Tuorein sisältö

The Girl with the Dragon Tattoo

Ensi-ilta: 21.12.2011
Genre: Rikos, Trilleri
Ikäraja: 15
Jari Tapani Peltonen

22.12.2011 klo 15.00 | Luettu: 9090 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

The Girl with the Dragon Tattoo ei missään nimessä ole uusi rohkea tulkinta romaanista, vaan ruotsalaiselokuva Miehet jotka vihaavat naisia on kuvattu uusiksi. Tältä työkopioiden katselun täytyy tuntua. Joo: ei tämä ratkaisevasti erilainen ole kuin versio, johon testiyleisö reagoi positiivisesti, mutta näen kyllä, miten ongelmakohtia on hiottu.

Harvemmin joudun miettimään, miten asiaa miettiä. Alkuperäinen filmi on eurodekkareiden aatelia. Sirpaleinen tarina provosoi mauttomasti, mutta vangitsevasti. Eurodekkarit, hyi helvetti niitä. Ruotsalaiset jatko-osat Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti ovat sitä turhauttavaa saastaa, johon verrattuna ensimmäinen osa säkenöi. Visionääri David Fincher on liian hyvä ohjaamaan eurodekkarin, mutta Stieg Larssonin kirjasarja on muodissa, joten minkäs teet. Tahdon kyllä nähdä, mitä Fincher saa irti tuhoutumattomasta kehonrakentajasta, umpikuivasta oikeudenkäynnistä ja muista jatko-osapöllöilyistä, joten valitsen näkökulmaksi tämän. Ajattelen elokuvaa Sormuksen ritarien kaltaisena trilogian avauksena.

Pidin Sormuksen ritareista. Tarinassa ei ollut mitään järkeä (aloitin kirjojen lukemisen leffan nähtyäni), mutta hahmoista tykkäsin. The Girl with the Dragon Tattoo kestää 2 tuntia 40 minuuttia. Aikaa hukkuu tietokoneen ja papereiden tuijotteluun ja haastatteluihin, jotta muuan murha selviäisi. Tyylivalinnat kuvallista kikkailua ja musiikkia koskien ovat ruotsalaisversiota edistyneempiä: odotin kyllästyväni, mutta en. Ja jälleen - hahmoista tykkäsin. Murhaa tutkiva toimittaja Mikael Blomkvist on yhä jäykkä ja kuiva, mutta Daniel Craig on syntynyt näyttelemään kankeita pölynkerääjiä. Avustava punkkarihakkeri Lisbeth Salander on yhä ilmiö ennen muuta siksi, että elokuvat ja varsinkin eurodekkarit ovat kaavamaisia, eikä punkkareita tai erikoisia naisia ole tapana päästää päärooliin. Ruotsalaisversion jälkeen tahdoin nähdä lisää Lisbethiä. Nyt tahdon nähdä, miten pääosaparin kuplivat kemiat kehittyvät.

Alkuperäinen lohikäärmetatuoitu tyttö Noomi Rapace on muuten täydellisen hyödytön Sherlock Holmes kakkosessa. Kun näyttelijätär on oikein kammattu ja lävistetty, hän on jo puoliksi Lisbeth, joka synkkänä ja sulkeutuneena viettää aikaa yksi-ilmeisesti möllöttäen. Tämä sanottuna, Rapace oli vakuuttava ja Rooney Mara on aivan yhtä hyvä. Mara on nuorempi ja sirompi, mikä korostaa Lisbethin pippurisuutta, kun hän äijiä retuuttaa. Craig aidosti tukee suoritusta henkimällä valittuina hetkinä neitimäistä haavoittuvaisuutta: hänen edeltäjänsä oli vain ummetuksen ruumiillistuma. Saa sanoa, että Fincher esineellistää Lisbethin, sillä Fincherin versio on perin eroottinen, uih. Läpinäkyvissä seksipöksyissä muuten vain keikistelevä pimatsu ei ole feminismiä, mutta ainakaan se ei ole sovinismia, kun Lisbeth on kuuma kissa niissä seksikohtauksissa, joissa hän tekee aloitteen. Dilemma on sama kuin pornossa. Vaikka naisille maksetaan enemmän, kukkahattufeministien mukaan naista halvennetaan. Päätään käyttävä feministi saattaa paheksua pornoa, se on mielipide, mutta hän näkee naisen tasavertaisena olentona.

Turhauttavan ontuvasti tarina alkaa Lisbethin kriisillä pahan sedän kanssa, vaikkei tämä liity tutkimuksiin mitenkään. Otsikko "Miehet jotka vihaavat naisia" sentään alleviivasi teeman. Englanninkielinen nimi toisaalta ohjaa ajattelemaan, etteivät tutkimukset ole pääasia. Christopher Plummerin karismaa hehkuen tulkitsema vanha patu tahtoo tietää, mitä sukulaistytölle tapahtui 40 vuotta sitten, ja totisesti, tähän liittyen papereita pyöritellään. Elokuva kuitenkin sekä alkaa että päättyy sivujuonien merkeissä. Nyt kun osasin sitä odottaa, Lisbethin sivupolku tuntui näppärän tiiviiltä versiolta Väkivallan vihollisen tapaisista kostofantasioista. Blomkvistin ongelmat ovat enimmän aikaa taustalla, mikä antaa hahmolle syvyyttä. Luettelomainen tapa, jolla hänen tarinansa yritetään päätellä, on elokuvan heikoin piirre.

Palvon 90-luvun Fincheriä. Seitsemän. Fight Club. Siinä se olikin. Myöhempien aikojen Fincheriä on vaikea ymmärtää rakastavansa. Panic Room, Zodiac, Benjamin Buttonin uskomaton elämä ja The Social Network herättävät kriittisiä ajatuksia, mutta jos laitan minkä tahansa näistä pyörimään, Fincher viettelee tuijottamaan. Tarinat ovat rakenteeltaan ontuvia, huippukohdat voisivat olla huipumpia - mutta mielenkiinto ei herpaannu. Fincher ottaa rikkonaisesta materiaalista kaiken irti. On suuri pettymys, ellei hän päättele tätä trilogiaa, jonka äärellä voin kuvitella fiilisteleväni 8-9 tuntia yhteen putkeen.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Herra Heinämäki ja L... Varasto... >

Keskustelut (5 viestiä)

Nayuki

22.12.2011 klo 16.01

Tykkäsin arvostelusta enemmän kuin Domen. Aikalailla samoilla linjoilla kuin arvostelija elokuvan suhteen
Villu

Rekisteröitynyt 19.04.2010

24.12.2011 klo 02.58

Mahtaakohan olla ensimmäinen kerta kun olen Peltosen kans edes lähes samaa mieltä... Ainoa mistä hiukan eri mieltä olen Lisbethin rooli. Leffan puolessa välissä mietin mitä ihmettä Mara tekee tuossa roolissa? Vaikutti tosi ontolta ja etäältä rooliinsa, kunnes puolen välin jälkeen alkoi tapahtumaan ja tuntui kuin tyttö olis saanut langanpäästä kiinni ja huomannut mitä oltiin tekemässä.. Lopputulos rooliin kuitenkin hyvä vaikkei Rapacen suoritukseen ihan ylettynytkään.

Leffasta neljä tähteä on juuri mitä leffa ansaitsee ja ilman alkuperäistä versiota voisi puolitähteä vielä nokittaa. Hiukan jäi kaivelemaan että mitä tällä versiolla haettiin?
Loppuenlopuksi ei tullut mitään muuta kuin paria astetta parempi ohjaus, paremmat näyttelijäsuoritukset(paitsi Lisbeth!) ja tietynlainen hollywood-asenne.. Oliko se pelkästään tarkoituskin?

ps. Vaikka toisti samaa kuin alkuperäinen, osasi Fincher todella pitää ainakin minun kiinnostuksen kokoajan itse elokuvassa eikä kelloa tarvinut katsella.
AsdNakki

26.12.2011 klo 16.51

Arvostelijan arvostelijat
Mazena

Rekisteröitynyt 29.10.2007

09.01.2012 klo 18.53

Itse tykkäsin kerrankin jenkkien versiosta enemmän - minut on helppo vietellä hyvällä kuvauksella ja ohjauksella. Muuten leffa ei tosiaan yllättänyt pahemmin kun on tuo Millenium-trilogia tullut katsottua. Mara sopi hetken totuttelun jälkeen Lisbethin rooliin ja Daniel Craig oli tutun tuntuinen jo alusta asti.

Lisäksi puoli tähteä antaisin leffalle tahattoman huumorin vuoksi, välillä piti hörähdellä kun kuunteli Daniel Craigin murtavan ruotsinkielisiä paikannimiä.
katsoja

10.09.2016 klo 20.54

Varsin sotkuinen juoni ja liian pitkä - sisältää tyhjäkäyntiä. Leikkaus turhan hengästynyt.
Kaksi tähteä riittää hyvin, ja nyt arvioin filmiä, enkä ohjaajan koko tuotantoa.

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova