Tuorein sisältö

Narita Boy

Arvioitu: Tietokonepelit
Genre: Tasohyppelypelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Studio Koba
Julkaisija: Team 17
Julkaisupäivä: 30.03.2021
Pelin kotisivut
Miia Lyyra

20.04.2021 klo 17.24 | Luettu: 1933 kertaa | Teksti: Miia Lyyra

TUNTEELLINEN TAUSTATARINA PÄÄSI YLLÄTTÄMÄÄN
V2.fi pääsi jo aiemmin kurkistamaan Studio Koban kehittämän Narita Boyn saloihin ja ennakkotunnelmista mieleen jäi loistokas kasari-henkisyys sekä korvia hivelevät elektrosävelet. Mietityttämään taas jäi, onnistuvatko pelilliset ominaisuudet nousemaan visuaalisen annin ohitse ja koukuttamaan pelaajan loppuun saakka.



Virustorjunta-puku päälle, miekka käteen ja hommiin


Narita Boyssa lähtöasetelma on synkkä: The Creatorin tietokoneeseen on iskenyt HIM-virus joukkoineen, ja Narita Boy -hahmon on lähdettävä kukistamaan sitä Techno-sword-miekkansa avustuksella. Onneksi teräase ei ole pelkkä sapeli, vaan pitkin matkaa siitä tulee lisäominaisuuksien avulla vahvempi. Myös Narita Boyn kyvyt kasvavat, minkä jälkeen vastustajia voi taltuttaa esimerkiksi Ultra Beam -säteellä, puskemalla heidät ulos areenalta tai kutsumalla apurin räjäyttämään vastapuolen pois kentältä. Loppua kohden erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia on jo niin paljon, että osa taidoista unohtui. Ehkä hieman vähempikin määrä kykyjä olisi riittänyt, varsinkin kun moni vastustaja taipui kuoliaaksi lähinnä lyöntinäppäintä rämpyttämällä.


Valitettavasti taistelut maistuvat pelin puolivälin jälkeen laimealta aamukahvilta. Vastustajien kukistaminen muuttuu pakolliseksi pahaksi, joka ei tarjoa tarpeeksi mielihyvää. Tuntuu kuin “kaikki olisi nähty” ja ainoa toive on, että lopputekstit valahtaisivat ruudulle. Puutuminen taisteluihin johtuu aiemmin mainituista taistelumekanismien laajasta kirjosta, mutta toisaalta vastustajien helposta taltuttamisesta. Kenttäsuunnittelu sen sijaan on taidokasta. Narita Boyn tehtävänä on etsiä levykkeitä, jotka taas avaavat portteja eteenpäin aina seuraavalle alueelle. Kentät ovat joskus melkoisia labyrinttejä ja niihin on helppo eksyä, ellei pelaaja ole valppaana. Tarjolla ei ole karttaa, josta eksyttyään voisi katsoa tiensä takaisin kotia, vaan kaikki kentät on käytännössä muistettava ulkoa. Joillekin tämä voi olla kynnyskysymys ja pelailu voi loppua kuin seinään. Mielestäni tasot eivät kuitenkaan olleet liian sokkeloisia, eikä eksyminen turhauttanut liiaksi, vaan alueiden koluaminen yhä uudelleen oli loistavasti toteutettua pelimekaniikkaa.

Pientä hapuilua pelisuunnittelussa


Narita Boy ei missään nimessä ole pelkkää iloista kasarimätkettä ja verisiä taisteluita, vaan taustalla kulkee yllättävän syvällinen tarina. Pelaaja pääsee säännöllisesti tutustumaan Lionelin muistoihin, jotka muuttavat hetkessä tunnelman ilosta sellaiseksi, että tippa saattaa syntyä silmäkulmaan. Takaumaosuudet ovat onnistuneita, mutta kokonaisuudessaan tarinankerronta on hieman sekavaa. Pelaajalle isketään ruutuun jatkuvasti hurja määrä tekstiä, joka kyllästyttää ja saa rämpyttämään ohita-namiskaa.


Ennakossa esille nousi näppäimistöohjauksen haasteet. Viralliseen julkaisuun ongelmat on korjattu, eikä esimerkiksi hyppäys-nappulan kanssa ole ongelmia. Komentoja kustomoiville pelaajille luvassa on kuitenkin pettymys, sillä näppäinkarttaa ei ole mahdollista muokata mieleisekseen. Asetusvalikosta löytyy näppäimistölle kolme erilaista asetusta, joista on valittava itselleen paras. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan esimerkiksi Xbox-ohjainta Narita Boyn liikutteluun.


Pientä hapuilua on myös tasojen graafisessa suunnittelussa. Hetkittäin on hankala nähdä, mihin Narita Boy voi hyppiä ja mihin ei. Eräässä kentässä sinisestä taustasta oli vaikea hahmottaa samansävyinen vesi, johon ei missään nimessä saanut koskea. Vaarakohdat voi luonnollisesti opetella ulkoa, mutta värikontrastin parantaminen, olisi tehnyt pelistä saavutettavamman. Yleisesti Narita Boyn teema kuitenkin miellyttää silmää ja musiikkianti on priimaluokkaa.


Narita Boyn ongelmana on, että se haluaa olla vähän kaikkea. Se haluaa olla uskollinen Metroidvania-genrelle, mutta samalla olla kallellaan tekstiseikkailuihin sekä kertoa syvällisen draamatarinan. Studio Koban olisi kannattanut olla haukkaamatta palasta kaikesta ja keskittyä oikeasti Metroidvania-henkisyyden esilletuomiseen. Nyt taistelut on kahlattu läpi muutamassa hetkessä ja hermoja raastavia vihollisia ei kentillä nähdä. Narita Boylla ei juurikaan ole uudelleenpeluuarvoa, paitsi, jos sattuu pitämään pikapelaamisesta. Täysveristä Meroidvaniaa Narita Boysta ei kannata odottaa, mutta mikäli indienälkä kurnii mahassa, kannattaa ainakin vilkaista mitä Studio Koballa on sinulle tarjolla.

PS. Narita Boyta voi pelata Xbox Game Passin kautta Xbox Onella, Xbox Series -sarjalla ja PC:llä.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 3200MHz RAM

V2.fi | Miia Lyyra

Narita Boy (Tietokonepelit)

Narita Boy tarjoaa kelvollista tasohyppelyä ja seikkailua kasaria rakastaville pelaajille.
  • Ei minikarttaa
  • Tasosuunnittelu
  • Lionelin muistot
  • Teema ja musiikki
  • Ei tarpeeksi haastetta
  • Pelillisyys jää visuaalisuuden jalkoihin
  • Ei uudelleenpeluuarvoa
< Bravely Default 2... NieR Replicant ver.1... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova