Tuorein sisältö

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus

Ensi-ilta: 04.11.2011
Genre: Animaatio, Komedia, Seikkailu
Ikäraja: 11
Jari Tapani Peltonen

06.11.2011 klo 15.40 | Luettu: 15089 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Tilasin taannoin tökeröitä Asterix-piirrettyjä Ranskan Amazonista, koska olen animaation Astérix et la surprise de César suuri fani. Eurooppalaisten seikkailusarjakuvien pohjalta voidaan vääntää leffa alkuperäisessä hengessä. Jos Steven Spielberg olisi onnistunut, Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus olisi uusi Kadonneen aarteen metsästäjät. Janosin viriileintä viihde-elokuvaa sitten Avatarin, tai pätevintä perinteistä seikkailua sitten Kristallikallon valtakunnan, mutten sure, vaikken aio katsoa Tintin sekoiluja niinkään usein kuin Star Wars: Episodi ykköstä. Mainitsin kolme teosta vihaajien Vihatuimmat-listalta. Ne ovat Yksisarvisen salaisuuden tavoin värikästä ja mielikuvituksellista ison lakanan jännää. Vimpan päälle toteutetulla takaa-ajolla saa paljon anteeksi, jos niin sanomme.

Tintti on toimittaja, jolla ei ole liikaa persoonallisuutta tarkoituksella. Huvikseen hän lähtee aarrejahtiin, kun hän johtolankaan törmää. Aarre on kapteeni Haddockin perintökalleus. Tuhannen turskattia, senkin maitovalaat ja hattivatit! Haddock on kiroileva juoppohullu ja leffan sydän ja sielu; leffan Jack Sparrow. Animaatiokuoren alla ilmeilee Andy Serkis (Klonkku, King Kong, Caesar). Se on huippukohta, kun Haddock astuu esiin ensi kertaa janoisena ja mongertaen. Tunnelma sähköistyy. En ole aikoihin lukenut Tinttejä, mutta muistan sen, kuinka yksinkertaisilla paneeleilla ilmaistiin Haddockin olevan pierussa jo ennen, kuin hänellä varsinaisesti kilahtaa. Leffan Haddockissa ei ole mitään vikaa, mutta jäin kaipaamaan ikonisia lähikuvia äijän kasvoista ennen tempauksia, kuten pelastusveneen tuikkaamista tuleen.

Sisällöstä tarvitsee ymmärtää 10%, jotta hyväksyt, että Tintti tietää missä mennään. Muutaman kivan ja yhden täydellisen takaa-ajon ohella leffalipulla saa Haddockin myrskyisen, merirosvoaiheisen hourailun, joka on niin ylitseampuvaa silmäkarkkia, ettei ole rikos unohtaa, ettei mikään tämä ole jännittävää. Jännä-Spielberg ja velmu-Spielberg ovat olleet eri persoonia jo pitkään. Herra kehaisi äskettäin, että ydinpommia jääkaapilla pakeneva Indiana Jones oli hänen ideansa, josta hän on ylpeä (syystäkin). Monille katsojille pelleilyn nieleminen on helpompaa, kun hahmot näyttävät hupsuilta, mutta kyllä Spielberg taas kepillä jäätä kokeilee. Leffa aloittaa rauhallisesti: tutkinpa kirjastossa johtolankoja, tuumaa maailman mies. Varoittamatta hahmot muuttuvat väiski vemmelsääriksi, jotka sanovat auh saadessaan salamasta otsaan.

Visuaalisesti Tintin seikkailut on upea. Spielbergin kamera-ajot ovat parhaimmillaan yli-inhimillisiä, joten herran virtuaalisten kamera-ajojen sulavuus ja iskevyys ei tule yllätyksenä. Rakastavan yksityiskohtainen leffa on liikkeidenkaappaus-animaatioiden loisteliasta kärkeä. Todellisuuden rajat ovat vaarassa häilyä silloin, kun kohellus jää vähemmälle, vaikka hahmot ovat karikatyyrimäisiä. Harvat mokat, kuten Dupontin tai Dupondin fysiikan laeista vapaa törmäys lyhtypylvääseen, pistävät silmään kuin kehnot tehosteet perinteisissä elokuvissa.

Sarjakuvista tutut ylilyönnit eivät ole samoja, kun taidemuoto ja täten esimerkiksi koomisen ajoituksen säännöt vaihtuvat. Dupont ja Dupond on tuotu elokuvaan sellaisinaan. Elokuvan kontekstissa heihin liittyvät vitsit ovat hauskoja kuin Jar Jar Binks. Minä pidän Binksistä kuin Hessu Hoposta, mutta kaikelle on aika ja paikka: Dupont ja Dupond ovat elementissään sarjiksissa, kuten Binks on Clone Wars -sarjassa. Mennäksemme asian toiselle laidalle, Tintin valkea terrieri ei ole Milouta nähnytkään. Otus näyttää patterilelulta ja on yhtä persoonallinen. Toimintakohtauksissa sankarikoira on hauska ja tärkeä toimija, ei siinä mitään, mutta vertaapa tätä Made in Hong Kong -esinettä la surprise de Césarin aitoon Idefixiin.

Niin paljon on tehty oikein, että jatko-osa saattaa olla loistava, mikäli siitä päätetään loistava tehdä. Katso Tintti teatterissa, koska Indiana Jonesien ohjaaja on ensi kertaa todellisuuden rajoitteista irti, ja koska ruma partainen kännikala hulluuden partaalla on hervottoman hassu juttu. Särmikäs ja oikeita tarinoita kertonut eurosarjakuva ei ole Yhdysvalloissa menestynyt, joten miksi ihmetellä tai paheksua sieltä tullutta toimintapainotteista ja pröystäilevää koko kansan vauhtitörttöilyä? Hanki kotimatkalla pari albumia aitoa asiaa.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Neds... Paranormal Activity ... >

Keskustelut (3 viestiä)

Flits

06.11.2011 klo 18.04 2 tykkää tästä

Kirjat ja sarja olivat loistavia ja ihme kyllä suomen kielinen duppauskin on onnistunut niissä. En pidä tästä animaatio tyylistä, mikä on suuri tappio vanhasta sarjakuvamaisuudesta pitäville. Ylimääräinen pelleily ei ole eduksi, jos haluaa vähän vanhempaa yleisöä. Tämän kaiken kyllä jo arvasi ensimmäisestä trailerista asti.
lainaa
Tapza

06.11.2011 klo 20.34 2 tykkää tästä

Luin lapsuudessani melko paljon Tintti-sarjiksia ja mielestäni elokuva oli hyvin onnistunut. Yksinkertaista törmäilyhuumoria on nähty Hergen seikkailuissakin, joten meininki ei mielestäni tuntunut yhtään amerikkalaistetulta tai tyhmennetyltä lähdemateriaaliin nähden. Toimintaa oli enemmän, mutta se oli istutettu tarinaan luontevasti ja oli lisäksi erittäin vauhdikasta ja viihdyttävää seurattavaa.

Aidosti hyviä seikkailuelokuvia ei oikeasti liikaa ole, joten tuntui hyvältä nähdä pitkästä aikaa genren lähes tyylipuhdas edustaja. En tiedä mikä on sarjakuvien fanien yleinen mielipide leffasta, mutta itse tykkäsin kovasti. Jatko-osaa odotan innolla, sekin tulee satavarmasti tsekattua leffateatterissa.
lainaa
xCryonic

Rekisteröitynyt 13.10.2009

08.11.2011 klo 20.35

Musta tuntuu että Pelkosta kiinnostaa vain apinat

/ref Apinoiden Planeetta arvostelu
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova