Lincoln

Ensi-ilta: 25.01.2013
Genre: Draama, Sota
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

28.01.2013 klo 18.15 | Luettu: 7676 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Presidentti Abraham Lincolnin viimeisistä vaiheista kertova tarina on älykkäästi rajattu tarina. Toisaalta sen sinäkin jo tiedät, että ennen salamurhaa Lincoln työskenteli lopettaakseen orjuuden ja Yhdysvaltain sisällissodan. Mitä uusi elokuva oikeasti tarjoaa? Intiimi henkilökuva kuulostaisi maukkaalta. Myös politiikan tekemiseen panostava elokuva voi olla elämys, kuten osoittaa Frost/Nixon, joka kertoo vain tv-haastattelusta, mutta suorastaan jännärimäisesti vie katsojan asian ytimeen korostaen kuivan aiheen merkityksiä. Steven Spielbergin ohjaus Lincoln on perinteinen visioton historiallinen kohtauskokoelma, jota aion vaihtelun vuoksi kutsua euroviisumaiseksi.

Suomalaisen salaliittoteorian mukaan Euroviisut on kepulipeliä: "taas Kreikka äänesti naapurimaata, vaikka Ruotsilla on selvästi paras biisi". Lincoln kertoo pääasiassa siitä, että senaattorit on saatava äänestämään orjuuden lakkauttamisen puolesta. Ehkä he kuuntelevat järkeä, ehkä kunniakäsityksiin voidaan vedota, tai ehkä heidät voidaan lahjoa - näin maailma pyörii, tietää viisumummo. Sekä Lincoln että Euroviisut koostuvat äänestystä alustavista kohtauksista, jotka tunnistaa saman kokonaisuuden osiksi, mutta joista useat voisivat jäädä näkemättäkin ja joista vain harvat todella tyydyttävät. Lopussa nähdään äänestys, jolla toki on merkitys (orjuuden loppuminen oli kivaa, voittaja saa radioaikaa), mutta jonka aikana nähtävässä tunteilussa on farssin makua.

Daniel Day-Lewis on kiinnostava Lincoln, vaikkei elokuva tunnu tietävän juhliako legendaa vai tutkia miestä sen takana. Pitkän ja laihan speden karismaa tukee pieni luonteva epätäydellisyys olemuksessa ja äänessä. Herra Lincoln kertoo usein lyhyitä tarinoita, joiden iskevyys uskottavasti vaihtelee. Tykästyin tarinoihin, sillä pahimmillaan muu dialogi on tällaista: "Pohjois-Georgian republikaanien negrufiili George Richardson artikuloi palebolamiitti". Anteeksi mitä? Myönnän häpeilemättä pudonneeni toisinaan kärryiltä varsinkin erisnimien vuoksi, sillä hahmoja on paljon. Kokonaisuus on selkeä, mutta joskus sellaiset lauseet kuin "kolmas kivi auringosta on Andrew Von Braunschschweitzin teorian mukaan antikuutio" voitaisiin esittää muodossa "maapallo on pyöreä".

Leffan mukaan lakimuutos runnottiin läpi töykeiden pellejen vastustuksesta huolimatta. Ajoituksen tärkeys tulee hyvin esille. Elokuva periaatteessa kertoo presidentti Lincolnin visionäärisestä ajoituksesta - sillä muu jää pinnalliseksi. Aikaa hukataan moniin pikkuasioihin, joilla on niukalti merkitystä ottaen huomioon että elokuva teoriassa kertoo ihmisoikeuksista kansakunnan kohtalon hetkillä. Sotakuvastoa nähdään vain hieman ajankuvan vuoksi, mitä pidän kypsänä päätöksenä. Lincolnin yksityiselämän pihtaamista sen sijaan paheksun. Suorastaan piristyin kun Lincoln riiteli poikansa kanssa, koska elokuva tuntui vaihteeksi kertovan ihmisistä. Johtiko kohtaus johonkin, sitä en muista. Lincolnin yksityiselämän jonkinmoisena huipennuksena vaimo melkeinpä puhuttelee katsojaa pohtiessaan miten historia hänet muistaa. Melko pöhköä.

Monet tunteelliset ja visuaaliset huippukohdat Spielberg taitaa kuin Spielberg. Myöhempien aikojen Spielbergille ominaista rutinoitumista on havaittavissa myös. Nimihenkilö on soveliasta esitellä tyylikkään mystisesti - mutta onko myös Tommy Lee Jonesin näyttelemän poliitikon tultava esiin pontevasti ja valaistuna kuin Bela Lugosin näyttelemä Dracula? Ajoittainen teatterimaisuus on ristiriidassa vähäeleisempien tunnelmien kanssa.

Pidin näyttelijöistä joiden nimet tiesin etukäteen ja opin muistamaan heidän kantansa asioihin. Mainitsen erikseen Sally Fieldin, joka näyttelee presidentin puolisoa. Hän on rasittava ja tunteellinen kuten hänen on tarkoitus olla, mikä on tärkeä osa surkastunutta hahmokeskeistä puolta. Jos lukuisat äänestykseen liittyvät hahmot seisoisivat rivissä, tuskin muistaisin ketkä olivat fiksuja ja ketkä vihasivat oikeudenmukaisuutta taloudellisista syistä (tämä oli aiempi käsitykseni) tai kettuillakseen tummaihoisille (elokuvan sanoma on lähempänä tätä).

And from Finland. Two and a half points.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Vuonna 85... Zero Dark Thirty... >

Keskustelut (9 viestiä)

aaaah

28.01.2013 klo 21.36 6 tykkää tästä

Näkemättä patrioottista jenkkipaskaa. Ihme jos tienaa lanttiakaan jenkkien ulkopuolella.
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

28.01.2013 klo 22.19 4 tykkää tästä

Pakko nähä melkeempä jo Daniel Day-Lewisin takia.
Sarco

28.01.2013 klo 22.50 5 tykkää tästä

Day-Lewis tekee taas todella kovan suorituksen, mutta ittessään tää leffa on nii järkyttävää jenkkipropagandaa että melkein teki ihan pahaa kattoo
Lichi

Rekisteröitynyt 04.09.2011

28.01.2013 klo 23.15 4 tykkää tästä

Kävin kattomassa. Melko patrioottinen jenkkifilmi. Historillisesti taas melko kiinnostava ja selvitti paljon henkilöstä Abraham Lincoln, sekä orjuuden kieltämisestä. Ihan melko viihdyttävä draamakodia oli. Melko dialogi painotteinen ja sisälsi paljon huumoria ja ainakin näytöksessä, jossa olin yleisö nauroi jatkuvasti. Neljä tähteä. Oli parempi kuin tähän helposti verrattavat Kuninkaan Puhe tai Rauta Rouva. Tosin onhan historiallinen politiikka aiheenikin miljoona kertaa mielekkäämpi kuin joku puheterapia.

En pistäysi pahalla, jos tämä valitaan vuoden elokuvaksi, kerran tapahtui jo huutava vääryys, eikä mestaruusteos Hobitti päässyt edes ehdolle.
Sarco

29.01.2013 klo 05.47 13 tykkää tästä

Näitä Lichin juttuja kun kattoo niin ei voi muuta ajatella, kun että onko kyseessä trolli vai hyvin typerä ihminen
Hohhoijaa

01.02.2013 klo 22.38

Sarco kirjoitti:
Day-Lewis tekee taas todella kovan suorituksen, mutta ittessään tää leffa on nii järkyttävää jenkkipropagandaa että melkein teki ihan pahaa kattoo


Siis Yhdysvaltalainen elokuva, tehty yhdysvalloissa, jossa näyttelee yhdysvaltalaisia, joka kertoo yhdysvalloista, on suunnattu yhdysvaltalaisille? Jenkkipropagandaa? Oh-my-fking-gosh.
Hohhoijaa

01.02.2013 klo 23.28

Ja jatkaakseni:
Lincoln sai 12 Oscar ehdokkuutta. IMDB:ssä 7,9 / Metascore 86.
Verrataan Gladiaattoriin, joka sai saman verran ehdokkuuksia, IMDB 8,5 / Meta 64. Voitti 5 Oscaria.
Chicago samoin 12 ehdokkuutta, IMDB 7,1 / Meta 82. Voitti 6 Oscaria.

Mutta tosiaan mielipiteet ja ja Oscarit ovat kuin perser.. eiku hetkinen, eihän kaikilla olekaan Oscar voittoja. Ehkä JP on oikeassa.
Jepnäinsemenee

02.02.2013 klo 00.49 1 tykkää tästä

Jack Reacherkin tulee varmasti saamaan jotain glooriaa, sillä olihan se parempi kuin tämä. Varmaan Oscarin tai kaksi.
Ei enää

05.03.2013 klo 11.45

...tämän sivuston arvosteluja tule luettua tämän latteilla euroviisuvertauksilla puffatun visiottoman arvostelun jälkeen. Joo, Lincoln ehkä vaati keskittymistä lukuisine henkilöhahmoineen ja dialogi sisälsi välillä vieraampia (ja ehkä hieman puutteellisesti käännettyjä) termejä, mutta mielestäni jokaisen yksityiskohdan pilkuntarkka muistaminen ja tajuaminen ei ollut oleellista tarinan imussa pysymisen kannalta.

En nyt sanoisi Lincolnia aivan perus-Hollywood-kauraksi - ihan joka elokuvasta ei löydy näin kautta linjan taidokkaita näyttelijäsuorituksia. Tapa, jolla sisällissotaa ja orjuuden lakkauttamista koskeva tarina oli rajattu, oli omaperäinen, jopa rohkea.

Henkilökohtaisesti koin myös elokuvan värimaailman ja valaistuksen tavanomaista onnistuneemmiksi. Miinuksiakin Lincolnista löytyi, mutta ei vaan jotenkin huvita enää niihin mennä, kun kyseessä on kuitenkin Peltosen arviota ansiokkaampi teos.

Kirjoita kommentti

19419

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova