Tuorein sisältö

Tummien perhosten koti

Ensi-ilta: 11.01.2008
Genre: Draama
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

08.01.2008 klo 05.00 | Luettu: 24335 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

On sateista ja synkkää, kun pikkupojan koira haudataan omalaatuisen isän lausuessa hirtehisen huvittavaa muistopuhetta, joka ei lupaa kummoista tai pitkää tulevaisuutta lopulle perheelle. Mitä tapahtui hieman tämän jälkeen, sitä poika muistelee illan pimeinä hetkinä kuusi vuotta myöhemmin. Tällöin 13-vuotias Juhani (Niilo Syväoja) päätyy vuosien sijaiskotikierteen jälkeen poikakotiin saarelle, jonka isännälle (Tommi Korpela) miesten muovaaminen kelvottomasta materiaalista on työ ja kutsumus. Ankara ja perin selväsanainen mies on myös malliesimerkki reilusta tyypistä, minkä tajuamiseen ei tyhmemmältäkään huostaan otetulta puolta elokuvaa mene. Saari, joka tuntuu sijaitsevan kaukana kaikesta sivistyksestä - tai jos pieni runoilu sallitaan: on irrallaan todellisuudesta ja itsensä ajan virrasta -, on koti rikkinäiselle perheelle, jonka kulmakiviä ovat isä ja rajusti runkkailevat, housuunsa kusevat kovanaamapojat.

Sanoisin, että Tummien perhosten koti on parasta kotimaista elokuvaa aikoihin, ellei käsitteen "kotimainen elokuva" käyttäminen olisi jotenkin alentavaa. Elokuvan alkuasetelma on uuvuttavan tuttu, mutta jos sitä jossain vaiheessa luuleekin ymmärtävänsä mihin tarina on menossa, tapahtuu heti kohta hienovarainen käännös, joka ei riko tarinan virtaa, ainoastaan katsojan olettamukset. Kenties kyyninen ihminen ehtii muutaman minuutin ajatella, että lupaavasti alkanut elokuva muuttuu lopulta samanlaiseksi sillisalaatiksi ja kohtauskokoelmaksi kuin muutkin vastaavat kotimaiset, mutta ei, filmi on loppuunsa ajateltu, ohjaaja Dome Karukoski on luotettava. Suosionosoituksia on lähetettävä myös käsikirjoittaja Marko Leinolle ja kaipa Leena Landerillekin, jonka kirjaan filmi perustuu.

Se on kuitenkin Karukoski, joka on askarrellut kauniin ja tunnelmallisen melodraaman, jonka kuvakieli, koko kokonaisvaltainen, käsin kosketeltava tunnelma herättää käsikirjoituksen elokuvataiteeksi. Teoriassa Tummien perhosten koti on suunnattoman masentava elämys, käytännössä taas hyvinkin viihteellinen draama, joka jättää myönteiselle mielelle. Periksi ei saa koskaan antaa, sanoo poikakodin herra pojilleen. Kun näitä poikia on pelännyt, kun heidän kanssaan on nauranut ja kun heidän elämänsä tähden on itkenyt, tuntee sitä salista poistuessaan velvollisuudekseen uskoa, että rikkinäisistä henkipatoista kasvaa lopulta onnellisia ihmisiä.

Inhimillisen moniulotteisiksi kirjoitetut hahmot ovat realisoituneet kokonaisiksi ihmisyksilöiksi. Uskon tunteneeni ristiriitaisia asioita jokaista hahmoa kohtaan, jota vain riittävän kauan valkokankaalla käytettiin. Hulluus pilkahtaa muidenkin silmäkulmassa, kuin pojista pahimpien: elokuvan nimi esimerkiksi viittaa suoraan erääseen kohtalaisen järjettömään käänteeseen. Se niin sanottu epäuskottavuus, jota löytää vanhempien partojen, Tommi Korpelan ja Juhanin isää tulkitsevan Pertti Sveholmin elkeistä, on tarkoituksenmukaista, tärkeää elokuvan unenomaisuudelle. Näyttelijävalikoima ansaitsee aplodit kokonaisuutena. Erityismaininta annettakoon 7-vuotiasta Juhania luonnollisesti näyttelevälle Samu Uutelalle ja utuiselle Eero Milonoffille, jota pidin ennen tätä lähinnä uppotukkina.

En tahtoisi liioitella, en kuulostaa siltä, kuin olisin tyhjentänyt leffan aikana liian monta pussia sokeria. Sanon kuitenkin, että Karukoski on ensimmäinen kotimainen elokuvaohjaaja, jonka seuraavaa työtä kehtaan myöntää odottavani. Tummien perhosten koti on monien ammattitaitoisten suomalaisten taidonnäyte, mutta toivoni päätän veturin niskaan kasata. Jos joku suomalainen pistää tänä vuonna tätä paremmaksi, tulee Jussi-gaalalla vaihteeksi olemaan merkitystä.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Mind of Doll - Low L... Heavy Metal Perse - ... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (9 viestiä)

manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

08.01.2008 klo 23.55

Jopas, tämäpä alkoi Jarin sanailun myötä kiinnostamaan.
Jounii12345

09.01.2008 klo 09.54

Niinpä. Alko kiinnostaa. Tämä elokuva on varmasti näkemisen arvoinen, toisin kuin tuo Solarin super-panostamaan USA-matkintaan Lordi-elokuva. TPK on varmasti tärkeämpi ja parempi kuin Lordi
Matayoshi

18.01.2008 klo 22.56

Sinänsä erikoista, että neljä tähteä saaneesta elokuvasta ei mainita yhtäkään huonoa puolta...
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

19.01.2008 klo 21.33 1 tykkää tästä

Matayoshi kirjoitti:
Sinänsä erikoista, että neljä tähteä saaneesta elokuvasta ei mainita yhtäkään huonoa puolta...


No jaa. Omassa ajatusmaailmassani kolmen tähden elokuva voi olla virheetön ja viiden tähden elokuva voi olla virheitä täynnä. Hyvän elokuvan merkki on se, ettei katsoja kiinnitä virheisiin erityisempää huomiota - tai tässä tapauksessa: filmi on niin hyvä, ettei 400-500 sanan arvosteluihin tähtäävä kriitikko saa mahdutettua tekstiinsä haukkuja, kun kiiteltävää on niin paljon.
joonas

23.04.2008 klo 13.03

hyvä leffa, tykkäsin tosi paljon!! ihana
jamppa

06.08.2008 klo 09.12

Loistava elokuva,jokseenkin masentava,mut niistä tykkäänkin.
Monk3y

09.02.2009 klo 21.28

Oli aivan mahtava leffa!
Sense

29.07.2009 klo 19.37

Provoilua täynnä nämä arvostelut. :D
Antton

31.07.2009 klo 18.12

Mahtava elokuva, tunteikas

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova