The Last Guardian

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Seikkailupelit
Pelaajia:
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: genDESIGN
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Pelin kotisivut
Kati Alha

09.12.2016 klo 16.00 | Luettu: 6988 kertaa | Teksti: Kati Alha

Koskettava kertomus kumppanuudesta
The Last Guardian on ollut melkoinen ikuisuusprojekti. Icon ja Shadow of the Colossuksen jälkeen saman tiimin peli herätti innostusta, mutta odotuksen venyessä vähemmänkin kyyniset odottajat ehtivät jo epäillä, ettei peliä ikinä nähtäisi kotitelevisioissa. Moneen kertaan viivästynyt peli valmistui kuin valmistuikin lopulta, tosin viisi vuotta arvioidun julkaisuajan jälkeen ja myöhemmälle konsolissukupolvelle kuin oli alun perin tarkoitus. Turhan pitkäksi jääneen odotuksen vuoksi suurin hype ehti kuitenkin laantua ja epäilykset julkaisuversion laadusta herätä. Kertooko pitkä kehitysaika siitä, ettei hyvän idean ympärille vain onnistuttu saamaan vision mukaista peliä?

Odottamaton ystävyys



Pelaaja ottaa ohjattavakseen nuoren pojan hahmon, joka herää luolasta myyttisen, tajuttoman eläimen vierestä. Trico-niminen otus on jonkinlainen sekoitus lintua, kissaa ja koiraa – ja järjettömän suuri. Poikaa käy loukkaantunut ja vangittu olento sääliksi, mutta yritykset auttaa tyrehtyvät siihen, kun lintukissa herää ja on selkeästi aggressiivinen. Ympäristöstä löytyvät tynnyrit näyttävät otusta kuitenkin kiinnostavan, ja kun poika vie näitä muutaman syötäväksi, kertyy luottoa sen verran, että keihäät ja vangitsevat valjaat saa revittyä irti. Poika saa uuden ystävän olennosta, ja yhteinen matka vapauteen alkaa.


Pakomatkaa tehdään mystisessä rauniomaisessa ympäristössä, joka koostuu lukuisista torneista, luolista ja tunneleista. Eteenpäin on aina käytännössä vain yksi suunta, mutta sen löytäminen on toisinaan hankalaa. Edistyminen vaatii usein apua Tricolta, jonka selästä yltää paremmin paikkoihin tai joka hyppää helposti korkeallakin oleville tasoille. Usein yksinkertaisesti Tricon liikkeiden ja katseen seuraaminen auttaa löytämään reitin. Toisinaan taas pojan on lähdettävä yksinään kulkemaan kapeampia polkuja pitkin ja avaamaan portteja, jotta molempien matka pääsee jatkumaan.


Poika ja Trico eivät ole yksin ympäristössään, vaan rakennusten kätköissä vaanii vartijoita, jotka yrittävät napata pojan ja vahingoittaa eläintä. Pojan taistelukeinot ovat vähissä, ja uhkaavissa tilanteissa lähinnä pakoon juokseminen kannattaa. Trico sen sijaan huitoo viholliset kumoon alta aikayksikön, mutta pelkää silmän mallisia kuvioita, joita vartijatkin joskus kilpinään kantavat. Tällöin poika voi käydä tyrkkäämässä vihollisen kumoon, jolloin kilpi tippuu ja Tricon raivo pääsee taas valloilleen. Taistelun oleellinen osa on eläimen rauhoittelu jälkikäteen sekä mahdollisten keihäiden poistaminen tämän kehosta.

Persoonallinen peto



Trico on alusta asti selkeästi persoonallinen ja ilmeikäs. Sen eleistä ja väriä muuttavista silmistä näkee nopeasti, onko se hyvällä tuulella, leikkisä, varovainen vai peloissaan. Se liikkuu ja tutustuu paikkoihin itsekseen, on utelias ja saattaa alkaa leikkimään esimerkiksi ympäristössä roikkuvilla kettingeillä. Kun side kaksikon välillä kasvaa, se silloin tällöin puskee poikaa päällään hyväntuulisesti, leipoo jättimäisillä kynsillään nähdessään tämän hetken tauon jälkeen ja tuntuu jopa joskus kehräävän. Enemmän innostuessaan se hypähtelee tai kierähtelee maassa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tule sellaista tunnetta, että nämä toiminnot toistaisivat itseään, vaan olo on kuin jättimäisen oikean lemmikin seurassa.

Elävän eläimen tuntua lisää se, ettei Trico ole mikään helppo kontrolloitava. Sen selässä ollessa ei alkuun voi ohjata otusta oikein mitenkään, voi vain kutsua Tricon paikalle ja sitten toivoa että se pysyy tarpeeksi kauan paikallaan tai tekee mitä halutaan. Vähitellen se oppii istumaan, hyppäämään ja hyökkäämään käskystä, mutta ei silti aina tottele näitä komentoja, etenkään ensimmäisellä kerralla.


Tarina avautuu hitaasti ja säilyy pitkään mystisenä, mutta tämän pelin tarinankerronnassa tärkeintä ei olekaan avata syitä ja selityksiä tasaisesti, vaan seurata kaksikon suhteen kehittymistä ja sitä uhkaavia haasteita. Kohdat, joissa perään ulvovan Tricon joutuu jättämään yllättäen sulkeutuneiden telkien taakse sattuvat sydämeen. Kun Tricoon osuu keihäs, eläin vingahtaa ja sitä käy sääliksi. Jokaisen taistelun jälkeen huolehdin tarkasti siitä, että jok’ikinen osunut keihäs oli poistettu – ei siksi, että peli olisi sitä vaatinut, vaan koska Tricosta oli tullut mielessäni elävä, tunteva eläin, jonka en halunnut kärsivän. Vastaavaa kiintymyskokemusta saa peleistä hakea.

Ongelmia paratiisissa



The Last Guardianin voisi helposti julistaa vuoden peliksi, ellei siinä olisi myös lukuisia turhauttavia ongelmia. Yksi näistä on ruudunpäivitysnopeus, joka kärsii suurista ongelmista turhan usein koko pelin ajan. Sujuvampaan pelikokemukseen vaadittaisiin ilmeisesti Pro-kone, ja tällöinkin pitäisi tyytyä 1080p:n resoluutioon, tai samat ongelmat muiden kokemusten mukaan seuraisivat. Pelin pitkä historia on ehkä tässä painolastina, sillä alkuperäisen PS3-version siirtäminen uudelle alustalle on tuonut mukanaan varmasti omat ongelmansa. Varsinaisia bugejakin muutamia matkan varrelta löytyi; näitä toivottavasti silotellaan lähitulevaisuudessa, ellei näin ole jo tehtykin.

Vielä turhauttavampia ovat ongelmat ohjauksen ja kameran kanssa. Kamerakulmat näyttävät usein mihin sattuu, eikä niitä pysty kunnolla kontrolloimaan. Ohjaus taas on kummallisen epäresponsiivinen ja joidenkin asioiden tekeminen, kuten Tricon selässä kiipeily, on turhan hankalaa. Nämä kaksi muodostavat ison haasteen pelissä, jossa tasohyppely ja kiipeily ovat isossa roolissa. Tätä vaikeuttaa osaltaan myös se, että monien tasojen reunoissa on selkeä näkymätön muuri vaikeuttamassa putoamista, mutta joistakin tämä puuttuu, mikä tekee kulkemisesta arvaamattomampaa.


Myös pulmien suunnitteluun ja testailuun olisi toivonut enemmän hiomista, sillä osa niistä tuntuu epäloogisilta ja turhauttavilta ratkaista. Tässä osaltaan vaikuttaa myös Tricon itsepäisyys, sillä aina ei tiedä, eikö otus suostu menemään tiettyyn suuntaan, koska sinne ei pääse, vai koska se nyt vain haluaa hetken kiukutella ennen tottelemistaan.

Kaikkien näiden teknisten yskähdysten ja pelattavuusongelmien vuoksi pelikokemus kyllä kärsii. Mikään ei onneksi vaikuta Tricon uskottavuuteen, kaksikon ystävyyssuhteen kasvutarinaan ja loistavaan tunnelmaan. Ja näissä suhteissa The Last Guardian loistaa kirkkaammin kuin mikään muu vuoden peli. Trico on paras pelihahmo pitkään aikaan, ja tuota itsepäistä mutta hellyttävää lintukissaa jää kaipaamaan.

V2.fi | Kati Alha

The Last Guardian (Playstation 4)

Monet ongelmat tekevät pelikokemuksesta paikoin turhauttavan, mutta eivät muuta sitä tosiseikkaa, että The Last Guardian on huikea ja koskettava elämys.
  • Trico
  • Trico
  • Trico
  • Tunnelma
  • Tarinankerronta
  • Ruudunpäivitys kyykkäilee
  • Kontrollit
  • Kamera
  • Joitain turhauttavia pulmia
< World of Final Fanta... Farming Simulator 17... >

Keskustelut (14 viestiä)

dbsfoihvsd

09.12.2016 klo 18.11 9 tykkää tästä

Nainen arvostelemassa niin tottakai koirakissa saa älyttömästi lisäpisteitä. Lemmikit todellakin alkavat toistamaan itseään ihan oikeassakin maailmassa
Jfnbrihrv

09.12.2016 klo 19.03 41 tykkää tästä

dbsfoihvsd kirjoitti:
Nainen arvostelemassa niin tottakai koirakissa saa älyttömästi lisäpisteitä. Lemmikit todellakin alkavat toistamaan itseään ihan oikeassakin maailmassa

Mies arvostelemassa naisen arvostelua. Ei ihme, kun itkee noin paljon, keskittyy taas tissien näkymättömyyteen pelin arvostelun sijaan.
Miestenmies

09.12.2016 klo 21.34 23 tykkää tästä

dbsfoihvsd kirjoitti:
Nainen arvostelemassa niin tottakai koirakissa saa älyttömästi lisäpisteitä. Lemmikit todellakin alkavat toistamaan itseään ihan oikeassakin maailmassa


Se, mitä olen pelistä nähnyt, niin "koirakissa" vaikuttaa todella sympaattiselta ja mielenkiintoiselta otukselta, joka varmasti nostattaa tunteita jokaisessa ihmisessä sukupuoleen katsomatta. Ellei nyt sitten ole täysin tunnevammainen ja varsin tehden vastustele sitä, että kyyneleet silmiin voisi nousta.
Jahakwhdei

10.12.2016 klo 00.19 6 tykkää tästä

Ei tähdet ja kirjoitus oikein kohtaa. Kyllä pelin pitää myös toimia kunnolla ollakseen 4/5.
Yazu

10.12.2016 klo 10.17 5 tykkää tästä

4 tähteä täsmää hyvin tekstiin. Tunnelma pelissä hipoo melkein täydellisyyttä. Veikkaan et noitakin bugeja tullaan korjaamaan ajan kanssa, jolloin peli on hyvin lähellä täydellisyyttä.

Täydellistä pelattavuutta hakeva voi tässä vaiheessa antaa vähemmän pisteitä :)
asdasdasd

10.12.2016 klo 13.01 5 tykkää tästä

Yazu kirjoitti:
Veikkaan et noitakin bugeja tullaan korjaamaan ajan kanssa, jolloin peli on hyvin lähellä täydellisyyttä.

Täydellistä pelattavuutta hakeva voi tässä vaiheessa antaa vähemmän pisteitä :)

Arvostelupisteet pitäisi antaa pelatun arvosteluversion perusteella, eikä sen, että "kyllä se sitten varmaan joskus tulevaisuudessa toimii paremmin."
moab

10.12.2016 klo 14.50 7 tykkää tästä

Jfnbrihrv kirjoitti:
dbsfoihvsd kirjoitti:
Nainen arvostelemassa niin tottakai koirakissa saa älyttömästi lisäpisteitä. Lemmikit todellakin alkavat toistamaan itseään ihan oikeassakin maailmassa

Mies arvostelemassa naisen arvostelua. Ei ihme, kun itkee noin paljon, keskittyy taas tissien näkymättömyyteen pelin arvostelun sijaan.


Voitaisiinko lopettaa tämä sukupuolen ihmettely vähäksi aikaa, vituttaa kun ei mihinkään voi nykyään mennä, kun kaikkialta kuulee kuinka kaikki miehet ovat etuoikeutettuja sikoja ja kaikki naiset huoria. Jospa vaikka arvostelisitte ihmistä hänen tekojensa perusteella eikä sen perusteella löytyykö jalkojen välistä pimppi vai pippeli.
trico

10.12.2016 klo 20.29 1 tykkää tästä

https://www.youtube.com/watch?v=QvcFRgJwE2k

''+ Trico
+ Trico
+ Trico''
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

10.12.2016 klo 20.35 6 tykkää tästä

trico kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=QvcFRgJwE2k

''+ Trico
+ Trico
+ Trico''


"Elävän eläimen tuntua lisää se, ettei Trico ole mikään helppo kontrolloitava. Sen selässä ollessa ei alkuun voi ohjata otusta oikein mitenkään, voi vain kutsua Tricon paikalle ja sitten toivoa että se pysyy tarpeeksi kauan paikallaan tai tekee mitä halutaan. Vähitellen se oppii istumaan, hyppäämään ja hyökkäämään käskystä, mutta ei silti aina tottele näitä komentoja, etenkään ensimmäisellä kerralla."
hipvdsphi

11.12.2016 klo 19.21

trico kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=QvcFRgJwE2k

''+ Trico
+ Trico
+ Trico''


Dog training simulator niille joille oikean koiran natsikoulutus ei riitä. Matolle paskominen tuntuu aika pieneltä verrattuna siihen että joku tuuppaa sut tornin huipulta alas

Sinänsä ihan hauska että tyhmiä tekoälykamujahan on ollut aina mutta yleensä se saa haukut niskaansa. Voihan Resistäkin sanoa että zombiepidemia on tehnyt pikkutytöistä hysteerisiä tai joku seisomaan jäävä Half lifen kamu haluaakin vain turvaan juuri siihen tiettyyn kohtaan jne. Vaikea sanoa missä menee hellyttävän realismin ja raivotautisen aivokuolleisuuden raja. Ehkä tässä voidaan tulkita että huonot kontrollit ja kamera liittyvät monilta osin elukkaan
TeamIcoYlihypetetty

12.12.2016 klo 08.33

hipvdsphi kirjoitti:

Sinänsä ihan hauska että tyhmiä tekoälykamujahan on ollut aina mutta yleensä se saa haukut niskaansa.


Samaten Icoa on ylistetty maasta taivaisiin, vaikka se on yksi iso escort quest harvinaisen rasittavalla tekoälyllä ja tahmeilla kontrolleilla. Näkyypä jopa mainittavan usein parhaiden PS2 pelien listalla.

Ilmeisesti samoilta vioilta pystyy peittämään silmänsä Last Guardianin kohdalla, vaikka vaikuttaa vielä useata kertaluokkaa hermoja raastavammalta sompailulta.

Hauskaa sikäli, että molemmista on vielä vastuussa sama firma.
RaskasSade

12.12.2016 klo 11.49 6 tykkää tästä

Jahakwhdei kirjoitti:
Ei tähdet ja kirjoitus oikein kohtaa. Kyllä pelin pitää myös toimia kunnolla ollakseen 4/5.


Arvosana harvemmin määräytyy puhtaasti helposti eriteltävien määreiden mukaisesti (grafiikka, juoni ym.) vaan joskus lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.

Yksi esimerkki on Heavy Rain. Periaatteessa peli ei ole kuin interaktiivinen elokuva jossa näppäimiä hakataan QTE-hengessä. Silti sen tarina, tunnelma ja hahmot ovat jotain ainutlaatuista ja peli on yksi hienoimmista kokemuksista koskaan.

Ei nämä aina niin selkeitä ole.
Asko78

12.12.2016 klo 19.12 1 tykkää tästä

Neljä tuntia yritin pitää pelistä mutta totesin että ei voisi tylsempää peliä olla ja myin pois.
zxcv

15.12.2016 klo 10.00

RaskasSade kirjoitti:
Yksi esimerkki on Heavy Rain. Periaatteessa peli ei ole kuin interaktiivinen elokuva jossa näppäimiä hakataan QTE-hengessä. Silti sen tarina, tunnelma ja hahmot ovat jotain ainutlaatuista ja peli on yksi hienoimmista kokemuksista koskaan.


Heavy Rain oli muuten jännä pelattava, mutta tarinan puolesta pettymys. Pelin suurin juonikäänne oli ehkä laiskinta mitä olen missään mediassa ikinä kokenut. En tajua miten David Cagen aivopieruilla on muutenkaan niin paljon arvostusta, melkein samalla tasolla Shyamalanin tuotosten kanssa.

Kirjoita kommentti

38754

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova