Tankilla huristelevat natsit saavat tehtävän: äijä on noudettava takaisin vihollislinjojen takaa. Kulkupeli on muinoin vakuuttanut metallikulli Panzerkampfwagen VI Tiger, joista osan oli tarkoitus kulkea veden alla, joten toisen maailmansodan fetisisti-sissit istuivat jo alas läähättäen.

Alkukaaoksen jälkeen leffa löytää luontevan, tunnelmallisen rytmin. Miinakohtaus myy sotilaiden yhteishengen ja ehkä fyysisen todellisuuden, kun tankin hurinakin on uhkaavaa. Jokikohtaus teki tankista kiehtovan vehkeen itselleni, mutta vastaavaa realismia vaatisin avaruusalukseltakin. On lyhyitä pieniä taisteluja. Niin sanottu tyhjäkäynti on perusteltua yleisistä sodan luonteeseen liittyvistä syistä. Kun sotilaat tuntevat olonsa turhan hyväksi, leffa muistuttaa heidän olevan natseja. Useimmat pienet repliikit aiheesta pysyvät sillä viivalla, että vaikka jotkut tietäisivät tekevänsä väärin, he kuitenkin elävät hetkessä ja keskittyvät typerään tehtäväänsä.

Onko se äijä tärkeä? Onko tämä Pelastakaa natsipösö von Hardenburg vai Ilmestyskirja Jetzt? Väitetysti äijän tiedot eivät saa päätyä viholliselle, mutta rivimiehet epäilevät, että kyseessä on pomon kaveri. Simppeli, turha tehtävä on sotaelokuvien perusraaka-aineita, joten kun homma toimi, suhtauduin hieman nihkeästi vihjeisiin mutkikkaammasta juonesta. Olettama on aina se, että "potentiaali" on katsojan harhaa tai käsky kirjoittaa tarina itse loppuun.

Mutta tämä itseasiassa on oikea elokuva, jonka signaaleista pysyin kärryillä; tarinan avautuessa haluamallaan rytmillä. Hmm. Lopussa muikistelin hetken silakkamaisesti kuin Hannu-Pekka Björkman, mikä ei ole paha ilme. Koko totuus: tekijöillä on kyky luoda perushyvä kliseepommi, joita suoratoistopalvelut himoitsevat täyttääkseen aukkoja ja joihin kansakin on tottunut, mutta tekijät tähtäävät hieman korkeammalle. Kyvyt eivät ole täysin tavoitteiden tasolla, jos vertaamme tätä 12-vuotiaina viimeksi näkemiimme täyteläisiin mestariteoksiin, mutta yritys on kunnioitettava.

Se piristää 2026, kun tarinasta saa olla omaa mieltä. En viittaa ydinsanomaan. Natsit ovat kakkaa. Nykysaksalaiset myöntävät sen ensimmäisinä. Jos rivinatsi tai kaksi esitetään tavallisina ihmisinä, sen ei silti pitäisi enää olla provosoivaa tai ihmeellistä. Viittaan yleisesti siihen, että kun tarinaa kerrotaan, on tarkoitus olla idea. Ei faktaa. Ei kliseetä. Idea. Rohkeasti ideoimaan, jeh? Ideat on käytetty. Ei tässäkään teknisesti ole kyse kuin tiettyjen ideoiden ottamisesta omaksi sävyeroilla, mutta: monet netissä valittavat siitä, että tässä on idea. Itseäni leffa säväytti. En kokenut "kirjoittavani leffaa loppuun", vaikka funtsin sitä.

Viime vuonna Warfare tuumasi, että nyt ei olla mistään mitään mieltä vaan niellään niin uskottava, simppeli ja epäpoliittinen paukku kuin mahdollista. Sekin oli kivaa, kun se tehtiin puhtaasti. Viime vuonna koin myös, että 28 vuotta myöhemmin on taitava kompromissi ideaelokuvan (eli taiteen, eli vision) ja perusleffan väliltä, mutta sille kylmeni puolet ydinkohderyhmästä kuten käy tässäkin.