmän järkeä jaetun sohvan pelaamiseen. Tällä kertaa käteen jää vain hyvä verkkopeli.

V2.fi | Esa Toikkonen

Pokkén Tournament (Wii U)

Pokémonit näyttävät huikeilta televisioruudulla eikä pelimekaniikassakaan ole mitään vikaa, mutta sisältöön ja sen määrään olisi saanut panostaa enemmän.
  • Pokémonit ovat aina hauskoja veijareita
  • Verkkopeli toimii yllättävän hyvin
  • Aloittelijaa opastetaan hyvin pelin saloihin
  • Yksinpeli on tylsää pakkopullaa
  • Tekoäly hahmoilla ei ole paljoa älyä
  • Samalta sohvalta pelattuna moninpeli on melkoista säätöä
  • Pelimuotoja saisi olla enemmän
< Total War Battles: K... Yo-Kai Watch... >

Keskustelut (2 viestiä)

hdvpisiph

18.05.2016 klo 09.27

Eli hyvin perinteinen nykymätkintä. Pelattavuus toimii mutta periaatteessa ainoa ominaisuus on verkkomatsi
iNdo

Rekisteröitynyt 30.01.2012

22.05.2016 klo 14.54

hdvpisiph kirjoitti:
Eli hyvin perinteinen nykymätkintä. Pelattavuus toimii mutta periaatteessa ainoa ominaisuus on verkkomatsi


Onko tällaisia muitakin kuin Street Fighter?

Kirjoita kommentti

97499

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova